Olen tyttö jolla ei koskaan ole ollut mummua, tai on ollut, mutta toinen mummu on kuollut jo paljon ennen minun syntymääni ja toinen, kun olin ollut n. 2v. enkä muista hänestä mitä.
Ei minulla ole ukkiakaan ollut koskaan.
Minulla on ns. mummi ukki vaje
Olen aina ollut kateellinen kavereilleni, joilla on mummi, tai jopa kaksikin ja lisäksi vielä ukitkin...
Lisäksi vielä toisesta mummista meillä ei ollut edes valokuvaa ja nyt muutama kuukausi sitten sain hänen kuvansa, laitoin raameihin ja katselen sitä ja juttelen, miten mukava olisi ollut tuntea hänet, mutta miksi me ei saatu koskaan nähdä toisiamme? sitä en tiedä...
Minä tykkään vanhuksista tavattomasti ja olen varma tulevasta ammatistani, se on taatusti vanhusten kanssa olemista, vaikka sitä sanotaan raskaaksi työksi ja sitä ei kuulema arvosteta, mutta minä arvostan siitäkin huolimatta.
Jospa minä saan sitten tyydytettyä tuon "mummi pappa vajeeni"
Ja joskus sitten kun itse pääsen mummuksi, haluan olla se maailman paras mummi niille omille lastenlapsilleni.
Pitäkää huolta omista mummuistanne ja ukeistanne ne ovat aarteita elämän!
Ei minulla ole ukkiakaan ollut koskaan.
Minulla on ns. mummi ukki vaje
Olen aina ollut kateellinen kavereilleni, joilla on mummi, tai jopa kaksikin ja lisäksi vielä ukitkin...
Lisäksi vielä toisesta mummista meillä ei ollut edes valokuvaa ja nyt muutama kuukausi sitten sain hänen kuvansa, laitoin raameihin ja katselen sitä ja juttelen, miten mukava olisi ollut tuntea hänet, mutta miksi me ei saatu koskaan nähdä toisiamme? sitä en tiedä...
Minä tykkään vanhuksista tavattomasti ja olen varma tulevasta ammatistani, se on taatusti vanhusten kanssa olemista, vaikka sitä sanotaan raskaaksi työksi ja sitä ei kuulema arvosteta, mutta minä arvostan siitäkin huolimatta.
Jospa minä saan sitten tyydytettyä tuon "mummi pappa vajeeni"
Ja joskus sitten kun itse pääsen mummuksi, haluan olla se maailman paras mummi niille omille lastenlapsilleni.
Pitäkää huolta omista mummuistanne ja ukeistanne ne ovat aarteita elämän!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ymmärrän sinua, mutta muista, kaikki mummut ja papat eivät ole yhtä herttaisia kuin toisten... Mummuilla ja papoillakin on niitä luonnevikoja... Inhoavat lapsenlapsia, syyttävät heitä milloin mistäkin yms...Olet ehkä säästynyt tästä? :)
Ikävästippä aloitit vastailun.
Ei kuitenkaan voi mummoja ja ukkeja yksinomaan syyttää luonnevikaisiksi, niitähän on joka ikäryhmissä, niin myös näitä lasten inhoajiakin.
Minä koen ainakin, että olen jäänyt paitsi jostain SUURESTA ja olen kaivannut näitä isovanhempiani aina.
Muistan ihan pienestä, miten haaveilin leikeissäni mummilassa olosta ja mummin sylistä.
Ikävää kun ajattelet noin asiaa, miksi tuo negatiivisyys tuli ensimmäisenä mieleesi?
minun lapsistani 2 ei ole nähnyt mummujansa ja vaarejansa, ovat varmasti kaivanneet mummulassa käyntejä. Olen itsekkin mummuton ja vaariton ja samoin kadehtinut aikoinaan kavereiden mummuloissa käyntejä.
Olet keksinyt hyvän keinon "mummu pappa" vajeen tyydyttämiseen, tsemppiä opiskeluun. Täällä ketjussa on kaikenlaisia ihmisiä ja tarinoita, osa kirjoittajista unohtaa vanhan sanonnan, ei ole yhden syy kun kaksi tappelee.Tarkemmin kun ajattelee sanonta pitää kyllä paikkansa, jostain syystä suvuissa vanhojen ja nuorten välinen kuilu vaan syvenee ja luulen että suvaitsevaisuutta tarvittaisiin molemminpuolin.
mutta eikös jonkun jo mielensä myrkyttäneen tule päästä sanomaan sanottavaansa: ..."mutta muista...jne"
Tottahan täällä voi vapaasti mieltään keventää miten haluaa, mutta jos itsellä on asiat huonosti, niin pakkoko sitä muille on "valistaa" ?
joka tapauksessa mummut ja vaarit on oikeasti sitä mitä lapsenlapset kaipaavat (emme puhu just siitä, että mikä "vikaa" jossain yksittäistapauksessa on)
joten kiitos aloittajalle sanoista, näistä otettakoon vaarin (just niin vaarin - ja mummun).
