Meille syntyi viikolla suulakihalkiopotilas. Sen elinkelpoisuudeksi annettiin ensimmäisen vuoden ajalle 27 %. Näyttää siltä, että ensimmäisen vuoden aikana olemme varsin tuttu näky keskussairaalassa. Jatkosta emme osaa arvoida vielä mitään. Siitä tulee yhteiskunnalle varsin kallista, koska asummekin sairaalapaikkakunnalta 150 km päässä.
Olen sitä mieltä, että elinkelvottomia yksilöitä ei tulisi keinotekoisesti ylläpitää. Primääriennusteena sairaalassa sanottiin, että kaksi ensimmäistä kuukautta on jatkuvaa sairaalassa oloa, kotona saattaa olla mahdollisuus viettää viikonloppu silloin tällöin.
Miksi vanhempien muuten pitää olla sairaalassa mukana? Sairaalasta suoraan sanoivat, että nyt olisi ehkä parempi molempien ottaa töistä muutaman kuukauden palkaton loma. Sitä ei taas taloudellinen tilanne tule kestämään.
Suomessa ei kuitenkaan ole mitään reaalisia mahdollisuuksia jälkiaborttiin. Mitä muita vaihtoehtoja meillä olisi käytettävissämme? Voiko äitiydestään vain luopua ja antaa kersa lastenkotiin sairaalapaikkakunnalle? On totta, että niin oma kuin kansallinen taloudellinen tilanne ei salli nykymenolla etenemistä, vaan tulee kaatumaan islanninkaltaiseen tilanteeseen ennemmin tai myöhemmin.
Mieheni ei pidä tätä ongelmana.
Olen sitä mieltä, että elinkelvottomia yksilöitä ei tulisi keinotekoisesti ylläpitää. Primääriennusteena sairaalassa sanottiin, että kaksi ensimmäistä kuukautta on jatkuvaa sairaalassa oloa, kotona saattaa olla mahdollisuus viettää viikonloppu silloin tällöin.
Miksi vanhempien muuten pitää olla sairaalassa mukana? Sairaalasta suoraan sanoivat, että nyt olisi ehkä parempi molempien ottaa töistä muutaman kuukauden palkaton loma. Sitä ei taas taloudellinen tilanne tule kestämään.
Suomessa ei kuitenkaan ole mitään reaalisia mahdollisuuksia jälkiaborttiin. Mitä muita vaihtoehtoja meillä olisi käytettävissämme? Voiko äitiydestään vain luopua ja antaa kersa lastenkotiin sairaalapaikkakunnalle? On totta, että niin oma kuin kansallinen taloudellinen tilanne ei salli nykymenolla etenemistä, vaan tulee kaatumaan islanninkaltaiseen tilanteeseen ennemmin tai myöhemmin.
Mieheni ei pidä tätä ongelmana.
Vastaukset 29
Vanhimmat
voi kirjoittaa noin kylmästi OMASTA lapsestaan??!!
lapsesi adoptoitavaksi, ellet häntä halua. Miehesi tosin saattaa olla toista mieltä.
Kaltaisesi köyhimyksen ei kannattaisi tehdä lapsia ollenkaan,kun taloudellinen tilanne ei kestä.
Olet tietenkin vitsiniekka, mutta vitsailet vakavilla asioilla.
Enpä usko että kukaan haluaisi adoptoida kyseistä lasta. Minä en ainakaan, surullista mutta totta.
ole lainkaan surullista ettet sinä halua adoptoida sitä (kuvitteellista) lasta. Päinvastoin, olen erittäin iloinen siitä, ettei lapsella ole riskiä joutua kynsiisi.
Ja arvaapas mitä! Jos lapsi olisi todella olemassa, olisi moni pariskunta ikionnellinen, jos saisi adoptoida sen.
