Syksyn pisarat ovat kastaneet sammalpetini
Jäkälät ovat kukittaneet poskeni nukkaan kuvionsa
Käännän maahan asti langenneen kuusen naavaiset oksat sivuun
Siristelen silmiäni, kopristelen kohmeisia tassujani
On aika lähteä...
Hyvästelen hiljaisuuden metsäni
Salaisuuksien aapani
Murheeni uppoavat suot...
Odotatko minua rakkaani
Suon reunalla , hetteiköiden takana
Vai unelmoinko vain
Aukeavatko tassuni arvet
Piiskaavatko menneisyyden demonit sieluni rikki
Vedänkö sinut mukaani
Korpeni armottomaan pimeyteen
Tumman koskeni jäiseen virtaan
Lakeuden loputtomille tyhjyyksille
Vai oletko sinä se
Sielultansa väkevä
Joka pystyt näkemään piilotettujen tekojen taakse
Joka pystyt kuulemaan lausumattomien sanojen äänen
Joka nähdessäsi tassuni arvet, et käännä katsettasi sivuun
Vaan tartut käteeni ja sanot “Olen tässä”
Jäkälät ovat kukittaneet poskeni nukkaan kuvionsa
Käännän maahan asti langenneen kuusen naavaiset oksat sivuun
Siristelen silmiäni, kopristelen kohmeisia tassujani
On aika lähteä...
Hyvästelen hiljaisuuden metsäni
Salaisuuksien aapani
Murheeni uppoavat suot...
Odotatko minua rakkaani
Suon reunalla , hetteiköiden takana
Vai unelmoinko vain
Aukeavatko tassuni arvet
Piiskaavatko menneisyyden demonit sieluni rikki
Vedänkö sinut mukaani
Korpeni armottomaan pimeyteen
Tumman koskeni jäiseen virtaan
Lakeuden loputtomille tyhjyyksille
Vai oletko sinä se
Sielultansa väkevä
Joka pystyt näkemään piilotettujen tekojen taakse
Joka pystyt kuulemaan lausumattomien sanojen äänen
Joka nähdessäsi tassuni arvet, et käännä katsettasi sivuun
Vaan tartut käteeni ja sanot “Olen tässä”
Vastaukset 32
Vanhimmat
Kaksi tärkeää:oletko Sinä se ja
olen tässä...
kertoo kuin tuntee
paljon ihmiselämässä
...Hienosti kerroit ja
minun aikani vain tässä,
vaikka enemmän olisi
sanottavaa.
Miten tärkeältä tuntuisikaan kun sinä mustanakin hetkenä oisi "Sinä joka sanoo Olen tässä"
Kiitos kaunis sinulle
Lämpimältä tuntuu, että ehdit lukea
..ja pukstaavinkin laitoit :)
kiitos
-tytteli-
Minä matonen matkamies maan teen
omia pukstaaviani taavittelen
Sinulle.
Teet minut henkisesti
rikkaaksi,joka menee
mammonan edelle.
Miten kaunis viesti.
Hämmentyteenä osaan sanoa vain : Kiitos
-tytteli-
Piti oikein kurkata,että mitä
pajunköyttä olen syöttänyt,mutta
kyllä se oli ihan aitoa ja tarkoitettua.
Älä nyt minun takia hämmenny,meen
itsekin pian paussille omaan
kolooni punastelemaan,ettet
vain näkisi.
Sitten vain -tytteli- menee
pehkuihin ja yössä aamun
metkuja suunnittelemaan.
......vihdoin nukkumaan minäkin....
Piti odotella yhtä puhelua, mutta nyt se on hoidettu
Hih,mitäpäs metkuja minä....
Vai koloon,
- omaan oloon
lehtimatto yllä
siin on lämnmin kyllä
Taivahalla iso Luna
poskillasi oisko puna??
Vaan nyt jo tämän lopetan
nolostellen pääni tyynyyn painallan
Siis hyvää....
huomenta jo toivotan
Huomenta hyvä ystävä.
Tavallista aikaisempana minä
jo täällä,sillä yö nukkuminen
jäi nyt vähiin.
Lehti luettuna ja aamukahvit
juotuna,tässä odottelen
tyttelin heräämistä
...- nuku vaan,äläkä
anna tämän häiritä.
Hiljaisesti osasit lehteä lukea, rapinaakaan ei kuulunut.
Aamukahviinkaan en herännyt, minä kun en "osaa" sitaä juoda
Ihan omia aikojani heräsin
... ja lähdin "leikkimään" tällä koneella.....
