Masentuneisuuden piilottaminen läheisiltä

Kirjoitit, että "En kuitenkaan saa mistään tukea ja apua ...". Tarkoitit tällä ilmeisesti läheisiäsi. Vaikka oletkin sitä mieltä, että et olisit läheisillesi taakka, niin kannattaa kuitenkin ottaa asia esille nyt heti. Uskon ja toivon, että he osaavat arvostaa sitä, että otat asian esiin. Se, että he ovat kehuneet sinun pirteyttäsi, on varmaan ollut osaksi myös kannustusta sinulle. Ei se, että heistä pirteytesi on ollut ihanaa, tarkoita sitä, että jatkossa ainoa hyväksyttävä olomuotosi olisi olla pirteä.

Kerroit, että sisaruksesi on vaikeassa tilanteessa ja tarvitsee "kaiken avun". Annettavan henkisen avun ja tuen määrä ei mielestäni ole vakio. Tällä tarkoitan sitä, että vaikka sisaruksesi tarvitseekin paljon apua omiin ongelmiinsa, niin läheisilläsi on vielä voimavaroja myös sinun auttamiseesi.

Jos masennuslääkeesi ovat tähän asti tehonneet, mutta eivät enää tehoa, sinun kannattaa mennä lääkärille. Voi olla, että annostus on liian pieni tai että käyttämäsi lääke ei enää tehoa. Tällainen ei ole mitenkään tavatonta.

Edellä ehdotetun lisäksi, sinun kannattaa käydä vaikkapa jossain ryhmässä tai vastaavassa, jossa pääset purkamaan tuntojasi.

Jaksamisia sinulle!

"En kuitenkaan saa mistään tukea tai apua ja läheisilleni en halua antaa itsestäni taas sitä samaa taakkaa, kun nyt puhuneet miten ihanaa on kun olen pirteämpi, eivät siis tiedä näitä kamalia ajatuksiani. Ja sisarukseni on myös vaikeassa tilanteessa ja hän tarvitsee varmaan kaiken tuen. Pelkään kuitenkin tätä oloa, haluaisin niin että joku tietäisi ja auttaisi."

Mullakin vähän samanlainen olo, etten todellakaan halua tätä taakkaa kenenkään muun niskoille kaataa. Ja myös minun sisarukseni tarvitsee enemmmän tukea kuin minä. Mutta pelkään itseäni, näitä oloja, enkä tiedä kuka voisi auttaa. En jaksaisi lähtee hakee apua, vaikka tiiän et tarviin sitä. En uskalla yksin. Mutta yksin mä joka tapaukses sit kaadun.

Jos sul on jo jonkinlainen hoitosuhde niin eikö sun oo helpompi hakee apua, soitat lääkärillesi ja pyydät tarkistamaan lääkejutut uudelleen.

Tiedän et aina näist jotenki selvii ja ois tosi itsekästä "hävittää" itsensä niinku sanoit. Monet jäisi suureen suruun ja itsesyytöksiin siitä kun ei kerrottu mitään avun tarpeesta.

Kuten tyttö85- sanoi, kannattaa ottaa pikaisesti yhteys lääkäriisi. Joskus lääkkeet lopettavat syystä tai toisesta toimivuutensa kehossa ja silloin pitää joko katsoa, että pärjääkö ilman niitä vai keskusteleeko lääkärin kanssa annoksen kohottamisesta tai sitten kokonaan toisesta valmisteesta.

Eikä pidä unohtaa säännöllisiä käyntejä psykologilla. Lääkehoito yksinään toimii vain harvoissa tapauksissa.

Ei kuulosta hyvältä, että "uhraat" itsesi, eikä sillä lailla pääse omasta masentuneisuudestaan irti, ahdistus ja huonovointisuutesi vain lisääntyy ?
Tyttö-hyvä, sinun pitää itsellesikin arvo antaa, siihen sinulla on täydet ihmisoikeudet ! Pidä huolta itsestäsi, se tarkoittaa, että menet lääkärille keskustelemaan tilanteestasi. Tee se pian, älä piinaa itseäsi yhtään enempää !
Kaikkea hyvää sinulle, kyllä se elämä vielä hymyilee, usko pois !

Todellakin oot oikeessa, se on vaikeeta. Omat vanhemmat eivät tiedä vielä mitään, vaikka olo on todella paha, ja samat jutut mielessä kuin sullakin.
En oikeen osaa auttaa tohon enkä tiijä syytä miks kirjotin ees, ja tuskin oon paras puhumaan, mut eikö lähimmäiset ole sitä varten, että he huolehtivat? Tuota kyssää olen joutunut kuulemaan monen suusta, ja en ymmärrä sitä itsekkään, koska uskon, että ketään ei kiinnosta. Että näin.