Älä ole naivi, ei kukaan halua epämuodostunutta kummajaisen näköistä lasta, et sinäkään. Niin ethän sinäkään olisi halukas adoptoimaan, puhuit vain muista ikionnellisista pariskunnista. Ei sellaisia pariskuntia ole olemassakaan, vähän realismia peliin. Ja jos mennään eläinmaailmaan, niin elinkelvottomat pennut emo hylkää, se on luonnonlaki.
arvaile, vaan ota selvää siitä, kuinka monet pariskunnat adoptoivat vammaisia lapsia. Saatat yllättyä.
Mene sinä minun puolestani ihan vapaasti eläinmaailmaan. Jos olisit joutunut sinne vastasyntyneenä, et olisi täällä laukomassa ikäviä asiantuntemattomia mielipiteitäsi.
Pieni vamma tuskin monia haittaakaan, mutta jos lapsi on täysin epämuodostunut ja näyttää joltain demonilta, niin en usko hetkeäkään että joku adoptoisi. Adoptoisitko sinä sitten tällaisen lapsen, et vieläkään puhu itsestäsi ?? Minä en usko muiden pyyteettömyyteen, enemminkin voisi olla raha motiivina.
Tokihan on sitten, jos se on myös huulihalkio, niin lapsi hiukan oudon näköinen, mutta ihan ensimmäisenä leikataankin huuli kuntoon. Ja tuollaisia halkiolapsia en minä ainakaan osaa pitää kummajaisen. Voisin adoptoidakin mielihyvin. Jos tilanne vaatii, voi saada noiden sairaalassaolojen ajaksi taloudellista tukea, ja Kela osallistuu kyllä matkakustannuksiin. 150 kilometriä on vielä lyhyt matka, ja potilashotellejakin on olemassa.
Ja jos mennään eläinmaailmaan, niin emot eivät tosiaan hylkää pentuja kauneusvirheiden vuoksi, ja nykyisin tuo halkio on lähinnä sellainen. Toki voi olla vaikka korvakierteitä riesana lisäksi, mutta niitähän tuntuu olevan muutoinkin hyvin paljon.
Aikanaan koulussa rinnakkaisluokalla oli tyttö jolla oli halkio. Leikkauskaan ei tehnyt hänestä siedettävän näköistä, häntä pidettiin kummajaisena. Luulen että tämä tyttö kärsi kovin rumasta ulkonäöstään, niin surullista, niin surullista....
olisi itselleni ajankohtainen asia, niin voisin hyvinkin adoptoida vammaisen, myös halkiolapsen, jos sellaista minulle tarjottaisiin. Miksi en?
Itse asiassa serkullani on ollut kitalakihalkio ja miehelläni huulihalkio. Aivan normaalin elämän he ovat silti eläneet ja sievoisen määrän veroja makselleet sekä uusia veronmaksajia tänne maailmaan synnyttäneet ja kasvattaneet.
On olemassa paljon vakavampia ja haitallisempiakin vammoja, ja sellaisetkin lapset saavat osakseen vanhempiensa rakkautta, jos vanhemmat ovat normaaleja.
Kumpi loppujen lopuksi on ihmiselle traagisempi vamma: kitalaki- tai huulihalkio vai tunne-elämän vamma, empatian puute?
Kun vedit rahat-asiat mukaan, saanen kertoa, että adoptiosta ei makseta rahaa. Sen sijaan adoptiovanhemmat maksavat suuriakin summia saadakseen lapsen.
Huomaan, ettet usko muiden pyytettömyyteen. Se on yksi vammasi oireista. Sinun vammaasi ei valitettavasti voi parantaa edes leikkauksella, paitsi mahdollisesti lobotomialeikkauksella.
Tulokset ovat erittäin hyviä nykyään...
Mutta sijoituslapsista maksetaan, tiedän sen kun liikuttelen niitä rahoja. Ja olen nähnyt tässä asiassa kaikenlaista paskaa niin en usko enää ihmisten hyvyyteen.
