[ tapahtui 14. 10. 2008 klo 12:29 - 12:30 ja 12:55 - 12:57 ]
JOKAINEN RAKKAUS 14 10 08
jokainen rakkaus
jätti sydämeeni syvän haavan
suloisen tai kipeän, joskus kumpaakin
riippuen nyt vain siitä
kuinka menneeseen suhtaudun
minkä siinä
oikeaksi tai vääräksi
havaitsen
ja
kuitenkin
kaikki se oli kerran totta, niin totta
omassa hetkessään vieläkin
jos näin ajatellaan
sinua suutelen kuin olisit ainoa maailmassa
muistini tavoittaessa hetken
haava minussa värähtää,
suloisesti ja kipeästi
oikeasta tai väärästä riippumatta
niin totta
niin totta
kuin olisit
kaikkien rakkaitteni joukossa
menneiden ja tulevien
se ainoa
syvälle rintalastaani iskeytynyt haava
JOKAINEN RAKKAUS 14 10 08
jokainen rakkaus
jätti sydämeeni syvän haavan
suloisen tai kipeän, joskus kumpaakin
riippuen nyt vain siitä
kuinka menneeseen suhtaudun
minkä siinä
oikeaksi tai vääräksi
havaitsen
ja
kuitenkin
kaikki se oli kerran totta, niin totta
omassa hetkessään vieläkin
jos näin ajatellaan
sinua suutelen kuin olisit ainoa maailmassa
muistini tavoittaessa hetken
haava minussa värähtää,
suloisesti ja kipeästi
oikeasta tai väärästä riippumatta
niin totta
niin totta
kuin olisit
kaikkien rakkaitteni joukossa
menneiden ja tulevien
se ainoa
syvälle rintalastaani iskeytynyt haava
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuinka ylevää on Suomenkieli
kun sen oikein taitaa
- niinkuin Sinä äitiparta.
Hyvää toivotan Sinulle.
Lukija ei varmaan tiedä missä runossa on itseäni ja jos on, millä tavalla... arvaileva voi arvata väärin, niin kuin palstoilla usein tapahtuu, emmehän tiedä toisen elämää, emme edes tunnetilaa ja mielikuvia kirjoitushetkellä... mutta tässä runossa omaa oli varsin paljon, ei ainoastaan suomen kielen ja sen käyttötapojen tarkasteluna vaan nimenomaan sanoman, ja nimenomaan sanoman henkilökohtaisuuden suhteen...
Kiitos Dolan! ♥
Vastaanpa tähän hivenen,ennenkuin
poistun joksikin aikaa.
Kyllä oikeassa olet ja samaa
mielipidettä itse myös kannan.
Mutta itse kyllä tuomitsen
sellaiset kirjoitukset,jos
aivan tahallisesti ja
tarkoituksenmukaisesti jatkuvasti
- annetaan väärä kuva - itsestään.
Sillä se on mielestäni sairasta
ja siinä on kriittisyyteni
raja-aita,joka jo ylittyy.
Harvoin tapaamme,mutta se kattaakin
jo tosi paljon ! Hyvää Sinulle !
on jättänyt minuun jotain
haavoja
arpia ja kipujakin
silti
jokainen yhtä ainutkertainen
kerrallaan, ajallaan
muistini haluaa muistaa
kantaa kuin kalleinta aarretta
ja suudelmien lämmin muisto
saa minut vieläkin värisemään
joka ainoa rakkaus
joka ainoa suudelma
tässä maailmankaikkeudessa
olen tarvinnut niistä jokaisen
Omista tarpeista menneisiin rakkaussuhteisiin nähden en osaa sanoa... mitä missäkin olen tarvinnut ja mitä en... jossain hetkessä varmasti tuntui että tarvitsen, ja sitten oli sellaisiakin hetkiä, että vaikka tiesi ettei tarvitse, kuitenkin halusi, ja joskus halu vei voiton ikävä kyllä... Haluhan ei ole sama asia kuin tahto... Ihminen voi haluta jotain oikein kovastikin, mutta jos ymmärtää ettei halun toteutuminen olisi hyvä, silloin tahtoa käyttäen voittaa halun, ja jos näin tapahtuu, se on kaikin puolin parasta... Mutta näin se vain on... Jokainen kokemus on yhtä ainutlaatuinen kuin ihminenkin, siinä elämän riipaisevuus.
Kiitos kauniista runosta, Linda! ♥
Joskus tuntuu, että rakkaudentuska on ainoa merkki todellisuudesta. Tämä runo oli minulle tuo " niin totta ". Kiitos sinulle..
Tarkkis
Huomasin miehen,
alastoman,
syksyisellä kalliolla.
Hups, hups su
huomasin miehen alastoman syksyisellä kalliolla
hm hm hm
Kalliolla syksyisellä
alastoman miehen
huomasin
iik !
aika tylyä tekstiä - menee joko anatomisella tai sitten runon raatelupuolelle