Pari vapaapäivää.
Ajattelin myöntää sen asian, että musta tuntuu todella pahalta. Se, että mä olin löytänyt hyvän tasapainon ja anteeksiannon ja lempeyden itsestäni.
Ja sitten annoin sen Pee äNnän akan horjuttaa sitä kaikkea. Miten vahva mä yritänkään olla mutta on se myönnettävä, että mä olen silti liian heikko. Mä huomasin vahvoja vihantunteita itsessäni, en mä siedä sitä, että mun ymmärtämystäni mollataan. En mä siedä sitä jos mua sorsitaan tai haukutaan. Sellasille henkilöille jota rakastaa oppii antamaan anteeksi. Mutta niille jotka ovat tuttuja.. on opittava niillekin antamaan anteeksi. Se vaan vaatii ponnistuksia, suurempia mitä perusterveiden ihmisten mielessä. Kyllä mun motivaatio ja innokkuus kärsii, kyllä mun elämän arvot joiden avulla mä selviän itseni kanssa tässä yhteiskunnassa ja arkipäivässä kärsivät suuresti pilkasta.
On työstettävä niitä asioita taas uudestaan, jokakerta nostettava sitä murenaista itsetuntoaan - minulla on silti oikeus elää rakastamaani elämää - vaikka joku yrittäisikin käyttää minua pelinsä välineenä iskien niihin vakavimpiin asioihin. Eivät he ymmärrä.. ei ole minun vika jos joku ei siedä.. en ole tehnyt pahaa.. olen ihan hyvä tyyppi..
Kipu pahenee heti jos mun tasapainoni järkkyy, oireet pahenee jos paha olo lisääntyy. Sitä on jo valmiiksi menneiltä vuosilta sen verran paljon, käsiteltävää etten mä haluaisi yhtään lisää.
Kävin kaupassa, reppu selässä.. ei en halua ostaa muovikassia koska reppu on parempi kantaa. Perkele, miksi mä en voi ostaa muovikassia niinkuin kaikki muut. Tai voinhan mä mutta ei se ole minulle niin hyväksi. Onko minun ymmärtämyksessä joku vika kun en osta muovikassia kaupasta niinkuin muut ja 25vuotiaana käytän aina koululaisen reppua? ENKÖ MINÄ YMMÄRRÄ, että niin kuuluu toimia. Ei, minulla on omat syyni.. arkipäivän elämää, sitä jatkuvaa taistelua joka on muutenkin välillä hankalaa, mitä enemmän joku piikittää ja sorsii sitä vaikeammaksi se tulee. Vaan eihän ne sitä tajua.
Pitää varmaan mennä psykiatrille puhumaan tästä, itsetunnon alentuneesta olotilasta viime viikon aikana. Kesti sit monta päivää myöntää se itselleen, lauantain juhlinta sellaisten keskellä jotka arvostavat minua sai mieleni rohkaistumaan. Muuten olisin varmaan haudannut nämäkin asiat syvälle itseeni ja kovettanut kuortani.
Kiitos vaan tuesta ja rohkaisusta, PN..
Ajattelin myöntää sen asian, että musta tuntuu todella pahalta. Se, että mä olin löytänyt hyvän tasapainon ja anteeksiannon ja lempeyden itsestäni.
Ja sitten annoin sen Pee äNnän akan horjuttaa sitä kaikkea. Miten vahva mä yritänkään olla mutta on se myönnettävä, että mä olen silti liian heikko. Mä huomasin vahvoja vihantunteita itsessäni, en mä siedä sitä, että mun ymmärtämystäni mollataan. En mä siedä sitä jos mua sorsitaan tai haukutaan. Sellasille henkilöille jota rakastaa oppii antamaan anteeksi. Mutta niille jotka ovat tuttuja.. on opittava niillekin antamaan anteeksi. Se vaan vaatii ponnistuksia, suurempia mitä perusterveiden ihmisten mielessä. Kyllä mun motivaatio ja innokkuus kärsii, kyllä mun elämän arvot joiden avulla mä selviän itseni kanssa tässä yhteiskunnassa ja arkipäivässä kärsivät suuresti pilkasta.
