Painoin tyytyväisenä suomi24:n Jatkonovellit-palstan "Lähetä viesti"-nappulaa. Tiesin kirjoittaneeni huonoimman tarinani tähän asti. Juttuni oli todella saatanallisen ala-arvoinen, epälooginen, tylsä ja kaikin puolin typerä.
Samaan aikaan Valvojaplaneetalla kaksi Valvojaa katseli tuiman näköisinä näyttöä. -Joku kirjoittaa niin ala-arvoisia tarinoita, että Universumin Keskusjärjestelmä uhkaa kaatua. Se ei siedä mitään täysin ala-arvoista universumissa. -Se olisi koko universumin tuho! Meidän on tehtävä jotain ja heti! murahti toinen Valvojista. Hänellä oli kaksi päätä ja kuusitoista lonkeroa.
-Lähetämme heti matkaan parhaat asiamiehemme poimunopeudella! Heidän on saatava tuo idiootti kuriin ja pian, ennen kuin Järjestelmä kaatuu. Sitä ei voi rebootata! Nuo ala-arvoiset tarinat näyttävät tulevan Maa-nimiseltä planeetalta, tarkemmin sanoen Suomi-nimisestä maasta. Toimitaan heti! sanoi toinen Valvoja tiukasti.
Pian sukkulanmuotoinen alus syöksyi valtavalla nopeudella matkaan, mukanaan seitsemän salaista agenttia. Ne olivat kolmemetrisiä ja muistuttivat jättiläismäisiä etanoita.
Uhka avaruudesta
11
1416
Vastaukset
- Zap-foxer
Ylhäällä katonrajassa pörräävät kärpäset herättävät minut horteisesta unestani. Lentävien hyönteisten seasta saatan eroittaa kuitenkin vaimean ininän ja kasvojeni sänkistä ihoa alkaa kihelmöidä kohdistaessani samean katseeni muutamaan verellä täyttyneeseen itikkaan, ne ovat punaisia ja turvonneita kuin vihamielisen avaruusapina -amiraali Zapperin maahanlaskualukset koillis-siperian ikiroutaisilla kentillä. Saatan nähdä niiden laskeutumisen ilmakehään vasten matalalla loistavaa aurinkoa, ne lähestyvät pörisevinä ja aaltoilevina parvina kohti Stalinin viimeistä linnoitusta jossa olin suorittanut aikaisempaa tehtävääni. Unet piinaavat minua, enkä tajua mikä on milläkin hetkellä todellisuutta. Käteni osuu puolityhjään pulloon, juon siitä molemmin käsin viskin valuessa pitkin poskiani ja alas karvaiselle, arpien peittämälle rintakehälleni. Heitän putelin nurkkaan ja etsin lattialta toisen hoiperrellessani kohti tupakansavun kellastamia ikkunaverhoja, jotka estävät liiallisen valon tunkeutumisen huoneeseeni. Asemabaarin vuokrahuoneesta avautuu synkeä näköala kohti hylättyä ratapihaa ja ainoat elonmerkit ulkona ovat muutamat tuulipukuiset mummelit jotka naureskellen toisilleen kävelevät pihan editse heilutellen ripeästi hiihtosauvojaan edes-takaisin. Vaalenpunaisella, paksulla karvalla sisustettu toyota corolla ulvottaa hetken renkaitaan baarin edessä mutta kone sammuu ja kuski käynnistää sen kuten myös koko takatilan peittävät autostereot, joiden jyly tuntuu keuhkoissa täällä asti.
Tuupovaara.
Olen odottanut täällä seuraava tehtävää jo melkein kuukauden ajan ja heikkenen kaiken aikaa. Avaruusapinat taas kokoavat voimiaan ja valmistautuvat viimeiseen iskuun. Olen varma että seuraava tehtävää ei tule milloinkaan, en tiedä enää mitä niiden päässä oikein liikkuu.
Isken tyhjän pullon palasiksi seinään ja kuulen vain vaimeasti naapurikortteerin asukkaan kiroustulvaa seinän toiselta piolelta.
*( Tässä kohtaa soi The Doorsin "The end" )
Pörinä yltyy korvissani ja näen niiden lähestyvän kuumina kuumaa, väreilevää aurinkoa vasten ja muistan vain jotenkuten sen, miten pelastuin tuhoutuvasta linnakkeesta yli rajan. Kuumat plasma -aallot polttavat tikkitakkini läpi hikoilevaa ihoani kun tulitukiosastot pörisivät ylitseni; näen yhä betonisten tornien ja läheisten vuorien sulavan kuumissa pyörteissä. Pyörin itsekin huoneistossa ympäri ja ympäri ja karjun kaikenlaista sekavaa ja hakkaan naapurin seinään särkyneillä nyrkeilläni kunnes viimein kaadun vaatekappaleiden ja pullonkorkkien peittämälle lattialle ja katson puoliavoimin silmin ylös kohti parveilevia kärpäsiä.
* Kirj. Huom.