Ennenkuin "oravanpyörä" minut nappaa mukaaaaaansa
...johan sitä muutama tunti "tirsoiltiin"
Olkoon olosi oivallinen
Päiväsi pirteyttä pullollaan
Surua sopivasti suolana
Murhetta maukkaaksi mausteeksi
Antaakoot aimoina annoksina
Ilonaiheita kosolti
Rakkaudenpilkettä silmiisi
Naurua nasusi täydeltä :D
-Tälläistä tämä nykyaika on ja
totta totisesti Oravanpyörää,
mutta mehän me tätä pyöritämme-
..vasta tänä aamuna sain viestisi näkyviin
Kukahan "kurre" on täällä käynyt piuhoja pureskelemassa kun viestit on pimennossa...?? :D
pssst.Voisikohan käydä niin, että kun vauhti on niin huima niin eipä huomaa pyörittävänsä...
Huomenia ja Päiviä,jos nuo
bittivirrat taistelevat
elintilastaan,kun niitä
oikein juoksutetaan.
Muuten oikeasti ja aina olen
pitänyt oravista,jos tällä on
jotenkin osuutta asiaan
- olen vakava,eikä
hymyilytä...no jos
pikkusen...
Kas, on “ovara” mullekin tuttu elikko
Lapsena mulla oli niitä koko nelikko
Kun emoinsa tuo noin vetehen hukkui
ja eläinten taivaaseen poies nukkui
Ma niitä hellin ja pullosta ruokin
eläinten taivaassa varmaan jo nuokin
Eräänä päivänä piti ne metsähän jättää
ja hyvästit jokaiselle kurrelle heittää
Sen jälkeen vielä mä metsään hiivin
Äidin kaapista leipäset evähäks riivin
Muruset laitoin sen kuusehen alle
Oottamaan jäin usein ulommalle
Kas sieltä jo saapui oravat syömään
Muiston niin kauniin sai syömmeeni jäämään.
Sori,sori, tää ei rimmaa lainkaan
Rytmi on täysin pielessä, juu tiedän :D
Mutta ei niin runoksi oivaksi tarkoitetukaan, vaan viestiksi vainen, että oravat on vekkulia kavereita, kyllä!! :D
Kuule ihan hyvin trimmaa usko vaan.
Tiedän omasta kokemuksestani
että ei hyvä riimittäminen
kovin helppoa ole ja harvemmin
siinä onnistun.
Olis mukava sisällä seurata
jos täälläkin olis orava.
Tietääkseni jos oikein muistan,
se on kiellettyäkin.
Hyviä aamun heräämisiä.
Huomenta!!
Naks,naks...
Mie kun oon niin vanha immeinen ja korvessa kasvant, niin kiellot on kaik ollut iha hakusess...... ;)
Siin ne on menneet pirtis kuulehan kaikenmoiset elikot. Niin kurret kuin muukkin ;D
Ja kuule senkin viel sanon, jotta vaikka luonnos niin veikiä kamu onkin, sais kuule pistettyä huonehen aikamoiseen remontintarpeeseen - siis toi orava.....Siithä me ny olla braakattu...?? :)
Ps.Kiitos toivotuksista, hyvin on herätty ja kiva oli tervehdys lukea.
Oikke hyvää päivää Sulle kans!!
Toivotta tytteli
Päivää !
Pidetään oravat hengissä ja
heitellään taatelin terhoja
Tikulle ja Takulle.
...taateleita..
Jaas - mitähän ne nököhampaat siittä tykkää
Syövät taateleita tikullaan tukka takullaan
Niin kuin minä nyt -siis tukka takullaan
Nyt vilkaisu peiliin, iloinen ilme kasvoille
- ja päivä voi alkaa...
Iloista päivää Siul toiv.tytteli
Taateleitahan minä oraville,vai
saakohan niitä mistään.
Nyt varmaan kauneus loistaa
sielläkin,kuten täällä
isä aurinkoinen.
Kiitän toivotuksista ja
samoin Sinulle sinne.
...saiskohan kysellä, että mikskähän se aurinko nyt niin isä on??
...sitten kuule taisi käydä niin, että se äitimuori itki koko viikonlopun.
Niin raskahasti tuli kyyneleitä taivaalta niskahan.
...mukavata alkanutta viikkoa kuitenniin...:D :D
...antaa unelmilleen siivet
jotta näkee odottaako kukaan
tai pudota siihen suonsilmään
ja se joka syliinsä vetää ja halaukseensa
sulkee on rakkaasi joka kuuli sydämesi hädän,
tunsi kutsusi.
niin ei tarvi sanoa mitään vaan tuntea sydämellä!!!
jotenkin löysin taustalta tästä niin paljon
lämpöä että se teki vaikutuksen ja suuren!!!
hyvä tapiontytteli!!!
