Kuinka elää lapsettomuuden

kai se ihan tavallista lapsettoman pariskunnan elämää on. varmaan lapseton pariskunta kuitenkin toivoisi lapsia ja voi olla aika kipeäkin asia, jos ei saa lapsia. voi tulla pieni kapinamieli kun muille lapsia siunataan ja juuri itselle ei. mutta onhan siinä omat hyvätkin puolensa. voi keskittyä työhön ja muutenkin on enemmän aikaa itselleen. "vl-yhteisö" suhtautuu varmasti ihan normaalisti lapsettomiin pariskuntiin. meidänkin sukulaisissa ja tuttavissa on muutamia lapsettomia pariskuntia. ihan normaalisti me ainakin suhtaudumme heihin!:)

Ei siinä "yhteisöllä" mitään sanottavaa ole. Jumala antaa jos antaa ja ottaa pois kun ottaa pois. Toisten vahtaaminen on syntiä.

voi olla kipeä asia niinkuin ei-vl-parille (sanahirviö!), mutta muut uskovaiset suhtautuvat varmasti myötätunnolla. On olemassa esim. leirejä lapsettomille pareille, kirja (ainakin yksi) ym.

Voihan aina laittaa adoptio-paperit postiin tai kasvattaa sijaislapsia, jos ei omaa lasta saa. Itsellänikin on kavereita joista osa on adoptoitu ja muutama on kasvattilapsia.
Kaverini sisko ja miehensä saivat juuri kasvattipojan perheeseensä.
Ihan normaalia suhtautumista, ei kellään ole nokan koputtamista, tukea kyllä saa ystäviltä ja maanmiehiltä.

Joilla ei ole, mutta se ehkä on Jumalan edeskatselmus, kun heidän liittonsa on avoparin tapainrn.
Näin sivusta katsottuna.
Jeesus tosin sanoo, jos kaksi sopii jossakin asiassa niin hän olisi siinä mukana.
Tämän parin liittoa on Seurakuntamme siunannut lupauksin, että kun he avioituivat epäuskoiosena, siis nainen" mies on eronnut""ei huoruudeb vaan muun syyn tähden.

Kuitenkin käsitykseni on, ettei etes jeesus voinut muuttaa sitä liittoa avioliitoksi; koska miehen vaimo eli:

Joten heillä lapsettomuus saattaa olla siunaus.
Heille syntyvä lapsihan olisi ÄPÄRÄ. tai jotakin vastaavaa.