Asemabaarin pihalle ajaa mattavihreä puolustusvoimien maastoauto jonka katolla ovat hätävilkut. Kaksi maastopukuun sonnustautunutta aseetonta sotilasta nousevat autosta miltei samanaikaisesti kuin koneet ja kiertävät nopeasti rakennuksen taakse; toisella heistä on kädessään salkku. Pihalle lipuu myös mustamaijja, mutta siitä nouseva poliisi ei näytä mitenkään kiireellisesltä; hetken pihalla käveltyään hän sytyttää tupakan ja katselee kohti asemapihaa ja alkaa tarinoida paikallisen asukkaan kanssa niitä näitä.- tapahtuu
Juuri samaan aikaan hullu shamaani tanssi outoa tanssia viereisessä huoneistossa. -Ugga pugga ugga pugga, ugala bukala keihäs, hoki shamaani yhä uudestaan ja paukutti vimmatusti puhvelinnahkarumpuaan. Tanssi kiihtyi ja kiihtyi, kunnes hänen silmänsä kääntyivät ympäri ja hänen suustaan pursusi vaahtoa vuokrahuoneen saastaiselle lattialle.
Huoneessa oli yksi ainoa tuoli, ja sillä istui nahkatakkinen mies, joka näppäili kännykkäänsä tympääntyneen näköisenä. -Voi v... miten kauan tuolla kahjolla taas menee. Päämaja käy kuumana ja vaatii tietoja. Ja ne tiedot on saatava ikivanhoilla poppakonsteilla kun ei muu auta, hän kähisi ja kaiveli nenäänsä.
Vihdoin hän kirosi ja kaatoi sangollisen kylmää vettä shamaanin kasvoille. -Alahan jo tulla tajuihisi, on vähän kiire! Mitä sait selville tällä kertaa?
Shamaani nousi horjuen pystyyn päätään pidellen. -Anna ryyppy niin kerron, hän örisi. Nahkatakkinen mies kaivoi povitaskustaan paskaisen taskumatin. -Enempää ei tipu, ala kertoa jo. Shamaani rykäisi. -Ugala pugala! - Zapperius
tapahtuu kirjoitti:
Juuri samaan aikaan hullu shamaani tanssi outoa tanssia viereisessä huoneistossa. -Ugga pugga ugga pugga, ugala bukala keihäs, hoki shamaani yhä uudestaan ja paukutti vimmatusti puhvelinnahkarumpuaan. Tanssi kiihtyi ja kiihtyi, kunnes hänen silmänsä kääntyivät ympäri ja hänen suustaan pursusi vaahtoa vuokrahuoneen saastaiselle lattialle.
Huoneessa oli yksi ainoa tuoli, ja sillä istui nahkatakkinen mies, joka näppäili kännykkäänsä tympääntyneen näköisenä. -Voi v... miten kauan tuolla kahjolla taas menee. Päämaja käy kuumana ja vaatii tietoja. Ja ne tiedot on saatava ikivanhoilla poppakonsteilla kun ei muu auta, hän kähisi ja kaiveli nenäänsä.
Vihdoin hän kirosi ja kaatoi sangollisen kylmää vettä shamaanin kasvoille. -Alahan jo tulla tajuihisi, on vähän kiire! Mitä sait selville tällä kertaa?
Shamaani nousi horjuen pystyyn päätään pidellen. -Anna ryyppy niin kerron, hän örisi. Nahkatakkinen mies kaivoi povitaskustaan paskaisen taskumatin. -Enempää ei tipu, ala kertoa jo. Shamaani rykäisi. -Ugala pugala!Ja taskumatin juotuaan käänsi sen ylösalaisin kasvoillaan ällistynyt ilme.
"Kirottua! Jumalat puhuivat hyvin ja voimakkaasti kunnes sinä herätit minut niitä kuuntelemasta! Maista siis tätä!"
Shamaani heitti tyhjentyneen taskumatin vasten nahkatakkisen miehen kasvoja ja alkoi paukuttaa rumpuaan. Kaljapullon korkki hyppi ja väreili poron-nahkaisella kalvolla ja juuri kun shamaani iski viimeisen, erityisen terävän iskun reisiluulla rumpunsa kalvoon niin nahkatakkinen mies älähti ja nousi hikoillen seisomaan.
"Mitä helvettiä? Mitä minulle oikein tapahtuu?" - se jatkuu
Zapperius kirjoitti:
Ja taskumatin juotuaan käänsi sen ylösalaisin kasvoillaan ällistynyt ilme.
"Kirottua! Jumalat puhuivat hyvin ja voimakkaasti kunnes sinä herätit minut niitä kuuntelemasta! Maista siis tätä!"
Shamaani heitti tyhjentyneen taskumatin vasten nahkatakkisen miehen kasvoja ja alkoi paukuttaa rumpuaan. Kaljapullon korkki hyppi ja väreili poron-nahkaisella kalvolla ja juuri kun shamaani iski viimeisen, erityisen terävän iskun reisiluulla rumpunsa kalvoon niin nahkatakkinen mies älähti ja nousi hikoillen seisomaan.
