Minäpä kerron omasta perheestäni.
Elikkä perheeseeni kuuluvat lisäkseni viisi veljeäni, neljä sisartani, äiti, isä, koira, kani ja kissa. =)
Me ei olla mitenkään rikkaita… tai siis koko sen ajan, kun minä muistan (olen nyt siis 14), on ollut taloudellisia huolia ja on vieläkin. Mietitään aina, että mitenköhän pitkään saadaan asua täällä, missä nyt asutaan. (Vanha maalaistalo). Silti minusta olen saanut elää todella onnellista ja sisältörikasta elämää. Olen saanut leikkiä, mutta toisaalta olen oppinut tekemään työtä (on nykyäänkin monesti vaikeaa alkaa siivoamaan tms.). Kaikki sisarukset ovat minulle todella rakkaita, enkä voisi kuvitellakaan eläväni ilman jotain heistä. Äiti ja isä on aina jaksanut rakastaa meistä jokaista, vaikka minun ollessani sellainen 2-vuuotias, vanhemmille sisaruksille annettiin kylläkin piiskaa (johtuen mummoni painostuksesta). No anyway nykyään he ovat siitä hyvin pahoillaan. Nuorin perheessämme on kolme vuotta ja vanhin… 24. Äiti ja isä rakastavat heitä yhtä paljon, tietysti pienin saa eniten huomiota, niin kuin pienimmällä yleensä on tapana, mutta rakkaus on yhtä suuri kaikkia kohtaan. En voisi kuvitellakaan toivovani, että perheemme olisi pienempi ja minä saisin elää taloudellisesti rikkaammassa kodissa. Ei ole koskaan tarvinnut pelätä kännissä olevia vanhempia tai sitä, että äiti ja isä olisivat eroamassa. He ovat hyvin rakastuneita =)
Minusta se, että olen saanut syntyä vanhoillislestadiolaiseen perheeseen on suuri onni, ja veljet ja sisaret ovat rikkaus ja yksi Jumalan lahjoista.
Elikkä perheeseeni kuuluvat lisäkseni viisi veljeäni, neljä sisartani, äiti, isä, koira, kani ja kissa. =)
Me ei olla mitenkään rikkaita… tai siis koko sen ajan, kun minä muistan (olen nyt siis 14), on ollut taloudellisia huolia ja on vieläkin. Mietitään aina, että mitenköhän pitkään saadaan asua täällä, missä nyt asutaan. (Vanha maalaistalo). Silti minusta olen saanut elää todella onnellista ja sisältörikasta elämää. Olen saanut leikkiä, mutta toisaalta olen oppinut tekemään työtä (on nykyäänkin monesti vaikeaa alkaa siivoamaan tms.). Kaikki sisarukset ovat minulle todella rakkaita, enkä voisi kuvitellakaan eläväni ilman jotain heistä. Äiti ja isä on aina jaksanut rakastaa meistä jokaista, vaikka minun ollessani sellainen 2-vuuotias, vanhemmille sisaruksille annettiin kylläkin piiskaa (johtuen mummoni painostuksesta). No anyway nykyään he ovat siitä hyvin pahoillaan. Nuorin perheessämme on kolme vuotta ja vanhin… 24. Äiti ja isä rakastavat heitä yhtä paljon, tietysti pienin saa eniten huomiota, niin kuin pienimmällä yleensä on tapana, mutta rakkaus on yhtä suuri kaikkia kohtaan. En voisi kuvitellakaan toivovani, että perheemme olisi pienempi ja minä saisin elää taloudellisesti rikkaammassa kodissa. Ei ole koskaan tarvinnut pelätä kännissä olevia vanhempia tai sitä, että äiti ja isä olisivat eroamassa. He ovat hyvin rakastuneita =)
Minusta se, että olen saanut syntyä vanhoillislestadiolaiseen perheeseen on suuri onni, ja veljet ja sisaret ovat rikkaus ja yksi Jumalan lahjoista.
Vastaukset 20
Vanhimmat
"Ei ole koskaan tarvinnut pelätä kännissä olevia vanhempia tai sitä, että äiti ja isä olisivat eroamassa."