Olen nyt sinun mielestäsi ihan kauhea ihminen kun en olisi valmis ottamaan vammaista lasta, sekö tekee minusta tunnevammaisen? Uskon kyllä edelleen että adoptiota harkitsevat haluavat terveen lapsen mieluummin kuin vammaisen. Arvasinkin että perheessäsi on tällaisen vamman omaava ihminen kun käyt niin hiilenä. En kuitenkaan pidä vammaisia ihmisiä vähempiarvoisina kuin terveitä, jos sinä sitä luulet.
Se oli jotain 70-luvun loppua. Meinaatko että nykyisin korjaavat niin hyvin että kukaan ei huomaisi mitään vammaa olleenkaan, varsinkin jos on ollut vähän pahempi halkio ?
erehtynyt kirjoittajasta. Lobotomialeikkaus oli osoitettu sille henkilölle, joka aloitti tämän ketjun ja on päästellyt törkeyksiä.
En käy hiilenä eikä perheeni jäsenillä ole mainittua vammaa. Ne on korjattu jo aikapäiviä sitten.
Monet henkilöt ja pariskunnat haluavat adoptoida nimenomaan vammaisen tai sairaan lapsen. Usko tai älä.
Oma sukulaispoikani on jo aikuisuuden kynnyksellä, eikä tuo arpi ole todellakaan edes pahin, mitä vuosien varrella on muita kolhuja villillä viikarilla tullut. Ja tulokset ovat parantuneet siitäkin, kahdella serkkupuolellani on myös ollut halkiot, ja eipä tuo niin älyttömän rumalta näytä. Esimerkiksi auto-onnettomuuden jälkeen eräällä sukulaisellani oli hirveät arvet, joita ei tosiaankaan saa piiloon yhtä hyvin.
Ja alkuperäinen puhui vain suulakihalkiosta, oliskohan siinä edes huuli ja ien halkiota laisinkaan. Nuohan ne suurimmat näkyvimmät haitat tekeekin. Leikkaukset ovat kyllä aika isoja, mm. muistaakseni reisiluuta siirrettiin korjauksiin.
Mutta kaikenkaikkiaan, eihän täydellisiä ihmisiä ole olemassakaan, joten sen muistaen pysyvät jäljet ovat hyvin pieniä, ja esimerkiksi nenää voidaan korjailla vielä sitten kun kasvu on jo pysähtynyt. Jos tuollainen pieni haitta aiheuttaa koulukiusaamista, on vikaa jossain muualla ja pahasti. Kyseessä on kuitenkin pieni kosmeettinen haitta.
Kaikki kunnia sitten pariskunnille jotka todella ovat valmiita antamaan kodin vammaiselle lapselle, mutta jotenkin vaan on jäänyt sellainen mielikuva että näin onnellisesti ei useinkaan tapahdu,vaan vammainen lapsi menee rahasta johonkin sijaisperheeseen ja siitä sitten seuraavaan.
Mahtaa lapsella olla todella suuri halkio, jos elinkelpoisuudellekin on määritelty joku prosentti??? Tällaisesta en ole ennen kyllä kuullutkaan, vaikka itselläni on sama sairaus.
Etkö ole äitiyslomalla ja saa äitiyspäivärahaa? Käsittääkseni kyllä voit olla lapsesi kanssa oli tilanne mikä tahansa. Lapsen täytyy ensin oppia syömään jollakin tavalla ja yritä ny hyvä ihminen luoda jonkinlainen äitisuhde lapseen, ei se mikään hirviö ole! Älä pelkää erilaisuutta, sinun tehtävä on rakastaa häntä ja luoda turvallisuuden tunne.
Joko sinulle on kerrottu korjausleikkauksista? Älä huoli, yhteiskunta maksaa ne! Yritähän nyt vain saada ne äidilliset tunteet pintaan, se on ilmaista...
Ihan ulkopuolisena nuhjulle tiedoksi, että vaikka yhteiskunta maksaakin korjausleikkaukset, on se silti jostain poissa. Ei yhteiskunnalla ole jotain pohjatonta kassaa kuten Neuvostoliitolla oli.