"Mitä helvettiä? Mitä minulle oikein tapahtuu?"Hoipertelin naapurikämpän ovelle ja kolkutin. -Hohoi shamaani, annahan lisää niitä sieniä, hoilotin. Tuokion kuluttua shamaanin kurttuiset kasvot ilmaantuvat ovenrakoon. -Ugala pugala! Sienet olla loppu! Vain kärpässieni jäljellä ja siitä tulla pää kipeä!
-Ai sitäkös se olikin, ähkäisin päätäni pidellen. -Voi hemmetin hemmetti, täytyy hankkia sienikirja...
-Tulla sisälle! Suuri Manitou näyttä äsken mulle yks tosi kumma juttu! Minä mennä transsi ja tuo tollo keskeyttä minu just kun Suuri Manitou kertoa mine suuri suuri salaisuus!
Löntystin sisälle ja huomasin nahkatakkisen miehen horjumassa. -Ai sulla on kavereita. Onko hänkin shamaani? tiedustelin.
-Ei ollenka. Hän olla suuri typerys! Hän kaata vesi mimu päälle keske transsi! Ugala pugala keihäs! - örlkgf
se jatkuu kirjoitti:
Hoipertelin naapurikämpän ovelle ja kolkutin. -Hohoi shamaani, annahan lisää niitä sieniä, hoilotin. Tuokion kuluttua shamaanin kurttuiset kasvot ilmaantuvat ovenrakoon. -Ugala pugala! Sienet olla loppu! Vain kärpässieni jäljellä ja siitä tulla pää kipeä!
-Ai sitäkös se olikin, ähkäisin päätäni pidellen. -Voi hemmetin hemmetti, täytyy hankkia sienikirja...
-Tulla sisälle! Suuri Manitou näyttä äsken mulle yks tosi kumma juttu! Minä mennä transsi ja tuo tollo keskeyttä minu just kun Suuri Manitou kertoa mine suuri suuri salaisuus!
Löntystin sisälle ja huomasin nahkatakkisen miehen horjumassa. -Ai sulla on kavereita. Onko hänkin shamaani? tiedustelin.
-Ei ollenka. Hän olla suuri typerys! Hän kaata vesi mimu päälle keske transsi! Ugala pugala keihäs!Shamaani heitti volttia ja kärrynpyörää ympäri huoneistoa kunnes viimein asettui makuulle keskelle lattiaa palava kynttilä ristittyjen käsiensä välissä jotka lepäsivät hermostuneesti kohoilevan vatsan päällä. Join sahamaanin kiljupanoksen pitkällä olkipillillä ja painuin entistäkin sekavampana omaan huoneistooni. Juuri ennen kuin asetuin pedilleni kuulin käytävästä askelten ääniä ja viimein kovan koputuksen ovellani.
- Zapp -f
örlkgf kirjoitti:
Shamaani heitti volttia ja kärrynpyörää ympäri huoneistoa kunnes viimein asettui makuulle keskelle lattiaa palava kynttilä ristittyjen käsiensä välissä jotka lepäsivät hermostuneesti kohoilevan vatsan päällä. Join sahamaanin kiljupanoksen pitkällä olkipillillä ja painuin entistäkin sekavampana omaan huoneistooni. Juuri ennen kuin asetuin pedilleni kuulin käytävästä askelten ääniä ja viimein kovan koputuksen ovellani.
"Oletteko kapteeni Wiirupää?" Salkkua pitelevä luutnantti kysyi.
Nostin päätäni vain vaivoin oviaukkoon jonka piti olla lukossa, mutta epäilin että naapurihuoneen shamaani oli aukaissut näille tärkeille idiooteille oveni jollakin taiallaan. Olin kai antanut liian vähän whiskyä kaverille.
"Riippuu vähän..."
Tajuni hävisi sen sileän tien. Viimeiset muistikuvani ennen päämajaa olivat melko sekavia; Shamaani juoksenteli huoneistojen välisellä käytävällä keihäs kädessään ja paini jossakin vaiheessa poliisin kanssa kun minua retuutettiin alas pihalle mattavihreään maastoautoon. Koko baarin asiakaskunta oli kerääntynyt pihalle äimistelemään meitä ja se huuteli välillä kannustavia huutoja parkkipaikalla ja tiellä pakoon päässeelle shamaanille joka viimein hävisi pajupuskien taa läheiselle pellolle. Eräskin äiti huusi joukon mukana kuin eläin ja näin lastenrattaista pikottavan pienokaisen päässä oudon päähineen -se oli kuin foliosta tehty ja siitä sojotti kaksi etanamaista tuntosarvea joiden päissä olivat pienet tiu't. Poliisi pyyhki hikeä otsaltaan ja paiskasi lakkinsa maahan kasvot punaisina ja alkoi karjumaan jotakin juopuneelle yleisölle, peltojen takaa nousi ilmoille rääkyen naakkaparvi.
Tiesin että minulle tarjottiin kohta tehtävää, kaikki merkit viittasivat siihen. Olin nyt varma että työni tulisi liittymään amiraali Zapperiin ja pohjois-savosta löytyneisiin kolmemetrisiin etanoihin jotka olivat viimeaikoina paistatelleet kaikissa lehdissä ja televisiossakin monissa suosituissa hupailu- ja luluohjelmissa. Sitten saavuimme päämajakaupunkiin.
