Tuntuu olevan kamalan pitkä aika siitä kun viimeksi vierailin tällä palstalla laihdutusvinkkejä etsien.
Nyt kaikki on toisin, en enää laihduta, laske kaloreita, liiku pakon omaisesti tai oksenna. Enää voin vain ajatella sitä sairaan ihanaa tunnetta, joka valtasi minut kun aamulla huomasin laihtuneeni.
Voin sanoa, että voin paljon paremmin nyt vaikka olenkin lihonut. Hain apua ja minut pakotettiin syömään ja aluksi kaikki ahdisti ja kadutti kamalasti. Sitten kuitenkin huomasin, miten paljon paremmin voin. Itsetuntoni on kehittynyt, ajattelen olevani ruumiinrakenteeltani sopiva ja olen paljon iloisempi. Ei ole montakaan kuukautta siitä kun vielä harkitsin itsemurhaa.
Tulin tsemppaamaan teitä ja sanomaan, että apua kannattaa hakea. Tiedän että se on vaikeaa, ja osa ajattelee tätä lukiessaan että on hullu jos lopettaa sen kaiken. Mutta se oikeasti auttaa.
Te itse vastaatte elämästänne ja saatte tehdä sillä mitä haluatte, mutta olisi todella ihanaa jos voisin auttaa edes yhtä teistä tajuamaan mitä on tekemässä ja kertomaan jollekin tilanteestaan. Paraneminen on pitkä prosessi, aluksi painoni nousi ja rupesin ahmimaan, aamulla saatoin raapia itseinhon vallassa jalkani verille koska vihasin itseäni ja sitä, kuinka paljon painoin. Noin puoli vuotta on kuitenkin mennyt ja voin sanoa, että olen paljon onnellisempi kuin vuosi sitten, jolloin päässäni ei pyörinyt mitään muuta kuin laihdutus.
Eli siis tsemppiä kaikille, you can do it!!
Nyt kaikki on toisin, en enää laihduta, laske kaloreita, liiku pakon omaisesti tai oksenna. Enää voin vain ajatella sitä sairaan ihanaa tunnetta, joka valtasi minut kun aamulla huomasin laihtuneeni.
Voin sanoa, että voin paljon paremmin nyt vaikka olenkin lihonut. Hain apua ja minut pakotettiin syömään ja aluksi kaikki ahdisti ja kadutti kamalasti. Sitten kuitenkin huomasin, miten paljon paremmin voin. Itsetuntoni on kehittynyt, ajattelen olevani ruumiinrakenteeltani sopiva ja olen paljon iloisempi. Ei ole montakaan kuukautta siitä kun vielä harkitsin itsemurhaa.
Tulin tsemppaamaan teitä ja sanomaan, että apua kannattaa hakea. Tiedän että se on vaikeaa, ja osa ajattelee tätä lukiessaan että on hullu jos lopettaa sen kaiken. Mutta se oikeasti auttaa.
Te itse vastaatte elämästänne ja saatte tehdä sillä mitä haluatte, mutta olisi todella ihanaa jos voisin auttaa edes yhtä teistä tajuamaan mitä on tekemässä ja kertomaan jollekin tilanteestaan. Paraneminen on pitkä prosessi, aluksi painoni nousi ja rupesin ahmimaan, aamulla saatoin raapia itseinhon vallassa jalkani verille koska vihasin itseäni ja sitä, kuinka paljon painoin. Noin puoli vuotta on kuitenkin mennyt ja voin sanoa, että olen paljon onnellisempi kuin vuosi sitten, jolloin päässäni ei pyörinyt mitään muuta kuin laihdutus.
Eli siis tsemppiä kaikille, you can do it!!
Vastaukset 1
Vanhimmat
olen samaa mieltä kanssasi.olen itsekin anoreksian kanssa paremmassa vaiheessa ja painan enemmän enkä ole silti siitä ahdistunut,toisin kuin vielä kesän alussa,jolloin tappelin syömisten kanssa.
yhtäkkiä kaikki vain muuttui ja ajatukseni ovat ihan muissa asioissa...
olen tyytyväinen itseeni tällä hetkellä ja voin paremmin.
tuoreessa muistissa on silti viimesyksyinen pohjallakäyntini ja kuvat,joissa olin yhtä luuta ja jännettä.sain kommentteja siitä,kuinka hirveän näköinen ja ruma olin.tosin tuolloin en välittänyt niistä kommenteista,mutta nyt olen oppinut arvostamaan omaa hyvinvointia ihan toisella tavalla eikä mulla ole nälkä vaikka olenkin vielä alipainon puolella.
alussa minäkin pelkäsin räjähtävää lihoamista,mutta kun niin ei käynytkään niin huomasin,että elämä on elämisen arvoista,vaikka sen omaksuminen ei olekkaan alussa helppoa.
tsemppiä kaikille!!!