Mä en jaksa enään tätä ikuista kierrettä, haluun laihtua ja haluun parantua, en tiedä enään mitä oikeesti haluan, lihoin kilon päätöksessä parantua, ja siitä vasta ahdistus syntyi. Vaaka näytti 43kg, mikä on menkkojen osuus painon nousussa? kun vielä hetki sitten siedin 42kg painoa ja nyt se hyppäs kilolla!?!?!
Kyllä ne jotka sairastaa/sairasti tietää miltä yhtäkkinen kilon nousu tarkoittaa.
Ahdistuksessa söin päivän aikana 800kcal ja nyt haluttaa vain oksentaa kun mahaa painaa.
Onko psykoterapiasta mitään apua? Sen verran olen saanu ajateltua että myönnän tarvivani apua. Ei banaanin syöminen pitäisi aiheuttaa tällaisia ahdistuksia. Haluun vain olla ja elää ilman jatkuvaa syömisen tarkkailua ja huonoa oloa *itkuhan tässä tuli* Mä en jaksa vain ajatella omaa napaa ja sen kasvua, miksi en voisi syödä normaalisti ja ELÄÄ!
Joka päivä on yhtä väsymystä ja itkua, nälkää ja ahdistusta. Tunnen vain olevani niin lihava, liian iso, raskas, painava, suuri...ei näillä mitoilla kestä olla. Miksi en saisi olla laiha? pituutta en saanut enkä saa niin miksi en sitten voisi olla lyhyt ja kevyt? Edes 170cm niin olen tyytyväinen, mutta 166cm...
Anteeksi valitus, haluan vain purkaa pahaa oloa, kiitos ja halaus niille ihanuuksille jotka jaksoi lukea loppuun asti...
Kyllä ne jotka sairastaa/sairasti tietää miltä yhtäkkinen kilon nousu tarkoittaa.
Ahdistuksessa söin päivän aikana 800kcal ja nyt haluttaa vain oksentaa kun mahaa painaa.
Onko psykoterapiasta mitään apua? Sen verran olen saanu ajateltua että myönnän tarvivani apua. Ei banaanin syöminen pitäisi aiheuttaa tällaisia ahdistuksia. Haluun vain olla ja elää ilman jatkuvaa syömisen tarkkailua ja huonoa oloa *itkuhan tässä tuli* Mä en jaksa vain ajatella omaa napaa ja sen kasvua, miksi en voisi syödä normaalisti ja ELÄÄ!
Joka päivä on yhtä väsymystä ja itkua, nälkää ja ahdistusta. Tunnen vain olevani niin lihava, liian iso, raskas, painava, suuri...ei näillä mitoilla kestä olla. Miksi en saisi olla laiha? pituutta en saanut enkä saa niin miksi en sitten voisi olla lyhyt ja kevyt? Edes 170cm niin olen tyytyväinen, mutta 166cm...
Anteeksi valitus, haluan vain purkaa pahaa oloa, kiitos ja halaus niille ihanuuksille jotka jaksoi lukea loppuun asti...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Huoh, itsellä samoja tuntoja. En ymmärrä, miten ruoka voi hallita näin paljon elämää, etten voi ajatellakaan mitään muuta :/ Toisaalta haluaisia parantua ja olla taas normaali, mutta kun tietää, että se vaatii painonnostoa, rupee ajattelemaan, että voiko sitten edes olla onnellinen? Enää koskaan.
Ihailen kyllä naisia joilla on kauniit muodot ja niillä on tietenki kymmenisen kiloa enemmän painoa, vaikka haluan sellaiseksi niin en kuitenkaan halua syödä, voisi vain olla normaali ilman sitä lihotus prosessia.
Toisaalta jos pakotan itseni syömään,saan siitä vain lisää itse inhoa ja paastoamis kierre alkaa. Mulle on liian helppoa olla päiväkausia syömättä juuri lainkaa,koska tiedän millä jaksaa ja miten nälkää sietää.
Miten ikinä voin parantua jos en voi syödä ilman masennusta ja itsevihaa? oon ihan hukassa tämän kans kun haluun elämän ja elämään kuuluu ruoka.
kun apua ei saa...
http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=4500000000000606&posting=22000000038559866
Hyvin kirjoitettu. Oli pakko lainata se tähän. Jos vaikka tois sulle lohtua.