Pzykologisen tiedustelun erikoistoimminnan vastaava generallismus hörppi huurteista oluttaan silmänsä minuun kiinnittyneinä, muut kaksi hääräsivät taustalla ja kilistelivät jäitä laseissaan muka paikalle osuneina huikka-ukkoina. Miesten maastokuvioiduista kauluksista hohti messinki ja ne kiiltelivät räikeissä valoissa jotka korostivat seinällä olevaa valtaisaa kekkosen kuvaa. Kukaan ei sanonut yhtään mitään. Pöydällä oli laitettu kuin syötiksi kaikenmerkkisiä whiskypulloja ja tunsin miten suuni täyttyi vedestä niitä varovasti silmäillessäni.
"Ajattelin että voimme hieman jutella tehtävästännen samalla kun otamme huikkaa, se säästää aikaani. Kapteeni Wiirupää, teidän on ehdottomasti maistettava tätä, talomme erikoista" Generallismus tarjosi minulle lasia jossa oli paljon jäitä. Maistoin juomaa. Siinä ei ollut mitään muuta kuin pelkkää jäätä ja soodavettä. Hikoilin ja pelkäsin ettei minusta olisi tehtävään joka jossakin vaiheessa aina annettaisiin, kuin ohimennen. Sitten taustalla häärinyt nuori ja terävännäköinen upseeri tajusi ahdinkoni ja iski eteeni täyden lasin jäähuurteista pontikkaa ja kansion josta levisi pöydälle asiakirjoja.
"Meillä on pienoinen ongelma" Generallismus sanoi ja hörppäsi lasistaan. "Lähetimme tehtävään kolme kuukautta sitten erään toisen kapteenin, mutta nykyään hän esiintyy internettissä etanahattu päässään ja villitsee kansaa" Generallismus nyökkäsi eräälle taustalla seisoneelle sotilaalle joka naksautti mp3 -soittimen käyntiin.
"Sitten lähetimme pari viikkoa myöhemmin uuden, mutta tiedustelumme onnistui poimimaan ainoastaan yhden hänen viesteistään" Generallismus jatkoi.
Medialaitteesta kuului ensin ujellusta ja rahinaa, sitten naisääni sanoi: viesti sektorilta alfa-bravo, yhteydet linkitetty. Hetken kuluttua huoneeseen kajahti monista kaiuttimista selkeä ja kirkas miehen ääni ja kaikki olivat hengittämättä. - etwtwe
Zapp -f kirjoitti:
"Oletteko kapteeni Wiirupää?" Salkkua pitelevä luutnantti kysyi.
Nostin päätäni vain vaivoin oviaukkoon jonka piti olla lukossa, mutta epäilin että naapurihuoneen shamaani oli aukaissut näille tärkeille idiooteille oveni jollakin taiallaan. Olin kai antanut liian vähän whiskyä kaverille.
"Riippuu vähän..."
Tajuni hävisi sen sileän tien. Viimeiset muistikuvani ennen päämajaa olivat melko sekavia; Shamaani juoksenteli huoneistojen välisellä käytävällä keihäs kädessään ja paini jossakin vaiheessa poliisin kanssa kun minua retuutettiin alas pihalle mattavihreään maastoautoon. Koko baarin asiakaskunta oli kerääntynyt pihalle äimistelemään meitä ja se huuteli välillä kannustavia huutoja parkkipaikalla ja tiellä pakoon päässeelle shamaanille joka viimein hävisi pajupuskien taa läheiselle pellolle. Eräskin äiti huusi joukon mukana kuin eläin ja näin lastenrattaista pikottavan pienokaisen päässä oudon päähineen -se oli kuin foliosta tehty ja siitä sojotti kaksi etanamaista tuntosarvea joiden päissä olivat pienet tiu't. Poliisi pyyhki hikeä otsaltaan ja paiskasi lakkinsa maahan kasvot punaisina ja alkoi karjumaan jotakin juopuneelle yleisölle, peltojen takaa nousi ilmoille rääkyen naakkaparvi.
Tiesin että minulle tarjottiin kohta tehtävää, kaikki merkit viittasivat siihen. Olin nyt varma että työni tulisi liittymään amiraali Zapperiin ja pohjois-savosta löytyneisiin kolmemetrisiin etanoihin jotka olivat viimeaikoina paistatelleet kaikissa lehdissä ja televisiossakin monissa suosituissa hupailu- ja luluohjelmissa. Sitten saavuimme päämajakaupunkiin.
Pzykologisen tiedustelun erikoistoimminnan vastaava generallismus hörppi huurteista oluttaan silmänsä minuun kiinnittyneinä, muut kaksi hääräsivät taustalla ja kilistelivät jäitä laseissaan muka paikalle osuneina huikka-ukkoina. Miesten maastokuvioiduista kauluksista hohti messinki ja ne kiiltelivät räikeissä valoissa jotka korostivat seinällä olevaa valtaisaa kekkosen kuvaa. Kukaan ei sanonut yhtään mitään. Pöydällä oli laitettu kuin syötiksi kaikenmerkkisiä whiskypulloja ja tunsin miten suuni täyttyi vedestä niitä varovasti silmäillessäni.