Hyvää syksyä!
jos vastasit minulle niin voisitko täsmentää missä kirjoituksessani on lause, "mutta muista jne....". Olisiko parempi jättää kommentoimatta muiden kirjoituksia jos et ymmärrä kirjoitettua tekstiä.Riviesi välistä on luettavissa kuinka huonosti sinulla on asiat, pura vaan sydäntäsi tänne palstalle niin voimme kaikki kommentoida ja auttaa sinua.
Siinä tekstissään ihan selvästi sanoi,: alottajalle.
Eiköstä niin?
Joten vain väärin oli linkittänyt, ja sitähän sattuu.
Tiedän, että en ole ainoa mummuton tai isovanhemmiton, meitä on varmaan paljonkin.
Kaikki ei varmaan ota asiaa näin vakavasti kuin minä...tai tiedäppä tuota:D
Mulla on hyvä tuttava mummi, jonka luona olen käynyt lukemassa ja ulkoiluttamassa häntä.
Tämä tuttavuus alkoi, kun olin kesällä työharjoittelussa kotihoidossa ja kiinnyin tähän mukavaan mummuun ja kysyin haluaisko hän, että kävisin jatkossakin hänen luonaan...omat lapset ovat kaukana asuvia..
Kyllä näitä yksinäisiä vanhuksia on paljon, jotka kaipaa seuraa ja huolenpitoa.
Minä haluan olla avuksi näille ja tuleva ammattini on varmaan hoitoalalla tai vastaavalla luulen näin.
Ikävä, että sinulla on tällainen ongelma. Tämä on asia, jolle ei mitään itse ole voinut eli omat valinnat eivät ole vaikuttaneet siihen, ettet ole voinut oppia tuntemaan isovanhempiasi.
Minä olen nähnyt kaikki neljä isovanhempaani ja tiedän, että he kaikki olivat omia persooniaan. Silti olin nuori tai nuori aikuinen, kun he itsekukin vuorollaan nukkuivat pois.
Vuosia sen jälkeen, kun he kaikki olivat jo kuolleet, löysin toisen mummoni tavaroista kirjeen, jonka hän oli kirjoittanut osoittamatta sitä kuitenkaan erityisesti kenellekään ja samoin löysin hänen raamatun välistä lapun, johon hän oli kirjoittanut ajatuksiaan. Olen pitänyt niitä aarteenani ja jotenkin opin tuntemaan häntä lähemmin ja ymmärtämään hänen ajatuksiaan.
Voisitko ehkä sinäkin löytää jotain isovanhempiesi jälkeen jättämiä kirjoituksia tai kirjeitä? Tiedän, etteivät ne ole sama asia kuin jos voisi olla heidän kanssaan, mutta jotain kuitenkin heistä voi saada luokseen näiden heidän kirjoituksien kautta.
alalle tulee uutta verta Älä lannistu tyttö opinnoissa. Se on vaan koulua.. Tuu kesätöihin oikeeseen työhön ja valmistu sen jälkeen.
Minä olen ollut TOOOSI onnellisessa asemassa, mummoni (äidinäiti) kuoli kun olin jo 45-vuotias, pappakin vain muutamaa vuotta aiemmin. Mummoni tuli jo 36-vuotiaana mummoksi kun minä synnyin. Kun oma tyttäreni syntyi, oli mummoni vasta n. 60-vuotias ja hoiti tyttöni 5-vuotiaaksi, kunnes jäin uudelleen äitiyslomalle. Ja arvaapas mitä tyttäreni tekee - hoitaa vanhuksia työkseen. Taisi mummon ja papan hoidossa kipinä syttyä. Toivon että sinun mummi-/ukkivajeesi täyttyy jotenkin. Maailmassa ja Suomessa on paljon yksinäisiä vanhuksia, joita ei käy kukaan katsomassa...
Kun olin pieni ja meidän perheen suuret tragediat tapahtuivat, usein karkasin mummolaan(naapuriin) olin evakon tyttö ja äitini joutui minut jättämään hyvin varhaisessa iässäni!
Siihen aikaan se oli hirveä asia kun kylän akat pääsivät oikein kunnolla hämmentämään..no mummon seläntaus oli paras paikka isän jälkeen..siellä kaikki murhehet unohtuivat, olen ollut vara-äitinä monelle, helppoa sikäli kun katsoo sivuja omassa elämässä taaksepäin, ja nyt voinen olla mummo sinulle, seisot vähän niinkuin tienhaarassa, etkä oikein tiedä mihin suuntaan lähtisit!
Kuulehan, mummo kuivattaa kukkia ja tekee sinulle ruusuista taulun, niihin jäi haivahdus tuoksua kesän...jaksa nuori eteenpäin, sinulla on kaikki elämän eväät käsissäsi..kirjoittelehan minulle sähköpostiini tuon nikin perään laitat vain atsuomi24.fi niin keskustellaan!