Sanaton viesti on se tärkein
Sen minkä tuntee sydämellään ja sielullaan
Lausutut sanat voivat olla valheita, mutta äänettömyyden viestissä on usein totuus.
-Se onkin suuren rohkeuden takana, että uskaltaa nousta siivilleen :)
Kiitos sinulle viestistäsi
Ja kaikista sanoistasi
Terveisin -tytteli-
runon teit! En tiedät viilasitko pitkään... Joskus sanat vain tulevat ja asettuvat paikoilleen aivan kuin itsestään. Tässä oli sellainen tuntu. Ja luonto niin lähellä kaikkea sanomaasi, kuin oma elementtini. Siksi niin omalta tuntui runokin.
Hei
---tämä vähän kuin jatkoa sille …edelliselle…
Sanat tulivat ”sieltä jostakin”
”viilata” en uskalla pitkään, enkä harkitakaan
Koska en sitten enää tohtisi laittaa tänne…:)
Miettiny toki asioita pitkään....
Luontoa lähellä varttunut…
Ja kun vertauskuvia käytän -niin luonto suo siihen mahdollisuudet
Niin, Sinä myös olet ”luonnon lapsia ” - olenkin huomannut
Kiitos Sinulle
Tapiontytteli
Minulle tulee mieleen 'heräämisen aika'
ne ensimmäiset epävarmat askeleet kun samalla
kysymykset hiljaa virtaa kuin vain itselleen -
niin kuin ajatuksissa toiselle puhutaan kysytään,
- Oletko - en tiedä, mutta sinua kohti kävelen..
Runosi laittoi ajattelemaan ihmisen haavoittuvuuta.
Nuo naavaiset oksat,,,en tiedä, mutta olen sillain (myös;) vinksahtanut,
että pidän yli kaiken ikimetsän 'naavaparroista',,jokin niissä vain sykähdyttää sydäntä. :)
”kysymykset hiljaa virtaa kuin vain itselleen"
- Miten hienosti luonnehdittu
..Kun haavat ovat syvälle viilletyt niitten arvet ovat ikuiset….
Ne luovat osan minuudesta, mutta katkeruus hukuttaisi sen
Niin , metsä kaikkinensa suo rauhan
Mutta “naavaparrat” kuiskaavat niille jotka haluavat kuulla :)
Hyvää syksyä Sinulle
Toivottaa Tapiontytteli
se osa metsän viähätyksetä onkin, kun se 'elää' sitä omaa mielenkiintoista elämäänsä..
Puhuu sille joka osaa kunnella. Aivan! :)
Mukvaa rok-pvää sinne, vilkuttaa Murukulta! :)
eli K iitos toivotuksistasi :D
ja H yvää Y ötä
Syksyn pisarat eivät ehdi ainakaan jäätyä, koska aurinkoisia syyspäiviä on luvassa. - Varovaista toivonkipinää runossasi on, mutta hienosti tummia sävyjä kontrastina.
Hienoa jos löysit toivoa…
Sitä yritän ylläpitää, vaikka joskus tuntuukin että tummat virrat vievät mennessään.
Kiitoksen lähettää Tapiontytteli
upeaa, vaikkakin haikeaa tekstiä.
Luonnon elementit olet ujuttanut kauniina säkei-
nä tähän.
' siristelen silmiäni, kopristelen kohmeisia tas-
sujani - on aika lähteä '
Hiljaisuuden metsäsi,
kysymys ' odotatko minua rakkaani '
ja koko runo - kertakaikkisen soljuvaa ja tunne-
rikasta kerrontaa.
Hei Linda
Kiitoksen lähetän Sinulle - käytät sanaa upeaa
Poskeni kuumottavat :)
Haikeus…niin se kulkee mukana ikuisena vieraana
- se on luonto nyt jotenkin istunut sieluni syövereihin.
”On aika lähteä ”…. - irtiotto on välillä vaikeaa…
”Minun metsäni” tuimat ovat siellä tuulet, kohisevat kosket ja puitten latvat nousevat niin ylös, että peittävät miltei kokonaan taivaankannen.
Siksi auringonsäteet vain niukasti saavat säteitänsä luoda
…olet säteenä auringon - Sinulle kiitos
- tytteli -
Nyt täytyy mennä historian
lehdille ja rajan taakse,mistä
sanomani on lähtöisin.
Paistaa se nyt
tällä erää.
Ma keinun ,kiikun lehtikeinussain
Paistetta päivön ma tuntea sain
Katsoin taaksein , vilkaisin
Kaikk´ on hyvin, - sanoisin
Tämmöistä pulppuili “vattastain” kun viestisi lukesin
Moikkelis sanoopa tytteli