"Ajattelin että voimme hieman jutella tehtävästännen samalla kun otamme huikkaa, se säästää aikaani. Kapteeni Wiirupää, teidän on ehdottomasti maistettava tätä, talomme erikoista" Generallismus tarjosi minulle lasia jossa oli paljon jäitä. Maistoin juomaa. Siinä ei ollut mitään muuta kuin pelkkää jäätä ja soodavettä. Hikoilin ja pelkäsin ettei minusta olisi tehtävään joka jossakin vaiheessa aina annettaisiin, kuin ohimennen. Sitten taustalla häärinyt nuori ja terävännäköinen upseeri tajusi ahdinkoni ja iski eteeni täyden lasin jäähuurteista pontikkaa ja kansion josta levisi pöydälle asiakirjoja.
"Meillä on pienoinen ongelma" Generallismus sanoi ja hörppäsi lasistaan. "Lähetimme tehtävään kolme kuukautta sitten erään toisen kapteenin, mutta nykyään hän esiintyy internettissä etanahattu päässään ja villitsee kansaa" Generallismus nyökkäsi eräälle taustalla seisoneelle sotilaalle joka naksautti mp3 -soittimen käyntiin.
"Sitten lähetimme pari viikkoa myöhemmin uuden, mutta tiedustelumme onnistui poimimaan ainoastaan yhden hänen viesteistään" Generallismus jatkoi.
Medialaitteesta kuului ensin ujellusta ja rahinaa, sitten naisääni sanoi: viesti sektorilta alfa-bravo, yhteydet linkitetty. Hetken kuluttua huoneeseen kajahti monista kaiuttimista selkeä ja kirkas miehen ääni ja kaikki olivat hengittämättä.Kaiuttimista kuului rykimistä ja piereskelyä. Sitten miesääni sanoi painokkaasti: -Ukala pukala keihäs! Hiuskarvani nousivat pystyyn. Tuohan oli juuri sitä mitä olin kuullut shamaanin hokevan. Kyseessä oli selvästikin jokin salainen koodilause. Olikohan shamaani sekaantunut juttuun? Vai oliko shamaanin huoneessa tapaamani nahkatakkinen mies käskenyt shamaanin hokea juuri tuota lausetta? Päästiinkö tuolla lauseella telepaattiseen yhteyteen Savosta tavattujen jättiläisetanoitten kanssa?
Päätin etsiä shamaanin käsiini ensi tilassa. Generalissimus keskeytti mietteeni. -No niin kapteeni Wiirupää, tehtävänne on selvittää mistä tässä kaikessa on oikein kyse. Meillä on syytä uskoa, että koko maailman tulevaisuus on nyt vaakalaudalla. Luotamme teihin! Käytätte valehenkilöllisyyttä. Esitätte entistä supon agenttia Uolevi Usvaa. joka on hyllytetty vakavan alkoholismin takia. Toimikaa!
Poistuin päämajsta sekavin ajatuksin. Pontikka humisi päässäni. Tehtävä vaikutti mahdottomalta. Valehenkilöllisyyteni edellytti minun olevan tuon tuostakin kännissä, mutta miten voin toimia tehokkaasti jatkuvassa humalatilassa?
Hoipertelin lähimpään keskiolutbaariin ja tilasin tuopillisen. Parasta miettiä asia selväksi, tuumin. - ZZap-ff
etwtwe kirjoitti:
Kaiuttimista kuului rykimistä ja piereskelyä. Sitten miesääni sanoi painokkaasti: -Ukala pukala keihäs! Hiuskarvani nousivat pystyyn. Tuohan oli juuri sitä mitä olin kuullut shamaanin hokevan. Kyseessä oli selvästikin jokin salainen koodilause. Olikohan shamaani sekaantunut juttuun? Vai oliko shamaanin huoneessa tapaamani nahkatakkinen mies käskenyt shamaanin hokea juuri tuota lausetta? Päästiinkö tuolla lauseella telepaattiseen yhteyteen Savosta tavattujen jättiläisetanoitten kanssa?
Päätin etsiä shamaanin käsiini ensi tilassa. Generalissimus keskeytti mietteeni. -No niin kapteeni Wiirupää, tehtävänne on selvittää mistä tässä kaikessa on oikein kyse. Meillä on syytä uskoa, että koko maailman tulevaisuus on nyt vaakalaudalla. Luotamme teihin! Käytätte valehenkilöllisyyttä. Esitätte entistä supon agenttia Uolevi Usvaa. joka on hyllytetty vakavan alkoholismin takia. Toimikaa!
Poistuin päämajsta sekavin ajatuksin. Pontikka humisi päässäni. Tehtävä vaikutti mahdottomalta. Valehenkilöllisyyteni edellytti minun olevan tuon tuostakin kännissä, mutta miten voin toimia tehokkaasti jatkuvassa humalatilassa?
