Elinekinoelämän valtuustskunta on testannut suurimmat kaupungit ja lausunut kehittämisohjeet kaupungin kunnallishallinnoille. Vallitseva taloustilanne osoittaa, että elinkeinoelämän omat kyvyt ohjata ja arvioida elinkeinoelämän omia toimintoja on ollut heikko. Elinkeinoelämän itsesäätelykyky on toiminut tavalla, joka vaatii julkisen sektorin puuttumista. Elinkeinoelämä on istunut "löysät housussa" julkisen sektorin syliin. Nyt se uskoo omaavansa kykyä ja taitoa arvioida, toimiiko julkinen sektori tilanteessa oikein tai väärin.
Samaa kyvyttömyyttä osoittaa EVAn arvio suurimpien kaupunkien rankingista yritystoiminnan kannalta. Selvityksissä ideologiset uskomukset ovat keskeisiä. Ehkä sama ongelma on vaikuttanut elinkeinoelämän itsearviointikykyynkin. Espoon suuri ongelma on ollut mm. rakennuttaa heikkotasoisia julkisia rakennuksia sijoittajarahoituksella ja vuokrata ne pitkäaikaisilla vuokrasopimuksilla takaisin. Espoon kunnan luottokelpoisuus ollut siis todella huono, kun yksityinen rahoitus katteineen on ollut sille omaa rahoituista edullisempi rahoitusmuoto. Evan pisteet saa luopumalla omasta palvelutuotannostaan ja liikelaitoksistaan jättäytymällä yksinomaisesti ulkopuolisen markkinahinnoittelun varaan kriittisillä toiminta-alueillaan. Ei Espoon kaupungin taloutta vastaava yritys niin tekisi missään tapauksessa.
Myös Yliopistoista tehdään rankingarvioita. Ne perustuvat useasti Yliopistojen kansainvälisiin yhteyksiin ja kansainvälisesti noteerattuihin tutkimuksiin. Tässä suhteessa tieteenalat poikkeavat suuresti toisistaan. Esimerkiksi lääketiede, kemia ja fysiikka, matematiikka, tietotekniikka ovat tieteenaloja, joissa perus- ja soveltava tutkimus on kansainvälistä, tieteellinen työ rajat ylittävää ja tutkimustulokset kansainvälisen kiinnostuksen kohteina. Siten tieteellisessä tutkimustyössä tutkijat siteeraavat toistensa tutkimuksia runsaasti omissa julkaisuissaan. Pienessä maassa yhteiskunnallisiin kysymyksiin painottuvilla tieteenaloilla ei tällaista kansainvälista asemaa ole. Laaja tutkimusmaailma on vain satunnaisesti kiinnostunut suomalaisen kunnallispolitiikan, poliittisten olojen tai yhteiskuntahistorian tutkimuksista. Oikeastaan siteerauksia vältetään, sillä niiden käyttö edellyttää perusteellista tietoa suomalaisesta laisäädännöstä ja yhteiskunnallisista oloista ja -tapahtumista.
Yliopistoranking siis vain todentaa tiedossa olevan ilmiön. Itse yliopiston tai yliopistoissa tehtyjen tutkimusten laatutasoa se ei välttämättä kuvaa. Toki kaikilla tieteen aloilla tehdään myös "puuta-heinää" -tutkimuksia. Niitä ei siteerata. Siteerattomista tutkimuksista ei ole tehty selvityksiä.
Siteerausbongaus tuottaa myös jännittäviä ilmiöitä. Jossakin tutkimuksissa tutkija esittään jonkin erikoisen väitteen tai hypoteesin, tulkinnan tms. Sitten suuri joukko tutkijoita omissa julkaisuissaan kiirehtii tätä kommentoimaan ja perustelemaan vääräksi. Siteerauksia tulee. On myös selviää siteerausvaihtoa "kun sinä siteeraat minua, minäkin siteeraan sinua"- tyyliin. Väitöskirjoihin on välttämättä tungettava ainakin kaikkien omassa tiedekunnassa vaikuttavien tohtoreiden siteeraukset siitä riippumatta, vievätkö ne asiaa etenpäin vai eivät. Tutkijanura tiedekunnassa saattaa muuten kovasti vaikeutua.
Samaa kyvyttömyyttä osoittaa EVAn arvio suurimpien kaupunkien rankingista yritystoiminnan kannalta. Selvityksissä ideologiset uskomukset ovat keskeisiä. Ehkä sama ongelma on vaikuttanut elinkeinoelämän itsearviointikykyynkin. Espoon suuri ongelma on ollut mm. rakennuttaa heikkotasoisia julkisia rakennuksia sijoittajarahoituksella ja vuokrata ne pitkäaikaisilla vuokrasopimuksilla takaisin. Espoon kunnan luottokelpoisuus ollut siis todella huono, kun yksityinen rahoitus katteineen on ollut sille omaa rahoituista edullisempi rahoitusmuoto. Evan pisteet saa luopumalla omasta palvelutuotannostaan ja liikelaitoksistaan jättäytymällä yksinomaisesti ulkopuolisen markkinahinnoittelun varaan kriittisillä toiminta-alueillaan. Ei Espoon kaupungin taloutta vastaava yritys niin tekisi missään tapauksessa.