En itsekään ymmärrä, miksi äidin pitäisi olla sairaalassa koko ajan ja isällekin ehdotetaan töistä poissaoloa useiden kuukausien ajaksi. Olen kuullut vastaavasta tapauksesta ennekin. On kuitenkin niin, että monilla isillä on kuitenkin ihan kunniallinen ammatti, ja sen hoitaminen vaatii merkittävää panostusta eikä tälläisten pikkusyiden takia ole missään määrin suotavaa olla töistä poissa. Varsinkin, kun isän osalta ei ole etukäteen määritelty vaihtoehtoa, jossa isä olisikin syntymän jälkeen merkillisen määrän poissa töistä. Isilläkin voi olla töissä jotain deadlineja, joista on pidettävä kiinni.
Ymmärrän, että on vaikeaa muodostaa äitisuhde tuollaiseen hirviöön. Sellaisia on tullut menneinä vuosina vastaan useampiakin, ja eivät ne korjausleikkauksessakaan ole juuri kuntoon tulleet. Lisäksi siitä tulee syntyneelle lapselle elinikäinen trauma, että on sellainen holosuu. Lasta tulisi suojella sellaiselta kauhulta.
Lapsen ruokkiminen ei ole ongelma. Jätetään se tiputukseen sairaalaan.
ja paljastut provoksi näin ollen.
Raakaa leikkiä lasket vakavalla asialla, vieläpä tietämättä asiasta mitään.
Korjausleikkausten onnistumisprosentti nimittäin on mahtava. Jälkeenpäin ongelmia tuskin on.
Useimmat isätkin sentäs lapsestaan välittävät, mutta Sinun isäsi sitten ei? kun noin kieroon kasvoit?
Ei suulakihalkio vaikuta lapsen elinkelpoisuuteen. Jos noin on sanottu, täytyy mukana olla jotain muutakin. Selkäydinhalkio?
Nimittäin veljeni lapsella on ollut paha huuli-suulakihalkio, joka on hoidettu kirurgisesti todella hyvin tuloksin. Eikä kyllä mitään kuukausien sairaalassaoloaikoja ole ollut, oliskohan ihan vauvaiällä tehtyjen ensimmäisten leikkausten jälkeen korkeintaan viikon kestänyt sairaalajaksot. Toki leikkaukset tehtiin Helsingissä. Nyt en tarkaan muista leikkausten määrää, mutta pienenä niitä taisi olla 3-4, sitten myöhemmin on korjattu hammasrivistö kuntoon, ja ilmeisesti on tulossa vielä yksi leikkaus, joka on lähinnä plastiikkakirurgin viimeistelyä.
Lapsi tuskin on hirveästi kärsinyt, ja puhekin on miltei "normaalia". Pystyy sanomaan ärrät ja ässät.
Jotenkin luulen ja toivon, että kyseessä on provo. Jos tosiaan on kyse vain halkiosta, niin ei tuollaisiin pelkoihin ole aihetta. Tai sitten on tosiaan paha väärinkäsitys.
http://www.hus.fi/default.asp?path=1,32,660,546,651,11355,11357
Olen seurannut siskoni perheen suulakihalkiopotilaan kehitystä viiden vuoden ajan, Ensimmäinen vuosi oli täysin mahdoton, koska lapsi ei saanut normaaliin tapaan tarpeeksi ravintoa, eikä happea. Lapsella oli erilaisia teknisiä apuvälineitä kotihoidossakin mukana. Nämä olivat niin isoja laitteita, että lasta ei voinut juuri kuin siirtää kodin ja sairaalan välillä. Ns. normaali elämä ei ollut mahdollista.
Tuli vajaan vuoden ikä, lapsi leikatttiin kolmeen otteeseen. Leikkaus meni papereiden mukaan hyvin, ulkonäkö ok. Tosin, ulkopuolinenkin heti huomaa, ettei kaikki ole kunnossa. Hoitohenkilökunnan kriteerit ok:n suhteen olivat vääristyneitä, Hoitojenkin jälkeen ruokinta tapahtui 2½ vuoden ikään asti osittain tiputuksessa.