Hoipertelin lähimpään keskiolutbaariin ja tilasin tuopillisen. Parasta miettiä asia selväksi, tuumin.Hörppiessäni kylmää olutta tunsin miten ruumiin- ja sielunvoimani alkoivat taas hiljakseen palata. Baarissa istuskeli porukkaa vähänlaisesti, muutama papparainen ja joku vanha mummeli villamyssy päässään. Heidän takananaan nurkassa oli pöytä jossa istui mies pukeutuneena mustaan, pitkään nahkatakkiin ja hänen jaloissaan makasi sutta muistuttava koira ilman kaulapantaa. En oikein tajunnut mitä mustanaamio teki täkäläisessä baarissa maitoa juomassa, kummallinen kiiltävä hattu päässään jossa sojottavat antennit helisivät kuuluvasti. Mutta kun taas vilkaisin seinäpeilin kautta pöytään jossa mies oli äsken istunut, pöytä olikin jo tyhjä. Ryystin olueni loppuun ja pyyhin suupieleni kämmeneen, sitten nousin baarijakkaralta. En oikein uskaltanut pieraista koska vatsassa oli hieman kumma olo; tiesin sen johtuvan ilmastonmuutoksesta ja aikaerosta. Ja sitäpaitsi olin tottunut pontikkaan, en haaleaan olueeseen jonka makua väritti hienoinen astiapesuaineen aromi. Hoipertelin nurkkapöytään ja huomasin että pöydällä tyhjän maitolasin ja koiranmuonapurkin vieressä oli lappunen johon oli töherretty jotakin. Poimin viestin pöydältä ja tutkin sitä tarkemmin, siinä luki tikkukirjaimin kirjoitettuna: "ugala pugala keihäs!!"
Vaivuin vavisten ja hikeä puskien tuolille: kaikki oli siis sittenkin totta! Olin alkanut aiemmin päämajasta poistuttuani epäilemään hieman aiempia kokemuksiani vain potikka-psykoosin aiheuttamiksi harhoiksi, mutta nyt yhdessä silmänräpäyksessä tajusin kaiken olevan kuitenkin totista totta.
"Hei kaveri, onko kaikki hyvin?" Isotissinen tarjoilija kysyi viereltäni.
Käännyin katsomaan tarjoilijaa ja aioin tilata järkytykseeni toisenkin tuopposen, mutta kauhuni vain kasvoi kasvamistaan kun huomasin naisen pään kiiltävän ja kilisevän oudosti. Myös naapuripöydässä oltiin pukeuduttu samaan muotiin, säntäsin ulos huutaen ja sieppasin seinää vasten nojallaan olevan polkupyörän ja aloin polkemaan karjuen katua alaspäin. - Z-f
ZZap-ff kirjoitti:
Hörppiessäni kylmää olutta tunsin miten ruumiin- ja sielunvoimani alkoivat taas hiljakseen palata. Baarissa istuskeli porukkaa vähänlaisesti, muutama papparainen ja joku vanha mummeli villamyssy päässään. Heidän takananaan nurkassa oli pöytä jossa istui mies pukeutuneena mustaan, pitkään nahkatakkiin ja hänen jaloissaan makasi sutta muistuttava koira ilman kaulapantaa. En oikein tajunnut mitä mustanaamio teki täkäläisessä baarissa maitoa juomassa, kummallinen kiiltävä hattu päässään jossa sojottavat antennit helisivät kuuluvasti. Mutta kun taas vilkaisin seinäpeilin kautta pöytään jossa mies oli äsken istunut, pöytä olikin jo tyhjä. Ryystin olueni loppuun ja pyyhin suupieleni kämmeneen, sitten nousin baarijakkaralta. En oikein uskaltanut pieraista koska vatsassa oli hieman kumma olo; tiesin sen johtuvan ilmastonmuutoksesta ja aikaerosta. Ja sitäpaitsi olin tottunut pontikkaan, en haaleaan olueeseen jonka makua väritti hienoinen astiapesuaineen aromi. Hoipertelin nurkkapöytään ja huomasin että pöydällä tyhjän maitolasin ja koiranmuonapurkin vieressä oli lappunen johon oli töherretty jotakin. Poimin viestin pöydältä ja tutkin sitä tarkemmin, siinä luki tikkukirjaimin kirjoitettuna: "ugala pugala keihäs!!"
Vaivuin vavisten ja hikeä puskien tuolille: kaikki oli siis sittenkin totta! Olin alkanut aiemmin päämajasta poistuttuani epäilemään hieman aiempia kokemuksiani vain potikka-psykoosin aiheuttamiksi harhoiksi, mutta nyt yhdessä silmänräpäyksessä tajusin kaiken olevan kuitenkin totista totta.
"Hei kaveri, onko kaikki hyvin?" Isotissinen tarjoilija kysyi viereltäni.
