Karamelleja menee tuhottomasti! Onko niistä tullut minulle alkoholin korvike ja uusi riippuvuus?
Juuri lopetin, meni yksi Lakumix-pussi (370 gr) ja kaksi Jätti-Tuplaa!!!
Eilen olin konsertissa eli vain kahvi ja pulla, mutta edellispäivänä 1/2 kg irtokarkkeja ja sitä rataa.
Olo on kuin humalassa. Voiko sokerihumala olla totta? Olen kuullut puhuttavan sellaisesta.
Oudointa on, että en eläissäni ole pitänyt makeasta, en edes lapsena.
Ennen rouskittelin maapähkinöitä (ei suola-) kilon viikossa.
Taidan siirtyä kohta hammas- ja laihdutuskeskusteluihin.
HUH.
Juuri lopetin, meni yksi Lakumix-pussi (370 gr) ja kaksi Jätti-Tuplaa!!!
Eilen olin konsertissa eli vain kahvi ja pulla, mutta edellispäivänä 1/2 kg irtokarkkeja ja sitä rataa.
Olo on kuin humalassa. Voiko sokerihumala olla totta? Olen kuullut puhuttavan sellaisesta.
Oudointa on, että en eläissäni ole pitänyt makeasta, en edes lapsena.
Ennen rouskittelin maapähkinöitä (ei suola-) kilon viikossa.
Taidan siirtyä kohta hammas- ja laihdutuskeskusteluihin.
HUH.
Vastaukset 16
Vanhimmat
onpi totta.
mutta minullekin alkoivat makeat maistua pelottavan hyvin lopetettuani alkoholin käytön. Aikaisemmin eivät karkkikaupat ole minua pyörittäneet. Nykyisin kyllä pyörryttää ihan silkasta kateudesta, kun kuulen kerrottavan, että: "lopetin juopottelun kaksi kuukautta sitten ja olen laihtunut 8 kg"!!! Minä en ole laihtunut grammaakaan lopetettuani jo toista vuotta sitten. Varaa kyllä olisi vaikka 3 x 8 kg.
tutkituppas sokeriarvosi. ehkä orastavaa sokeritautia.
insuliinishokissa oleva ihminen näyttää ulospäin kännikalalta, ei pysy pystyssä, puhe sammaltaa jne.
se, että makea maistuu, ei ole kummallista, joi tai ei. vaan jos maistuu kilotolkulla, jotain häikkää tai addiktiota on.
ite laihdutin neljännesvuosisata sitten 25 kiloa. aloin syömään juureksia välipaloiksi. paino edelleen ok. kun ryyppään, ei tule syödyksi, kun kuivistelen, syön erittäin terveellisesti.
ota kuule porkkana seuraavalla kerralla kun tekee mieli jotai hyvää. saapi rouskuttaa ja porkkana on myös makeaa. sitäpaitsi tekee hyvää myös hampaille.
nojaa, mä juon nyt viinaa, oon kai alkoholisti...
Itse en ole koskaan ollut makeiden perään, vaan päinvastoin suolaisen ystävä.
Mutta kun aloitin kuivattelun, niin välillä piti lampsia kauppaan ostamaan suklaalevy, ja se yhtäsoittoa naamaan. Hillitön suklaanhimo kuivattelun alussa.
Liittynee aivojen mielihyväkeskuksen toimintaan. Kun viinan tulo loppuu, niin sitä pitää kompensoida makealla.
Nyt neljäs kuukausi menossa selvänä, ja makeanhimo jo laantunut.
Raittiina ja suklaalevy menee vieläkin joka yö. Siihen kait tulee riippuvaiseksi mutta pieni pahe alkoholiin verrattuna, suon sen itselleni.
Koeta kromia, sen pitäisi auttaa makeanhimoon.
ahmin suklaata ja suklaajäätelöä, eli ei ole hellittänyt ajan myötä. Suklaalakossa olin aikoinani, olisikohan sitä kestänyt pari kuukautta, mutta elämänlaatu meni niin huonoksi etten enää kestänyt. Olin masentunut, pahalla tuulella, en halunnut herätä aamuisin kun ei ollut mitään hyvää (=makeaa syötävää) odottamassa koko päivänä. Vaatekoko on kasvanut 34:stä 38:aan, mutta mieluummin näin kuin että elämästä katoaisi maku (!). Syöminen on paljon juomista hankalampi riippuvuus, koska sitä ei voi lopettaa kokonaan.
