Hei!
Eli, omistan vuosikkaan mäyräkoira nartun, ja meidän ongelmana on 1. eroahdistus 2. remmirähjäys 3. vieraat ihmiset ja 4. koiran haukkuminen.
1. eroahdistuksesta: kun menemme mieheni kanssa kauppaan ym. ja jätämme koiran kotiin (saa olla vapaana, ei tee tuhoja eikä pissejä minnekkään), mutta tämä eroahdistus koskee nyt mökkeilemässä oloamme. nimittäin jos olemme mökin sisällä mieheni kanssa, ja laskemme koiran ulos (maatila, paljon tilaa liikkua ja virikkeitä toinen koirakaveri joka viihtyy ulkona ja tulee mäykyn kanssa juttuun) hän ei siellä malta olla. alkaa hyppimään etuovea kohti niin, että kuuluu mahdoton ujellus ja oven rapina, sama toistuu joka ikisen ikkunan/oven kohdalla mitä talossa on. (ei voi johtua siitä että ulkona on kylmä tms. että sen takia haluaisi sisälle). koira tuntuu olevan niin riippuvainen meistä, miehestäni ja minusta ettei se malta olla ulkona ja tehdä tarpeitaan sinne. kaupungissa käymme aina koiran kanssa ulkona, ja olen täällä maalla ollessa ollut koiran kanssa ulkona, viettänyt yhden kesäpäivän sen kanssa kokonaan ulkona että tottuis mutta ei.. sama rumba alkaa aina, jos tullaan tänne. tuntuu, että koira stressaa kaikesta asiasta niin kovasti, että muuttuu ad/hd tapaukseksi! sama toistuu, jos jätämme koiran kaupan ulkopuolelle 5minuutiksi odottamaan että käymme asioilla, alkaa hirveä haukkuminen kaikille jotka kävelee ohi ulvominen ja jopa taluttimessa riehuminen! ja sit
2. taluttimessa (ei flexissä) koiramme räyhää joka ikiselle vieraalle ihmiselle ja koiralle. olemme yrittäneet kääntää suuntaa aina kun tilanne tulee päälle, mutta kaupungissa se alkaa olla mahdottomuus koska muuten tehtäis siksakkia pitkin katua! olen yrittänyt ottaa koiraan kontaktia, kun vieras koira menee ohi, antanut namuja ym. mutta koirani vauhkoaa remmissä ja repii itseään vapaaksi, haukkuen ja räyhäten niin että kuola lentää.
3. jos meille kotiin tulee kylään vieraita ihmisiä, hän ottaa ihmiset vastaan iloiten, ehkä vähän arastellen muttei agressiivisesti. ulkona ollessa/talosta poistuessa kaikki muut ihmiset muuttuvat kuun valossa monstereiksi ja yrittää syödä meidän mäykky paran! lisäksi, koiralla on muutenkin paha tapa reagoida joka ikiseen asiaan ensin haukahtamalla todella kovasti, niin että kerran eräs talon asukas kertoi kuulleensa meidän koiran haukun kuudenteen kerrokseen asti (itse asumme ykkösessä..)
4. nimenomaan haukkuminen. jos pyydän vaikka koiraa rauhoittumaan että annan sille makupalan, hän alkaa komentamaan minua haukkumalla (en tietenkään enää palkitse koiraa), mutta kaikki kiellot sun muut menee kuuroille korville, ja hän jatkaa tätä "hentoista" lauleluaan. olemme yrittäneet sitruunapantaa, mutta koira ei siitä lannistu. päinvastoin. vieraita jos tulee kylään - räkyttää, ulkona jos joku kävelee vastaan - räkyttää, jokaisessa asiassa on tämä räkytys mukana.. alan olla jo epätoivoinen, yritin etsiä paikkakunnaltani koirakouluttajaa muttei sellaista kuulema ole? joten kaikki te, jotka luette tämän viestin ja omistatte koiran, KIRJOTTAKAA edes jotain käytännön "vinkkejä", tai pelkkää arkirutiinia miten teidän taloudessa toimitaan koska aloitan tämän viestin jälkeen yrittämään kaikkeni, jotta tämä ongelma aukeaisi. kiitos kaikille.