Käännyin katsomaan tarjoilijaa ja aioin tilata järkytykseeni toisenkin tuopposen, mutta kauhuni vain kasvoi kasvamistaan kun huomasin naisen pään kiiltävän ja kilisevän oudosti. Myös naapuripöydässä oltiin pukeuduttu samaan muotiin, säntäsin ulos huutaen ja sieppasin seinää vasten nojallaan olevan polkupyörän ja aloin polkemaan karjuen katua alaspäin.Kurvailin fillarilla autojen seassa päin punaisia ja vauhdilla, siinä ei ollut ollenkaan jarruja. Puolityhjät renkaat tosin hiljensivät menoani jonkin verran, mutta juuri kun olin kurkkimassa taakseni seuraajien varalta, törmäsin päistikkaa silakkakuormuriin. Hieman ennen tietoisuuteni katoamista tajusin uivani keskellä liukasta silakkamerta jota reunustivat puiset laidat. Sitten jokin partanaamainen kaveri kurkki lautojen takaa ja huusi taakseen jotain ja hetken kuluttua minuun tartuttiin kiinni monin kourin.
Heräsin keskellä sinistä selkää ja edessäni nauroi sama partanaamainen kaveri päässään paskainen kipparilakki, hän ojensi minulle pulloa jossa ei ollut etikettiä. Silakkavuoteeni oli vaihtunut teräksiseen veneen kanteen ja se tärisi ja värisi allani.
"Otahan tuosta huikka, poika"
Tartuin pulloon suomujen peittämällä kädelläni ja ryystin ahnaasti. Kippari seurasi aivan läheltä ja sieppasi putelin käsistäni, yskin ja haukoin henkeäni veden valuessa silmistäni.
"Missä minä olen?" kysyin.
Kippari otti itsekin pullosta siivun ja kiersi sitten narisevan korkin takaisin paikoilleen.
"Sinisel saimaalha myö. Kukas sie oikein oot? Vissii tärkeä herra, ainaski näitte paperien mukkaan. Joku vakoilija tai salasurmaaja"
"Virkamies. Olen virkamies ja vaadin saada tietää mihin tämä vene on oikein menossa!"
"Älähän hättäile, kyl sie rantaan pääset. Mut tiijätkö mitä? Just ku myö lähettii satamast, nii joku nahkatakkinen kaveri ison koiran kanssa oli tullu kyselemää siusta miun konemestarilt, eikä hää ollu kuuleman mukkaa ollu oikein ystävälline. Myö männää iisalmee viemää silakkalasti ja siu on vissii turvallisinta olla vaa kyyvis. Otahan tuosta taas."
" Kylhä myö matkal pysähyttääkii", kippari hekotteli ja tönäisi minua kylkeen kyynärpäällään. "Lappeenrannas on kuule kovat karkelot!" - gustafsson.
etwtwe kirjoitti:
Kaiuttimista kuului rykimistä ja piereskelyä. Sitten miesääni sanoi painokkaasti: -Ukala pukala keihäs! Hiuskarvani nousivat pystyyn. Tuohan oli juuri sitä mitä olin kuullut shamaanin hokevan. Kyseessä oli selvästikin jokin salainen koodilause. Olikohan shamaani sekaantunut juttuun? Vai oliko shamaanin huoneessa tapaamani nahkatakkinen mies käskenyt shamaanin hokea juuri tuota lausetta? Päästiinkö tuolla lauseella telepaattiseen yhteyteen Savosta tavattujen jättiläisetanoitten kanssa?
Päätin etsiä shamaanin käsiini ensi tilassa. Generalissimus keskeytti mietteeni. -No niin kapteeni Wiirupää, tehtävänne on selvittää mistä tässä kaikessa on oikein kyse. Meillä on syytä uskoa, että koko maailman tulevaisuus on nyt vaakalaudalla. Luotamme teihin! Käytätte valehenkilöllisyyttä. Esitätte entistä supon agenttia Uolevi Usvaa. joka on hyllytetty vakavan alkoholismin takia. Toimikaa!
Poistuin päämajsta sekavin ajatuksin. Pontikka humisi päässäni. Tehtävä vaikutti mahdottomalta. Valehenkilöllisyyteni edellytti minun olevan tuon tuostakin kännissä, mutta miten voin toimia tehokkaasti jatkuvassa humalatilassa?
Hoipertelin lähimpään keskiolutbaariin ja tilasin tuopillisen. Parasta miettiä asia selväksi, tuumin.Ensinnäkin, kyse on siitä, että
koko US on yllätetty.
Viimeinenkin GESTAPO-sankari on
nauranut amerikkalaisten
huusholleista kuuluneille kaasuille,
eli pierupommeille.
Noita sen on käskenyt tehdä ja keksinyt.
Saksassa hakattu mies on löytynyt.
Italialainen.
Korttipelissä.
Avioriitoja? Ei Ses sellainen.
Murinaa? Noitatohtori on ilman. - jos ette katoa siitä hatusta.
Zapp -f kirjoitti:
"Oletteko kapteeni Wiirupää?" Salkkua pitelevä luutnantti kysyi.
Nostin päätäni vain vaivoin oviaukkoon jonka piti olla lukossa, mutta epäilin että naapurihuoneen shamaani oli aukaissut näille tärkeille idiooteille oveni jollakin taiallaan. Olin kai antanut liian vähän whiskyä kaverille.
"Riippuu vähän..."