Kromitableteista ei ole ollut omalla kohdallani mitään apua. Uskon, että ongelma on aivojen mielihyväreseptoreissa eikä hivenainepuutteessa. Toivoisin, että saisin vaihdettua tämän riippuvuuden vaikkapa urheiluhulluuteen, mutta se ei tunnu iskevän vaikka kuinka toivoisi.
Hei!
Olen sitä mieltä, että JOS tupla an ne niin nimettömät yksilöt nappaisivat about 2 kk mielialalääkettä ja kävisivät säännöllisesti moikkaamassa ammattillisella puolella hoitohenkilökuntaa, jokainen saisi jättää mussuttamiset ja mässyttämiset sikseen. Ottaa jo aivoon tämä vauva-meininki.
Mitä hyötyä on ohjelmasta, jos mitään muutosta parempaan ei ole ja elämä on paskaa ja kuivilla kituuttamista?
Elämä on hienoa, nyt kun en ole pelottelupaskaa suoltavan hihhuloinnin kehissä. Olen kokonainen, omilla aivoilla ajatelleva, omillaan toimeen tuleva ihminen. Kiitos siitä MINULLE! Kuten ennenkin olin. Pitkittynyt masennus oli minun oikea diagnoosini.
Mutta, ehkä eräät/jotkut haluavat pitää kiinni paskasta olostaan hautaan asti?! Siitä vaan :)!
Sitäkään riippuvuutta ei saa itseensä tarttumaan muuten kuin ahkeralla harjoittelulla, kuten viinan juonnissa ikään.
Surkuhupaisaa havaita ihmisten kuntoreväyttelyjä.
Yksi pyöräilee kylmiltään kymmeniä kilometrejä, toinen hölkkää itsensä tukehtumisen partaalle vailla kuntopohjaa, ollaan kipeitä joka kohdasta kuin piestynä, ja homma tyssää siihen.
Kuntoa ei rakenneta kuukaudessa eikä kahdessakaan, vaan kaiken lähtökohta on säännöllisyys, ei suoritusten määrä, vaan niiden toisto.
Puolikin tuntia liikuntaa vähintään kolme neljä kertaa viikossa tekee ihmeitä pitkällä aikavälillä.
Nykyään juomattomana tulee melkein krapulamainen olo jos useampaan päivään ei ole liikkunut tai voimistellut, ja kunnon liikunta korjaa olotilan välittömästi.
minun viestiini, jos se siihen oli vastaukseksi tarkoitettu.
Ensinnäkään elämäni ole lainkaan paskaa eikä kuivilla kituuttamista - ilman suklaata se on kituuttamista, mutta viinan kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Mielialalääkityksellä olen ollut on/off kuluneiden vuosien aikana siitä saakka kun depressiodiagnoosi tehtiin, ja olen opiskellut tutkinnon johon on kuulunut oma työnohjaus, jonka on antanut yksityinen psykoterapeutti. Valitettavasti sillä ei ollut mitään vaikutusta suklaanhimooni.
Pelottelupaskaa suoltavasta hihhuloinnista minulla ei ole mitään tietoa, ehkä kerrot miten se liittyi aiheeseen makeanhimo, josta minä kirjoitin.
En ole edellinen kirjoittaja.
Totean sen, monet korvaavat viinariippuvaisuutensa jollain muulla riippuvaisuudella.
Suklaa, urheilu tms.
Kammottavinta on tupla a riippuvuus. Siinä ihmistä ei ees päästetä parantumaan. Sairas uskonto kaikkinensa.
Ota vaan joskus suklaatia jos mieli tekee. Naisessa pitää olla jotain, mistä ottaa kiinni.
jos tuo
" Kammottavinta on tupla a riippuvuus"
on noin,niin missähän mömmölaaksossa suolensoittajan kateellinen tajunta mataa.
olen ottanut tänäkin päivänä mutta tuon tulpa-A:n yhteyttä asiaan en vieläkään ymmärrä. En minä siellä suklaatani käy syömässä, ihan kotona sitä nautiskelen.