Eli, omistan vuosikkaan mäyräkoira nartun, ja meidän ongelmana on 1. eroahdistus 2. remmirähjäys 3. vieraat ihmiset ja 4. koiran haukkuminen.
1. eroahdistuksesta: kun menemme mieheni kanssa kauppaan ym. ja jätämme koiran kotiin (saa olla vapaana, ei tee tuhoja eikä pissejä minnekkään), mutta tämä eroahdistus koskee nyt mökkeilemässä oloamme. nimittäin jos olemme mökin sisällä mieheni kanssa, ja laskemme koiran ulos (maatila, paljon tilaa liikkua ja virikkeitä toinen koirakaveri joka viihtyy ulkona ja tulee mäykyn kanssa juttuun) hän ei siellä malta olla. alkaa hyppimään etuovea kohti niin, että kuuluu mahdoton ujellus ja oven rapina, sama toistuu joka ikisen ikkunan/oven kohdalla mitä talossa on. (ei voi johtua siitä että ulkona on kylmä tms. että sen takia haluaisi sisälle). koira tuntuu olevan niin riippuvainen meistä, miehestäni ja minusta ettei se malta olla ulkona ja tehdä tarpeitaan sinne. kaupungissa käymme aina koiran kanssa ulkona, ja olen täällä maalla ollessa ollut koiran kanssa ulkona, viettänyt yhden kesäpäivän sen kanssa kokonaan ulkona että tottuis mutta ei.. sama rumba alkaa aina, jos tullaan tänne. tuntuu, että koira stressaa kaikesta asiasta niin kovasti, että muuttuu ad/hd tapaukseksi! sama toistuu, jos jätämme koiran kaupan ulkopuolelle 5minuutiksi odottamaan että käymme asioilla, alkaa hirveä haukkuminen kaikille jotka kävelee ohi ulvominen ja jopa taluttimessa riehuminen! ja sit
2. taluttimessa (ei flexissä) koiramme räyhää joka ikiselle vieraalle ihmiselle ja koiralle. olemme yrittäneet kääntää suuntaa aina kun tilanne tulee päälle, mutta kaupungissa se alkaa olla mahdottomuus koska muuten tehtäis siksakkia pitkin katua! olen yrittänyt ottaa koiraan kontaktia, kun vieras koira menee ohi, antanut namuja ym. mutta koirani vauhkoaa remmissä ja repii itseään vapaaksi, haukkuen ja räyhäten niin että kuola lentää.
3. jos meille kotiin tulee kylään vieraita ihmisiä, hän ottaa ihmiset vastaan iloiten, ehkä vähän arastellen muttei agressiivisesti. ulkona ollessa/talosta poistuessa kaikki muut ihmiset muuttuvat kuun valossa monstereiksi ja yrittää syödä meidän mäykky paran! lisäksi, koiralla on muutenkin paha tapa reagoida joka ikiseen asiaan ensin haukahtamalla todella kovasti, niin että kerran eräs talon asukas kertoi kuulleensa meidän koiran haukun kuudenteen kerrokseen asti (itse asumme ykkösessä..)
4. nimenomaan haukkuminen. jos pyydän vaikka koiraa rauhoittumaan että annan sille makupalan, hän alkaa komentamaan minua haukkumalla (en tietenkään enää palkitse koiraa), mutta kaikki kiellot sun muut menee kuuroille korville, ja hän jatkaa tätä "hentoista" lauleluaan. olemme yrittäneet sitruunapantaa, mutta koira ei siitä lannistu. päinvastoin. vieraita jos tulee kylään - räkyttää, ulkona jos joku kävelee vastaan - räkyttää, jokaisessa asiassa on tämä räkytys mukana.. alan olla jo epätoivoinen, yritin etsiä paikkakunnaltani koirakouluttajaa muttei sellaista kuulema ole? joten kaikki te, jotka luette tämän viestin ja omistatte koiran, KIRJOTTAKAA edes jotain käytännön "vinkkejä", tai pelkkää arkirutiinia miten teidän taloudessa toimitaan koska aloitan tämän viestin jälkeen yrittämään kaikkeni, jotta tämä ongelma aukeaisi. kiitos kaikille.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihan ensiksi kohtelethan koiraa koirana eikä ihmisenä.
