Sunshine ja Cloverfield

SUNSHINE:

Pelkäsin että on tavanomaista Hollywood-tuubaa. Noh, olihan se osittain, mutta ei silti hullumpi.

Oikeestaan leffa on täynnä vanhoista leffoista kopsattuja juttuja, mutta kokonaisuus oli silti kohtuullisen toimiva. Vei mukanaan, eikö alkanut etomaan. Tarina kesti loppuun saakka eikä notkahtanut. On sitä parempiakin nähty, mutta ei tämä silti huono ole.

Juttuja jotka vähän häiritsi:

Kukaan ei kerro että minkä helevetin takia se arska on sammumassa (nyt jo). Toisaalta hyppääminen tarinaan ilman ärsyttäviä kehyskertomuksia ja pitkäpiimäistä "koska laukaistaan raketti" vänkäilyä on hyvä juttu.

"Yllättävä" viides matkustaja ja sitä myöten kehittyvä äksönmurjonta hiukan pelotti "jaaha nyt se tappelu sitten alkoi..."

DVD:n extrojen poistetut kohtaukset antoivat sekä vastauksia muutamiin kysymyksiin, että sotkivat hiukan lisää. Extroissa mukana olevat kaksi aiheeseen täysin kuulumatonta lyhytfilmiä suosittelen ohittamaan ja katsomaan toiste.

Tunnelma on kuin Solariksesta (uusi). Ja leffaa katsoessa tuli mieleen Ray Bradburyn novelli "The Golden Apples on the Sun".



CLOVERFIELD:

WTC:n rommaus ja japanilaisen populaarikulttuurin hirviögenre ovat varmaan olleet leffan suurimmat innoittajat. Ihan passelia katsottavaa sunnuntai-iltapäivän ratoksi.

Tämä on hyvin saman typpinen kuin Sunshine vaikka aihe on tyystin eri. Tässäkin "tipahdetaan" keskelle tarinaa ilman sen suurempia selittelyjä, hahmot ovat inhimillisiä eivätkä mitään superkoviahemmoja - ja lopputuloskin on sama: maailma pelastuu paukahtaen ja kaikki kualee.

Ärsyttäviä juttuja:

Ne "isosta kaverista" tipahtelevat pikkuriiviöt olivat vähän turhan kliseisiä, näitä tunneleissa piilottelevia ja ihmisiä näykkiviä ötököitä on nykyään joka leffassa. Alien on tehnyt tehtävänsä.