Hei odottajat!
Haluasin kuulla muiden nuorten odottajien/odottajien tai jo äidiksi tulleiden kokemuksia odotusajan peloista.
Minua piinaavat kaikenlaiset kauhukuvat siitä että pikkuinen ei olisikaan terve. Olen usein myös todella hämmentynyt koko tilanteesta; raskaus toivottu mutta emme odottaneet sitä näin pian. Yhtäkkiä en olekkaan varma haluanko lasta.
Tunnen itseni huonoksi koska pelkään etten rakastakkaan lastani vaan vihaan sitä. Ajattelen myös että entä jos pidänkin lastani rumana tai jotenkin etovana. Tai entä jos en osaakkan hoitaa häntä. Osallistuuko miehenikin tähän prosessiin ja kestääkö hän todella loppuun asti vai lähteekö hän. Myös edessä olevat lämänmuutokset kauhistuttavat, enää emme voi tehdä niinkun itseä huvittaa..
Haluasin kuulla muiden nuorten odottajien/odottajien tai jo äidiksi tulleiden kokemuksia odotusajan peloista.
Minua piinaavat kaikenlaiset kauhukuvat siitä että pikkuinen ei olisikaan terve. Olen usein myös todella hämmentynyt koko tilanteesta; raskaus toivottu mutta emme odottaneet sitä näin pian. Yhtäkkiä en olekkaan varma haluanko lasta.
Tunnen itseni huonoksi koska pelkään etten rakastakkaan lastani vaan vihaan sitä. Ajattelen myös että entä jos pidänkin lastani rumana tai jotenkin etovana. Tai entä jos en osaakkan hoitaa häntä. Osallistuuko miehenikin tähän prosessiin ja kestääkö hän todella loppuun asti vai lähteekö hän. Myös edessä olevat lämänmuutokset kauhistuttavat, enää emme voi tehdä niinkun itseä huvittaa..
Vastaukset 3
Vanhimmat
että sinä olet lapsen ÄITI, lapsesi tarvitsee sinua olipa hän vammainen tai miten ruma tahansa, sinä rakastat häntä ehdoitta.
Sinä hoidat häntä ja saat hänet tuntemaan itsensä rakastetuksi ja tärkeäksi, lapselle kasvaa terve itsetunto, eikä häntä nujerreta koskaan.
Minäkin pelkäsin että lapsessani olisi jotain vialla, en siksi, etten itse sen jälkeen rakastaisi häntä, vaan siksi että hän joutuisi kärsimään elämässään. Omalle lapselleen haluaa vain kaikkea hyvää.
Rakastin lastani jo silloin kun hän oli pelkkä haave, nyt kun hän on syntynyt, ei mitään suloisempaa voisi maailmassa olla, rakkaampi kuin mikään ikinä...
Kaikki muu on toisarvoista, ihanaa omistautua lapselle ja unohtaa kaikki turha.
Kyllähän voi edelleen tehdä kaikenlaista, ei vaan halua...
Hoitakaa lastanne ilolla ja rakkaudella, tulette huomaamaan että lapsi antaa enemmän kuin ottaa.:)
Menee ohi :) Itse alkuraskaudesta tunsin itseni jopa helvatun huonoksi äidiksi ja ajattelin ettein minä tätä lasta edes ansaitse kun en osaa ehdoitta rakastaa.. Mutta nyt kun raskaus on pidemmällä ja tuo villi kakarani liikkuu päivittäin ryminällä niin en voi muuta kun tuntea syvää iloa ja onnea hänen olemassa olostaan. En voisi mitään rakastaa enempää, vaikka aikanani epäilin etten häntä koskaan opikaan rakastamaan. Tuntemuksesi ovat normaaleja eivätkä edes sidoksissa nopeaan raskaaksi tuloosi, sillä meillä siinä meni pari vuotta ja pientä fiksailua vaati lopulta saada aikaseksi tuo pien, ja silti nuo tuntemukset :)
että joku on tuntenut samoin ja en ole tilanteesa yksin:)!
oli pakko puhua tästä myös lääkäreiden kanssa ja he mainitsivat että myös muuttunella hormoonitoiminnalla voi olla vaikutusta asiaan. Ehkäpä kohta jo voin nauttia raskaudestani ilman turhia pelkoja!