On työstettävä niitä asioita taas uudestaan, jokakerta nostettava sitä murenaista itsetuntoaan - minulla on silti oikeus elää rakastamaani elämää - vaikka joku yrittäisikin käyttää minua pelinsä välineenä iskien niihin vakavimpiin asioihin. Eivät he ymmärrä.. ei ole minun vika jos joku ei siedä.. en ole tehnyt pahaa.. olen ihan hyvä tyyppi..
Kipu pahenee heti jos mun tasapainoni järkkyy, oireet pahenee jos paha olo lisääntyy. Sitä on jo valmiiksi menneiltä vuosilta sen verran paljon, käsiteltävää etten mä haluaisi yhtään lisää.
Kävin kaupassa, reppu selässä.. ei en halua ostaa muovikassia koska reppu on parempi kantaa. Perkele, miksi mä en voi ostaa muovikassia niinkuin kaikki muut. Tai voinhan mä mutta ei se ole minulle niin hyväksi. Onko minun ymmärtämyksessä joku vika kun en osta muovikassia kaupasta niinkuin muut ja 25vuotiaana käytän aina koululaisen reppua? ENKÖ MINÄ YMMÄRRÄ, että niin kuuluu toimia. Ei, minulla on omat syyni.. arkipäivän elämää, sitä jatkuvaa taistelua joka on muutenkin välillä hankalaa, mitä enemmän joku piikittää ja sorsii sitä vaikeammaksi se tulee. Vaan eihän ne sitä tajua.
Pitää varmaan mennä psykiatrille puhumaan tästä, itsetunnon alentuneesta olotilasta viime viikon aikana. Kesti sit monta päivää myöntää se itselleen, lauantain juhlinta sellaisten keskellä jotka arvostavat minua sai mieleni rohkaistumaan. Muuten olisin varmaan haudannut nämäkin asiat syvälle itseeni ja kovettanut kuortani.
Kiitos vaan tuesta ja rohkaisusta, PN..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jätä se PN taaksesi, sellainen ihminen ei tule koskaan tekemään sinulle mitään hyvää.
Tunnistan hyvin, millaisista asioista kirjoitat, kävin ikäisenäsi samanlaista lävitse. Sun onkin tärkeää kasvattaa itsetuntoasi ja juhlia sellaisten kanssa, jotka pitävät sinusta ja arvostavat sinua.
Unohda se PN, saattaa olla sairas ihminen, etkä voi sellaisia parantaa.
yrittänyt parantaa tai ehkä tavallani saada sen näkemään omia tekojaan.. se on vaan puolituttu joka mollasi mulle tärkeitä ihmisiä. Ja kun sanoin vastaan se päätti iskeä siihin pahimpaan. Vaan tuskin sillä on edes pienintä aavistusta mitä se sai aikaan. Tekisi mieli laittaa se maksamaan. Pois vihantunteet menkää pois horjuttamasta mun tasapainoista lempeyttäni, asennetta jolla kohtaan tätä maailmaa!
tehtyä, eli yrittää saada sellaiset oudot ihmiset näkemään omia tekojaan.
luulen, että ne usein jollain tapaa näkevätkin, jos yhtään fiksuja ovat. mutteivät välttämättä siitä sinulle avaudu, eli se hyöty ei tule sinulle.
mutta sulle olisi mielestäni tärkeintä päästä niinkin ylitse, että voit lopulta saavuttaa mielenrauhan ja unohtaa kyseiset henkilöt. tai tietty muuttaa kokemukseksi, jolloin varoituskellot soivat päässäsi seuraavan kerran, kun vastaavanlaisia uusia kummituksia tulee vastaan. osaat sitten ehkä sivuuttaa heidät jo etukäteen.