sosiaalista kyvyttömyyttä vai hedonismiä

alku vuoden päättyneen seurustelu suhteen johdosta kavereihin/puolituttuihin tullut pidettyä todellä vähän yhteyttä. joskus yksin viikonloppuna kotona vaivaa suunnaton yksinäisyys ja muistelee ex-muijaa jne. tuntuu useasti kuin olisi sosiaalisesti melko pohjalla, työtutut pois lukien.

silti, jollain tavalla olen aina nauttinut yksinäisyydestä ja nauttinut duunailla kaikenlaista omassa rauhassa. monesti tulee kaipuuta että pitäisi lähtä ulos paariin tms. mutta ei pysty oikeasti yksin lähtemään, tuntuu niin vaikealta. heti jos joku tuttu mukana niin lähtee mielellään ja yleensä olen melko sosiaalinenkin, mutta yksin ei pysty ei. mutta toisaalta sitä nauttii rentoilusta ja laiskottelusta yksikseen, vaikka toisaalta taas jotain sosiaalista kaipuutta kokoajan. mitään masennusta en ole ikinä sairastanut.

onko kellekään tuttu tunne? onko kyse vain sosiaalisesta kyvyttömyydestä jonka vuoksi yksinäisyyteen tottunut vai onko kyseessä puhdasta hedonismiä että ei tunne "tarvitsevan" turhia sosiaalisia kontakteja.
1451
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Heitin henkisesti ja fyysisesti hakkaavan miehen pihalle jo vuosi aikaa ja nauttinut vain yksinäisyydestä. Joskus myös kaipaa että olisi joku kenen kainaloon käpertyisi ja jakaisi arjen mutta taas toisaalta nauttii että saa askarrella ja tehdä käsitöitä ihan itsekseen, omaan tahtiin kuljeskella.
Välillä baariin lähtenyt mutta ei sekään oikein nappaa eli yritän vain nauttia syksystä itsekseen. Omituisten otusten kerho...=)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


naamapeke kirjoitti:

alku vuoden päättyneen seurustelu suhteen johdosta kavereihin/puolituttuihin tullut pidettyä todellä vähän yhteyttä. joskus yksin viikonloppuna kotona vaivaa suunnaton yksinäisyys ja muistelee ex-muijaa jne. tuntuu useasti kuin olisi sosiaalisesti melko pohjalla, työtutut pois lukien.

silti, jollain tavalla olen aina nauttinut yksinäisyydestä ja nauttinut duunailla kaikenlaista omassa rauhassa. monesti tulee kaipuuta että pitäisi lähtä ulos paariin tms. mutta ei pysty oikeasti yksin lähtemään, tuntuu niin vaikealta. heti jos joku tuttu mukana niin lähtee mielellään ja yleensä olen melko sosiaalinenkin, mutta yksin ei pysty ei. mutta toisaalta sitä nauttii rentoilusta ja laiskottelusta yksikseen, vaikka toisaalta taas jotain sosiaalista kaipuutta kokoajan. mitään masennusta en ole ikinä sairastanut.

onko kellekään tuttu tunne? onko kyse vain sosiaalisesta kyvyttömyydestä jonka vuoksi yksinäisyyteen tottunut vai onko kyseessä puhdasta hedonismiä että ei tunne "tarvitsevan" turhia sosiaalisia kontakteja.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu