Mulla on viime kesän jäljiltä ollut ahdistuneisuushäiriö. Nykyään mun mielestä mun paniikkioireilu on häipynyt, mutta jäljelle on jääneet kaikenlaiset kummalliset ajatukset. Aluksi ne oli vaan niitä, että pelkäsin että tekisin itselleni jotain. Sitten myöhemmin yhtäkkiä mun mielessä alkoivat pyöriä jostain kumman syystä veitset. Nyt tällä hetkellä mun mielessä pyörii pääasiassa eräs ahdistava henkilö, joka asuu täällä meidän seudulla. Tai muutenkin erilaiset henkilöt poukkoilee mun päässä. Kuulostaa kyllä vähän friikiltä. Mietin että mikä tää juttu ees oikein on. Käyn onneksi psykoterapiassa (oon käynyt nyt 2kk) mut en oo ihan varma onko se niin paljon auttanut kun oisin toivonut..
Mut ootteko ees ikinä kuulleet tommosista "Pakkoajatuksista?" Siis että päässä ei pyöri niinkään mitkään teot vaan ihan vaan jotkut asiat, esineet tai henkilöt. Jotenkin tämmösestä ajattelutavasta tuntuu olevan niin kauheen vaikee päästä pois, tuntuu et koko ajan pitää olla joku juttu mitä toistaa päässä haluamattaan. Tai en mä oikeastaan näitä juttuja ajattele, ajattelen paljon muitakin asioita, mutta jotenkin mä vaan muistan nämä asiat koko ajan, aamulla ensimmäisenä kun herään muistan nämä mun ongelmat ja sitä kautta nää asiat... En oikeen osaa selittää.
Välil mietin oisko vaan aikasemmin pitäny katkastaa tää juttu jollain lääkkeillä kun nää ajatukset ei ollu vielä muuttuneet näin kummalliseen suuntaan tai en ollut oppinut tämmöseen ajatustapaan. Nyt pelkään aina että mikä tahansa juttu voi vaan jäädä pyörimään mun muistiin enkä saa sitä pois. :p
Mut ootteko ees ikinä kuulleet tommosista "Pakkoajatuksista?" Siis että päässä ei pyöri niinkään mitkään teot vaan ihan vaan jotkut asiat, esineet tai henkilöt. Jotenkin tämmösestä ajattelutavasta tuntuu olevan niin kauheen vaikee päästä pois, tuntuu et koko ajan pitää olla joku juttu mitä toistaa päässä haluamattaan. Tai en mä oikeastaan näitä juttuja ajattele, ajattelen paljon muitakin asioita, mutta jotenkin mä vaan muistan nämä asiat koko ajan, aamulla ensimmäisenä kun herään muistan nämä mun ongelmat ja sitä kautta nää asiat... En oikeen osaa selittää.
Välil mietin oisko vaan aikasemmin pitäny katkastaa tää juttu jollain lääkkeillä kun nää ajatukset ei ollu vielä muuttuneet näin kummalliseen suuntaan tai en ollut oppinut tämmöseen ajatustapaan. Nyt pelkään aina että mikä tahansa juttu voi vaan jäädä pyörimään mun muistiin enkä saa sitä pois. :p
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ja nimenomaan veitset!
Ikävä kyllä en tiedä ratkaisua, enkä ymmärrä mistä edes on kysymys. Välillä unohdan, sitten taas jostain ne veitsi-ajatukset palaavat.
olen kokenut saman tapaista.rasittavaa sinänsä et kun ei pysty ajattelemaan muuta vaa jokin ajatus pitää vaan ajatella loppuun asti ennen kuin pystyy tekemään mitään muuta.joskus saatan miettii esim. jotain keskustelua tai tilannetta,joka on kuitenkin aivan merkityksetön.joskus se on häiritsevämpää mut esim. juuri tällä hetkellä ei kovin häiritsevää. en aina edes muista ongelmaa.helpottavaa on tietää et en oo ainoa,jolla on sellasia kokemuksia.sen vaan sanon et täytyy koittaa olla kiinnittämättä huomiota asiaan tai pyyhkiä ne pois mielestä niin ne unohtuu.mitä kauemmin miettii jotain asiaa nii sitä ärsyttävämmäksi se muuttuu. uskon kyllä että jos itse niin haluaa,niin koko ongelma lähtee pois itekseen.
Käytä cipralexia?
Ennen lääkkeen aloitusta mulla ei ollut "vakavia" vaivoja, nyt jostakin syystä parvekkeelta hyppääminen tulee mieleen joka kerta röökilläkin käydessä. Ja se EI EDES tunnu miltään se ajatus?
Mietin kovasti lopettaako lääkitys ennenkuin käy hullusti?
lopeta se lääkitys ja heti! Jotkut lääkkeet nimenomaan tekee tota, ainakin aluks... ja mä vittu ihmettelen, että niitä määrätään nuorille, kun me vanhemmatkaan ei niitä siedetä, eikä kestetä!
Lopeta se lääkitys, mä lopetin sen järkevänä jo neljäntenä päivänä aloituksesta ja otin vaan yks neljäsosa tbl/pvä, olo ja mielialani olivat sika kamalat viel viikko lopettamisen jälkeen = söin yhteensä YHDEN VITUN PILLERIN NIISTÄ! (Eri merkki kyl, mut samankaltaset vaikutukset!)