Nyt kun lapsen älykkyyttä voidaan tarkastella, näkee selvästi, että kyseessä on takautunut lapsi. Lääkärien selityksen mukaan aivot eivät ole vauvaiässä saaneet tarpeeksi ravintoa ja jääneet sen vuoksi kehittymättä normaalisti.
Kustannukset ovat olleet mittaamattomat. Vaikka Suomen terveydenhuolto periaatteessa pitkälti hoitaa asiat kuntoon, niin silti vanhemmat ovat joutuneet hankkimaan tähän mennessä 24000 eurolla erilaista normaaliin lapsen hoitoon kuulumatonta tarviketta ja toimenpidettä. Kyseessä on perheen kolmas lapsi, joten kokemusta pitäisi olla.
Pahinta on, että lapsen isän työt loppuivat, koska tämä oli ensimmäisenä vuotena lapsen syntymän jälkeen vain 7 viikkoa töissä. Kaikkien vapaiden nimestä en tiedä, mutta isä käytti kaikki maksimivapaat sekä runsaasti palkatonta. Työpaikalla on tehty kuitenkin ratkaisu, että isää ei siellä enää tarvita, koska suhtautuu aivan perusteettoman leväperäisesti työvelvoitteisiinsa. Isän työtehtävät olivat osaston menestymisen kannalta melko olennaisia ja vaikuttivat sen tulokseen. Tätähän ei tosin voida myöntää eikä se todellakaan ilmene mistään asiakirjoista, koska työpaikalla tapahtui vauvakuukausina ulkoistaminen, jossa hieman rapatessa roiskui... Ulkoistusfirmassa tulivat pian vastaan yt-neuvottelut, joten isä saatiin kätevästi pois tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Ymmärrettävä ratkaisu, eiväthän ne tienneen isän kyvyistä mitään.
Mitä tulee sosiaalisiin suhteisiin, niin ne ovat täysin muuttuneet. Ns. normaali-ihmiset ovat kadonneet perheen tuttavapiiristä, mm. siksi, että perhe ei pääse enäää mihinkään, ja toisaalta, kukaan ei kestä katsoa sellaista letkuvilleä. Ainoat suhteet perhellä oli ainakin kolmen ensimmäisen vuoden aikana sairaalahenkilökunta ja tukiyhdistys. Äitikin kävi terapiassa kymmenien kertojen ajan lapsen ensimmäisenä ja toisena ikävuotena
Lapsi alkaa nyt tajuta oman erilaisuutensa, ja kysyy miksi teitte tämän minulle. Lapsenkin edun kannalta olisi jälkiabortointi ollut kestävin ratkaisu. Nyt lapsi ei voi olla mukana normaalissa päivähoidossa ja tuskinpa voi mennä normaaliin kouluunkaan.
Tiedän, että olen julma, mutta maailma on.
tekemään, niin monella on mielipiteitä siitä, keistä ei tule kunnollista.
Poikkeama voi olla myös henkisellä tai tunne-elämän puolella, kuten kirjoituksestasi käy ilmi.
pakko sun on koko ajan syyttää toisia mielenterveyden ongelmista?
Soita Väestöliittoon (www.vaestoliitto.fi löytyy numerot).
Siellä auttavat tämän tapaisissakin asioissa.
on tuo keskustelu täällä... kaikkea ei tarvitse suvaita, degeneroituneet kersat voi eliminoida.
Ei kannata ylläpitää niiden pihisevää henkeä keinotekoisesti. Ei ne ennenkään olisi selvinnyt vaan luonto olisi korjannut pois. Luomun nimissä ei hoitoa.
Ei voi sanoa ap:lle kuin, että mene hoitoon. Sairasta tekstiä suollat leipälävestäs ulos.
T: halkiotytön ikionnellinen äiti