Remmirähjäykseen sen verran ole täysin kiinnittämättä mitään huomiota siihen, eli mäykky on sen verran pieni koira että ei vie sinua vaan sinä sitä. Kun kuljette toisen koiran tai ihmisen ohi älä kiinnitä mitään huomiota koiran riekkumiseen vaan jatkat kulkua eteenpäin niinkuin mitään ei tapahuisikaan, älä missään tapauksessa älä säälittelemään koiraa, älä puhu sille tai edes katso sitä silloin kuljet vaan eteenpäin ja viet koiran mukanasi.
Sama kun olette siellä maalla anna koiran mekastaa oven takana,älä ole huomaavinasikaan ( siellähän siitä metelistä ei taida paljon olla naapureille haittaa)
Kaupan ulkopuolelle en itse koskaan jättäisi koiraa jo ihan koiran oman turvallisuuden vuoksi, sitä saatetaan härnätä tai pahimmassa tapauksessa varastaa.
Onhan mäyris pieni mutta sen ego täyttää dobberin tilan ja joskus enemmän.
Käykää linkissä ja kysykää lisää mistä käytännön neuvoja voisi löytyä. Monet koirakot käyneet tuolla. Tilanteenne selkiytyy näin parhaiten, nopeimmin ja pääsette jatkamaan yhteiselämää mukavammin. Hyvin tyypillistä juttua mäyriksistä.
http://www.juppsguard.net/
toinen
http://www.koiraneuvola.fi/
ps:
enterin käyttö sallittua
moi, tässä jotain, mitä tuli mieleeni omista kokemuksistani omasta 3 vee mäykky-tytöstämme: uskoisin, että meidänkään mäykkymme ei pihalla viihtyisi ilman tuttuja ihmisiä. vaikka mäykyt ovat alkujaan metsästyskoiria, niin on meidän mäykky ainakin enemmän sohvan metsästäjä ja seurakoira... lisäksi, kannattaa muistaa, että mäykyt jos mitkä ovat tapojensa orjia: pisu-lenkit tehdään hihnassa ja ainakin ihmisen seurassa niin maalla kuin arkena kaupungissakin. meidän mäykkymme ei ole enää kovin hanakka haukkumaan vastaantulijoille, säestää kylläkin mielellään toista kääpiö-rotuista koiraamme lenkillä. nuorenpana ja haukkuherkempänä siihen tepsi kylläkin hyvin tuo suunnan-vaihto temppu (vaikka tunsinkin itseni tosi usein idiootiksi pyörähdyksineni). mäykkymme kylläkin protestoi edelleen pontevalla haukullaan ja vinkumisellaan, jos kokee tulleensa väärin kohdelluksi (esim. joutuu jäämään sisälle ja muut menemme pihalle). meidän mäykky on (tai oli) tosi kova kerjäämään ruokaa (vaikkei ollut vielä edes ruokinta-aika) vinkumalla. vaiva saatiin loppumaan, kun aina koiran aloittaessa kuolen-nälkään-just-nyt -vinkumisen käänsin sille selän ja tarpeen vaatiessa kävelin pois, huomiota se sai vasta rauhoituttuaan. pian koira huomasi, että vinkuminen saa ihmiset toimimaan päinvastoin, kuin se haluaisi. mäykyt ovat pontevia,seurallisia, suloisia, viisaita, pippurisiakin sydämenvaltaajia. muistakaa: mikä on tänään kiellettyä, on sitä aina ja mikä on tänään sallittua, on sitä aina. pitkää pinnaa nyt vaan.