Tajuni hävisi sen sileän tien. Viimeiset muistikuvani ennen päämajaa olivat melko sekavia; Shamaani juoksenteli huoneistojen välisellä käytävällä keihäs kädessään ja paini jossakin vaiheessa poliisin kanssa kun minua retuutettiin alas pihalle mattavihreään maastoautoon. Koko baarin asiakaskunta oli kerääntynyt pihalle äimistelemään meitä ja se huuteli välillä kannustavia huutoja parkkipaikalla ja tiellä pakoon päässeelle shamaanille joka viimein hävisi pajupuskien taa läheiselle pellolle. Eräskin äiti huusi joukon mukana kuin eläin ja näin lastenrattaista pikottavan pienokaisen päässä oudon päähineen -se oli kuin foliosta tehty ja siitä sojotti kaksi etanamaista tuntosarvea joiden päissä olivat pienet tiu't. Poliisi pyyhki hikeä otsaltaan ja paiskasi lakkinsa maahan kasvot punaisina ja alkoi karjumaan jotakin juopuneelle yleisölle, peltojen takaa nousi ilmoille rääkyen naakkaparvi.
Tiesin että minulle tarjottiin kohta tehtävää, kaikki merkit viittasivat siihen. Olin nyt varma että työni tulisi liittymään amiraali Zapperiin ja pohjois-savosta löytyneisiin kolmemetrisiin etanoihin jotka olivat viimeaikoina paistatelleet kaikissa lehdissä ja televisiossakin monissa suosituissa hupailu- ja luluohjelmissa. Sitten saavuimme päämajakaupunkiin.
Pzykologisen tiedustelun erikoistoimminnan vastaava generallismus hörppi huurteista oluttaan silmänsä minuun kiinnittyneinä, muut kaksi hääräsivät taustalla ja kilistelivät jäitä laseissaan muka paikalle osuneina huikka-ukkoina. Miesten maastokuvioiduista kauluksista hohti messinki ja ne kiiltelivät räikeissä valoissa jotka korostivat seinällä olevaa valtaisaa kekkosen kuvaa. Kukaan ei sanonut yhtään mitään. Pöydällä oli laitettu kuin syötiksi kaikenmerkkisiä whiskypulloja ja tunsin miten suuni täyttyi vedestä niitä varovasti silmäillessäni.
"Ajattelin että voimme hieman jutella tehtävästännen samalla kun otamme huikkaa, se säästää aikaani. Kapteeni Wiirupää, teidän on ehdottomasti maistettava tätä, talomme erikoista" Generallismus tarjosi minulle lasia jossa oli paljon jäitä. Maistoin juomaa. Siinä ei ollut mitään muuta kuin pelkkää jäätä ja soodavettä. Hikoilin ja pelkäsin ettei minusta olisi tehtävään joka jossakin vaiheessa aina annettaisiin, kuin ohimennen. Sitten taustalla häärinyt nuori ja terävännäköinen upseeri tajusi ahdinkoni ja iski eteeni täyden lasin jäähuurteista pontikkaa ja kansion josta levisi pöydälle asiakirjoja.
"Meillä on pienoinen ongelma" Generallismus sanoi ja hörppäsi lasistaan. "Lähetimme tehtävään kolme kuukautta sitten erään toisen kapteenin, mutta nykyään hän esiintyy internettissä etanahattu päässään ja villitsee kansaa" Generallismus nyökkäsi eräälle taustalla seisoneelle sotilaalle joka naksautti mp3 -soittimen käyntiin.
"Sitten lähetimme pari viikkoa myöhemmin uuden, mutta tiedustelumme onnistui poimimaan ainoastaan yhden hänen viesteistään" Generallismus jatkoi.
Medialaitteesta kuului ensin ujellusta ja rahinaa, sitten naisääni sanoi: viesti sektorilta alfa-bravo, yhteydet linkitetty. Hetken kuluttua huoneeseen kajahti monista kaiuttimista selkeä ja kirkas miehen ääni ja kaikki olivat hengittämättä.eli niin linjoin
Savonyhtiöt.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nykynuoret puhuu nolosti englantia suomen sekaan, hävetkää!
Kamalan kuuloista touhua. Oltiin ravintolassa ja viereen tuli 4 semmosta 20-25v lasta. Kaikki puhui samaan tyyliin. Nolo199470057-vuotiads muka liian vanha töihin?
On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei2752777- 1341717
Luovutetaanko nainen?
En taida olla sinulle edes hyvän päivän tuttu. Nauratkin pilkallisesti jo selän takana.671411Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?
Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette2041380J-miehelle toivon
Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.841156Miten olette lähestyneet kiinnostuksen kohdettanne?
Keskusteluita seuranneena tilanne tuntuu usein olevan sellainen, että palstan anonyymit kaipaajat eivät ole koskaan suor641134By the way, olet
mielessäni. Olet minulle tärkeä, niin suunnattoman tärkeä. En kestäisi sitä jos sinulle tapahtuisi jotain. Surullani ei751089- 591067
Onko kaivattunne suosittu?
Onko teillä paljon kilpailijoita? Mies valitettavasti näyttää olevan paljonkin naisten suosiossa :(761061