LOPETA NE HETI !
psykoterapeutti sanoi, että vihaa ja aggressiota, jota olen pitänyt sisälläni, enkä saanut/osannut purkaa. Sitten tullut itseen puolia, joihin ei ole kosketuksissa, joita ei ymmärrä. Jotka ilmoittavat itsestään tuollaisina ajatuksina ja tunteina. Nyt yritetään sitten miettiä, mitä se viha ja aggressio on, mitä tunnen jossain mieleni sopukoissa. Avata sitä. Jotta pääsis itsensä kanssa kosketuksiin ja ymmärtäisi itseään, eikä pelkäisi.
Esimerkkinä siis se, että jos suutut ja ajattelet että olenpas niin vihainen että voisin hakata ton tyypin sairaalaan - ei ole pelottavaa, koska se on oma ajatus!
Mutta että et ajattele tyypistä mitään pahaa ja sitten yhtäkkiä tulis vaan joku ajatus, mille et voi mitää.
Se tietysti jo tosi pelottavaa!
mihin liittyy ne veitset, esim. jonkun karmeen elokuvan.
Puhun lyhyesti... katso joku toinen elokuva, joku sellanen, jonka tiedät vaikuttavan itseesi jollain tavalla "hyvällä", eikä pahalla. Se varmasti vie sun ajatukses siihen hyvän tekemiseen, eikä pahan. (riippuen tietysti siitä kuinka tunnerikas ihminen olet?).?
Jos ne "muut" ihmiset ei liity elämääsi, niin miksi niitä sitten ajattelet? Anna niiden olla oloissaan, niin nekin jättää sinut oloihinsa. (usko mul on kokemusta tästäkin - jollain lailla).
Se terapiassa käynti osoittaa jo sen, että sul on riittävästi järkee... hakeutuu sinne, kaikilla sitä ei olis! (on kokemusta siitäkin).
Sitä siis ei tarvitse hävetä, mut ei siitä kannata kellekkään kertoakkaan, ainakaan, jos et halua tulla leimatuks, tai jos se jolle kerrot on ite sovinistisika (tms)
Se auttaa kyl... loppujen lopuks, vaikkei ihan alus (2kk vasta?) siltä tuntuskaan!
Jätä ne lääkkeet, tunnut kovin nuorelta ja haavoittuvalta... olin sellainen itsekin ja nyt kerron sulle yhen pikku pakkomielteisen juttuni:
Olin noin 11v, (eli tosi kauan sitten)! kun koiramme jäi auton alle ja minä sain tosi moneksi vuodeksi siitä niin erikoisen pakkomielteen, kuin etten astu varjon päälle ikinä enää! Kiersin siis kaikki varjot ja varoin niitä useat vuodet. Myöskin mä päätin että mun on seurattava ystäväni jalan jälkiä, mä en saanut ohittaa jotain tolppaa muulta kuin samalta puolelta kuin ystäväni. Tämä kävi tosi pakkomielteiseksi siis. MUTTA.... kun pääsin vihdoin jotenkin sen yli, että minä EN OLLUTKAAN SYYPÄÄ siihen että koiramme jäi automme alle, vaikka mä olin sille aamul kouluun lähtiessäni vihainen... tajusin, ettei sillä vihaisuudella. eikä sillä koiran (lempein koirarotu koko mailmassa) ollut tarkoitus just mulle ärähtää... tajusin ettei mun ole pakko enää hypätä kaikkien varjojen yli (tsoin mä vielä yli 20v jälkeen mieluummmin kierrän sen tolpan samalt puolelt kuin ystävänikin, mutten sentään hypi joka varjon yli... kai?) Hmmm??? Mut mä oon oppinu jo tottumaan siihen ainakin, enkä syyttele enää itseäni koiramme kuolemasta.. joka muutes jäi ison auton alle koulussa ollessani. :(
Koitan sanoo sulle tässä.. että niitten pakkomielteittensäkin kanssa, mikäli ne ei ole liian vakavia, oppii kyl elämään, kun hyväksyy ennen kaikkee OMAN ITSENSÄ niinkuin on. :))
(se vaatii kyl... tahtoo ja itsekkyyttä, jota mä kyl uskon et sul ton viestis perusteella kyl on.) :)
ps ps... ihminen toistaa koko ikänsä päässään sellasii juttui myös, mitä ei ees haluais. Se nyt vaan on sitä elämää. (mä kärsin kun luen lehdist et lapsille on tehty jotain pahaa, vaikka mulle ei ikinä ole tehty mitään vastaavanlaista!) sitä vaan osaa jotkut meistä eläytyä asioihin, jotkut muut taas ovat täysin tunteettomia. (sääli heitä, ei luulis sellasil tunteettomil pyyhkivän kovin hyvin, jos ei meillä tunteellisillakaan...?)
=
Älä mieti liikaa!
siltä. Se on kuitenkin fakta. Sinun pitää sopia asiat ja pyytää anteeksi joita olet kiusannut.
Ensinnäkin keskustelun aloittajalle, erittäin yleinen pakkoajatus noi veitset. Ajatuksista ei pääse hetkessä eroon mutta suhtautuminen asiaan muuttuu ajan kanssa ja sitä on helpompi kestää, ehkä poistuu kokonaan.
Ja se nero joka oli saanu oireita neljän päivän lääkkeiden käytöstä vaikka oli syönyt yhteensä vain yhen tabletin... totanoin, oletkohan vähän miettiny asiaa liikaa ja kuvitellu sivuoireita. Yhdestä tabletista neljän päivän aikana ei voi saada oireita, vaikutuskin alkaa täydellä annoksella vasta noin kolmen viikon päästä. Tai sit olet vetäny kyl jotain ihme tabua...