Tietoa ensiodottajalle (LA 17.3)

Miun LA on 13.2 eli vähän pitemmällä oon. Minuukkin vaivas kauhee väsymys ja uupumus vielä noilla viikoilla, nyt on itseasiassa viimeset viikko-pari ollu sellanen "normaali" olo. Ei pahemmin väsytä ja muutenkin on jotenkin energisempi olo.(kannattaa muistaa se hemppari)

Aikasemmin oli jonkun verran turvonnu olo ja ummetusta mikä sai olon välillä tosi tuskaseks, mut nekin vaivat on helpottanu nyt. Lantio on alkanu vähän antaa periks kasvavan kohdun tieltä niin se aiheuttaa pientä kipuilua, yleensä iltasin, mut ei mitään mistä ei levolla selviäis.

Luulen et kaikilla on huoli vauvasta. Miulle iskee välillä melkein paniikki et onkohan nyt kaikki hyvin vai ei, mut pitää vaan yrittää pitää ittensä rauhallisena, koska ei se huolehtiminen auta mitään, pahentaa vaan oloa. Niin kauan kun ei veristä vuotoa tule tai oo kovia kipuja niin kannattaa vaan luottaa et hyvin se sujuu. Ja jos huolettaa ihan kauheesti ni sit soitto neuvolaan,kyllä ne auttaa :)

Voimia kaikille odottajille! Välillä varmasti tuntuu et ei vaan jaksa sekä henkisesti, että fyysisesti, mut sit vaan päätä tyynyyn ja kannattaa tietysti jutella miehen/ystävän/terkkarin kaa murheista.

Heippa. Meillä myös odotellaan esikkoa syntyväksi maaliskuussa. Raskausaika on ollut aika helppo, ei kummempia pahoinvointeja yms. Alkuun kyllä oli väsymystä joka on kuitenkin jo helpottanut. Mielialat vaihtelee välillä aika rajustikin, mutta sitä ne hormonit teettää. Mulla kanssa pyörii päivittäin mielessä kaikki mahdolliset kauhukuvat niin vauvaan kuin itseeni ja mieheeni liittyen. Aina ennen ultraa tai sydänäänten kuuntelua pelottaa ihan kauheesti, että kaikki ei olekaan ok. Viikon päästä olis rakenneultra ja kyllä pelottaa. Mutta tähän asti kaikki on ollut ja mennyt hyvin. Luulempa että tollaset ajatukset vaan jotenkin "kuuluu" raskauteen ja siihen äidiksi kasvamiseen. ajatukset ei kuitenkaan , ainakaan minulla, ole niin hallitsevia, ettenkö pystyisi iloitsemaan tästä raskaudesta, kasvavasta massusta ja pienistä pulpahduksista joita tuolla mahassa välillä tuntuu. :)
Paljon onnea Sinulle ja hyviä vointeja!!!

Meille myös ensimmäinen tulossa. Raskaus on kyllä toinen, mutta edellinen meni kesken.

Oireet on itselläni aika hyvin hävinneet, välillä närästää ja siinä se sitten onkin. Noin viikolle 16 kaikki oireet pystyivät aika vahvoina.

Minuakin edelleen pelottaa lapsen hyvinvointi ja ihan se, että onko elossa vai ei. Ollaan miehen kanssa sovittu, että kerran viikossa saan kuunnella kotidopplerilla sydänäänet. Kyllä siitä aina viikko viikolta vähän varmemmaksi tulee. Rakenneultra on meillä parin viikon päästä ja täytyy sanoa, että se jännittää todella paljon. Emme ole vielä kertoneet tästä raskaudesta oikeastaan kenellekään, kun pelottaa ettei kaikki kuitenkaan pääty hyvin. Kai sitä sitten rakenneultran jälkeen on kerrottava, kun tuota mahaakin alkaa jo sen verran olemaan.:)