Myös Yliopistoista tehdään rankingarvioita. Ne perustuvat useasti Yliopistojen kansainvälisiin yhteyksiin ja kansainvälisesti noteerattuihin tutkimuksiin. Tässä suhteessa tieteenalat poikkeavat suuresti toisistaan. Esimerkiksi lääketiede, kemia ja fysiikka, matematiikka, tietotekniikka ovat tieteenaloja, joissa perus- ja soveltava tutkimus on kansainvälistä, tieteellinen työ rajat ylittävää ja tutkimustulokset kansainvälisen kiinnostuksen kohteina. Siten tieteellisessä tutkimustyössä tutkijat siteeraavat toistensa tutkimuksia runsaasti omissa julkaisuissaan. Pienessä maassa yhteiskunnallisiin kysymyksiin painottuvilla tieteenaloilla ei tällaista kansainvälista asemaa ole. Laaja tutkimusmaailma on vain satunnaisesti kiinnostunut suomalaisen kunnallispolitiikan, poliittisten olojen tai yhteiskuntahistorian tutkimuksista. Oikeastaan siteerauksia vältetään, sillä niiden käyttö edellyttää perusteellista tietoa suomalaisesta laisäädännöstä ja yhteiskunnallisista oloista ja -tapahtumista.
Yliopistoranking siis vain todentaa tiedossa olevan ilmiön. Itse yliopiston tai yliopistoissa tehtyjen tutkimusten laatutasoa se ei välttämättä kuvaa. Toki kaikilla tieteen aloilla tehdään myös "puuta-heinää" -tutkimuksia. Niitä ei siteerata. Siteerattomista tutkimuksista ei ole tehty selvityksiä.
Siteerausbongaus tuottaa myös jännittäviä ilmiöitä. Jossakin tutkimuksissa tutkija esittään jonkin erikoisen väitteen tai hypoteesin, tulkinnan tms. Sitten suuri joukko tutkijoita omissa julkaisuissaan kiirehtii tätä kommentoimaan ja perustelemaan vääräksi. Siteerauksia tulee. On myös selviää siteerausvaihtoa "kun sinä siteeraat minua, minäkin siteeraan sinua"- tyyliin. Väitöskirjoihin on välttämättä tungettava ainakin kaikkien omassa tiedekunnassa vaikuttavien tohtoreiden siteeraukset siitä riippumatta, vievätkö ne asiaa etenpäin vai eivät. Tutkijanura tiedekunnassa saattaa muuten kovasti vaikeutua.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oliskohan EVA:n tutkijat samaa porukkaa, jotka takavuosina suosittivat metsäyhtiöille niiden metsäomaisuuden myymistä sijoittajille. Ja niistä saatujen tulojen sijoittelun aina Amerkikkaan asti.
Sitä nyt parkutaan metsäkaupan vaisuutta, hintojen korkeutta ja metsänuudistamisen ongelmia sekä koko suomalaisen metsäpolitiikan vaikeutta.
Yksityinen elinkeinosektori työllistää suuren määrän ihmisiä. Ihan hirvittää ajatella, miten epäkriittinen ja epämääräisiin totuuksiin ja muoti-ilmiöihin jähmettynyt suunnittelujärjestelmä ohjaa tätä systeemiä.
Muistaakseni, joku julkisuuden ihminen puhui "suomalaisesta talousihmeestä". Hänen mielestään ihme on se, että Suomessa on mennyt aika hyvin siitäkin huolimatta, että elinkeinoelämän taloudelliset ratkaisut ovat vuosi olleet katastrofaalisen huonoja. Tässä mielessä jokin "näkymätön käsi" meitä varjelee. Terveisiä vain EVA
Lähinnähän se huvitti ja oli sellaista ajanvietettä: tieteellisiin artikkeleihin viittausten lukumäärä ei ole peruste eikä mikään, kun kaverit sopivat verkostossa, että viitataanpa toistensa julkaisuihin, joten siinä se suuri salaisuus suosituille jutuille.
noikin jorinat ja jos jotain pitäis saaanoo niin ihan ihemtellä täytyy ja että mitähän tällätteelläkin tiedolla tehdään eli ketähän varten sitä ihan oikeesti tuotetaan?
Kun yliopistoja rankkeerataan arvostettujen työnantajien pisteytyksen mukaan, niin kuka ensin on pisteyttänyt työnantajat?