Hei. Minulla oli alkoholistivanhemmat ja itsekin olin aika lähellä nuoruusvuosina joutua sille tielle, ennenkuin toisen lapsen syntymän jälkeen yksinhuoltajana kahden litran olutpullon kanssa keittiössä istuessani tajusin, mitä olin tekemässä. Nuorempi tytär 1v. ja vanhempi 5v. ja äiti ryyppää??? Siihen se loppui, 33-vuotiaana. noin 15 vuotta oli mennyt "sumussa ja humussa", vaan ei sen jälkeen. Nyt on muunlaisia ongelmia, mutta eipä niistä nyt. Makeisia menee kyllä 1,5 kg/viikonloppu. viikolla on töissä sen verran pullansyöntiä, ettei karkinhimo iske niin pahana... Ja jos lähden alkoholilinjalle (mikä tapahtuu nykyään äärimmäisen harvoin), kyllä maistuis vähän enemmänkin. Olen kyllä opetellut "kantapään" kautta, olemaan ottamatta liikaa. Ei ole kaunis näky 146 senttinen(kään) humalassa...
Nykyään eräs ongelmistani on 15v.tytär joka on kovaa vauhtia alkoholisoitumassa, koulunkäynti jää väliin ym. Onko kokemusta/neuvoja asiaan?
Puhe ei mene perille, on käytössä nuorisoneuvolat sun muut...
Toivon, että tyttäresi ei joudu pohjamutia möyrimään. Itse olen lapseton, mutta jo tuon ikäisenä tuli kokeiltua, miltä alkomaholi maistuu.
Ei silloin vielä jäänyt mitenkään tavaksi, sillä koulu ja harrastukset voittivat.
Onkohan tyttäresi seuralaiset sitä kunnon porukkaa, vai onko hän jo eksynyt väärään remmiin?
Ehdotan kovennetua kuria, kun en muutakaan keksi.
"Sokerihumalasta" vielä. Tänään on karkiton päivä, oli pakko lähteä metsään tarpomaan. Lopetettuani juomisen laihduin 8 kg minäkin, nyt kun olen jauhanut suklaata ja karkkeja, en ole vaa'alla käynyt...huomaan suunnan jo vaatteista.
Onneksi minäkin ajattelen, että makea on pienempi paha kuin alkoholi, sen syömistä pitää itseni tarkkailla. Sokeriarvot ovat kuukausi sitten olleet normaalit, nyt en tiedä, sillä runsas makean syönti on aiheuttanut minulle todella humalaisen tai oikeammin euforisen tokkura-olon.
Tuntuu, että voisin syödä rajattomasti makeaa, kuten juodessani juominen oli humalahakuista...kaikki tai ei mitään. Siinä ongelmani ydin.
Kohtuus? En ole edes luonteeltani kovin "kohtuullinen", kokeilen rajojani usein ja mielenkiinnon kohteet vaihtelevat. Harrastaisin mielelläni paljon fyysisiä lajeja, mutta perussairauteni rajoittaa liikkumisen lyhyisiin lenkkeihin ja hitaaseen siivoamiseen.
Eli pelailen pelejä ja syön makeaa...
suklaansyöjille:
Joopa, tässä kin näkyy se seikka, ettei kykene tiedostamaan kokonaiskuvaa itsestään. Ja tuo hokeminen: kunhan pysyn raittiina, voin syödä vaikka kilon hevosenpaskaa vuorokaudessa - ilmeisesti tupla asta opittu ja aivopesty ajattelu'taito' - on loppujen lopuksi aika heikkoa eloa.
Tiedän. ei tarvitse kuitata heikoilla kannanotoilla: et tiedä mistä puhut. Ilmeisesti en ole vain tarpeeksi heikko. Uskalsin nousta ja edelleenkin nousen vastaan aivopesevää ohjelmaa. Toki olen tyytyväinen, että tutustuin asiaan. En ole kohtuukäyttäjä. Alkoholi ei kuulu elämääni enkä todellakaan halua olla heikko ja lkipeä päästäni päivittäin = uhriudu alkoholistiksi ohjelmassa. Joillekin se sopii. Ilmeiseti niille ohjelma uskomisineen ja hokemineen sopii, jotka haluavat edelleenkin kieltää elämäsä tosiasiat.
joo, jokainen taplaa tyylillään, mutta suuruudenhulluus on pelottavaa heikkojen ihmisten silmänpohjista luettuna. Huh!