Mietin tänään että olenkohan tehnyt lapseni vääristä syistä? sitten mietin ystäviäni ja tuttaviani? Aika moni on minusta tehnyt lapsensa vääritä syistä.Minä taidan myös kuulua joukkoon... En kuitenkaan väitä että he katuisivat tai eivät rakastais lapsiaan. Minä en ole katunut lapsiani ja heitä rakastan ylikaiken.
Nyt minua haukutaan tästä jutusta. Varmasti saan pahojakin vastauksia!
Mitä mieltä olette?
Vai onko edes oikeaa syytä tehdä/saada lapsia tähän maailmaan?
Nyt minua haukutaan tästä jutusta. Varmasti saan pahojakin vastauksia!
Mitä mieltä olette?
Vai onko edes oikeaa syytä tehdä/saada lapsia tähän maailmaan?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Oikeesti hyvä kysymys! Itse mietin raskaana ollessani, että miksi ihmeessä ihmiset tekevät lapsia...
Harvalla niin hyvät geenit, että niiden takia kannattaa lisääntyä. Keskusteluissa olen saanut ihmiset suuttumaan toteamalla, että eikö olisi viisaampaa adoptoida, jos esim. hoivavietti saa vallan. Miksi lapsen niin monille on PAKKO olla biologisestikin oma?
Minäkin rakastan lastani valtavasti, enkä millään muotoa kadu. On vain tullut mietittyä samaa kuin aloittaja. Onko esim. se että haluaa lapsen oikeesti tarpeeksi hyvä syy?
Mietin nuorempana että en omia lapsia tee. Otan adoptiolapsen jos lapsia haluan, mutta niin vain näin kolmekymppisenä alkoi katseet kääntyä lastenvaunujen lipuessa ohi, kotona oli hyvä lapsirakas mies ja elämä muutenkin mallillaan.
Mietin ja pohdin oman aikani ja totesin että kyllä se oma pienokainen pitää saada. Pois suljettua ei toki ole vielä se adoptiolapsen "tilaaminen", mutta oma mukula piti laittaa alulle.. äidin vaistot alkoi niin sitä vaatia ja kun on hieno mies joka huolehtii muistakin elämässään kuin itsestään ja perheestään niin tulee ainakin siihen sukuun jatkaja. Hienolle miehelle jälkeläinen. Liekö riittävä syy mutta elämä on nyt ikäänkuin saanut tarvittavat onnenpalaset kun oma perhe koossa. Toki siihen mahtuu vielä lisääkin lapsia, niitä omia tai adoptoituja. Tai hoitolapsia. Joskus mietittiin perhekotiakin mutta siinä olisikin haastetta.
Entä jos lapsen "tekemisen" kokisi niinkin vastuullisena että ajattelisi ekologista jalan jälkeään myös. Täsäkin asiassa. Ja ajattelisi asiaa niin että lapsissamme on maapallon tulevaisuus. Lastemme käsiin se jää vaikka tarmokkaasti aloittaisimmekin jo itse maapallon ja ympäristökatastrofin estämisen. Olen kuullut monen sanovan myös että järkeäkö on tehdä lapsia näin kamalaan maailmaan ja pelottavaan tulevaisuuteen. Totta sekin mutta paraneeko asia jos jälkeläisiä ei tule näihin maihin joissa itää myös se ajatus että maailmasta on vielä mahdollista tehdä turvallisempi ja puhtaampi paikka elää ja asua.
Kannattaneeko edes miettiä liikoja - tehdäkö vai eikö tehdä mukuloita. Vaikka se äitiysvietti onkin niin pirun itsekäs syy tehdä lapsia.
jatkaa sukua!
Ja äideillä on luontainen hoivavietti ja miehillä siemenen jakaminen/kylväminen.
Eikö se sitten riitä syyksi, vai onko se syy jotenkin muuttunut siitä, mitä se on maa-aikojen alussa ollut?
Painostus voi olla väärä syy tehd lapsia, mutta tilanteessa jossa itse lapsen haluaa, en osaa keksiä väärää syytä. Minkä koet sellaiseksi?
***
alkuperäinen, mutta tuli "väärästä syystä" mieleen ikääntyminen. Vaikka ei lasta vielä kaipaisikaan, niin tieto, että aika käy vähiin voi olla motiivi. Jos mieli muuttuu, saattaa olla jo liian myöhäistä lapsensaantiin.
Eli tarvii se lapsi äkkiä tehä kun viä kerkee.
Ei uskalla jättää lisääntymisviettiään kuuntelematta, vai?
kuunnella jätättävää biologista kelloaan vasta silloin, kun kaikki on myöhäistä.
mieltä, kuin mitä joku tuossa jo sanoikin. Lisääntyminen on luonnollinen vietti ja lähes kaikilla naisilla tulee jossain vaiheessa "vauvakuume", jolloin kroppa ilmoittaa, että lapsia pitäisi saada. Luonnollista, ei siinä sen kummempaa.
"suhteen paikkaus"-lapsi. Ei se parisuhde siitä parane ja lapsi joutuu kärsimään. Toinen "väärä" syy voisi olla se, että muutkin tekee, koskee kyllä teinejä yleensä. Ehkäpä sekin, että "Lapsi ois kiva"- ajattelumalli on väärä syy, silloin voi hankkia nuken. (Jälleen teiniongelma)