Tästä ja joistain muistakin tällä palstalla olevista kirjoituksista jää mielikuva, että vain vanh.lestadiolaisissa perheissä on tällaista ja kaikissa muissa elämä on jatkuvaa vanhempien ryyppäämistä ja tappelua.
En ole lestadiolainen, en edes usko Jumalaan, mutta meidänkään perheessä ei ole ryypätty eikä ole tarvinnut pelätä vanhempia, joten "kunnon koti" ei ole vain lestadiolaisten etuoikeus. Uskokaa tai älkää, mutta myös ei-uskovaisissakin kodeissa voidaan elää normaalia perhe-elämää kun taas joissain uskovaisissa kodeissa elämä voi olla helvettiä.
...edes ymmärtää, että täällä on monenlaisia kokemuksia ja tässä hänellä oli omakohtainen kokemus ja asia, jonka näki rikkaudeksi. Ei hän sanonut, että kaikilla on asiat silleen, joita hänen ei ole tarvinnut kokea.
Olen itse vlestaadiolainen. Työn kautta tutustuin erääseen perheeseen jotka eivät olleet vlestaadiolaisia. Perhe oli kaikinpuolin tosi mukava ja turvallinen. Tunsin oloni todella kotoisaksi ja juteltiin asiat suoraan ja avoimesti. Vieraanvaraisuutta löytyi ja kun urakka oli valmis tuli melkein ikävä perhettä. Jälkeenpäin sain kuulla että perheen isän vanhemmat ovat vlestaadiolaisia. Kasvatus on heijastunut ilmeisesti isän kotoa.Kuitenkaan En usko että kukaan ajattelee että avioerottomuus on vain lestaadiolaisten kasvatusta niinkuin ei olekkaan mutta silti olen onnellinen siitä.
Tarkotin vaan ettei tämä ole ensimmäinen kerta, kun tällä tavalla sanotaan, ettei kotona ryypätä yms. Yleensä se muistetaan aina sanoa kun kerrotaan lestadiolaisten kotioloista. Toistaalta minusta on omituista, että sitä pitää edes erikseen mainostaa. Ryyppäämättömyyttä kun on muuallakin kuin vain lestadiolaisten parissa.
Pitäähän sitä ottaa hyviäkin puolia esiin ettei tämä keskustelu olisi sangen yksipuolista.
...sitä saa sitten kertoa?
..eivät ryypänneet eivätkä olleet lestadiolaisia.
Olivat myös naimisissa kuolemaansa saakka. Tietääkseni eivät myöskään ehkäisseet.
Ihan vapaasti. Anteeksi kun tulin omine mielipiteineni sotkemaan väliin.
Kaikki hyvä tulee vanhoillisista?
...valkoinmen ymmärtäminen minua ihmetyttää!
Hänkin kertoi kokemuksensa ja sinä käsität sen heti tahallaan väärin.
Aivan turhaan ihmettelet. Olen itsekin VL ja ajattelen myönteisesti elämäntavastamme. Olen kuitenkin sitä mieltä, että edellä olleessa viestissä yhdistettiin perheen mukava ilmapiiri lestadiolaisiin vanhempiin. Turha sitä on kiistää. Tällainen omahyväisyys ärsyttää ihmisiä ihan aiheellisesti.
Tunnen myös lämminhenkisiä ja hyvillä arvoilla varustettuja ihmisiä, jotka eivät ole erityisen kristillisiä eikä läheltä löydy mitään lestadiolaisvaikutteita.
alkoholikulttuuri on kylläkin ILMEISEN humalahakuinen ja alkoholismi on yhä yleisempää.. Tuntuu kuin haluaisit kokonaan ohittaa sen tosiasian. Paljon useammissa perheissä eletään alkoholismin varjossa kuin osaat kuvitellakaan.
Mutta ymmärrän kyllä pointtisi siitä, että kuitenkin on paljon aivan normaaleja perheitä ilman alkoholiongelmaa.
Älä huoli, tiedän kyllä alkoholitilastot. Olen opiskellut alaa, jossa tällaisia asiota on perusteellisesti käyty läpi, joten minulla ei ole mitään tarvetta ohitella eikä sulkea silmiä miltään.
Halusin vaan tuoda esiin se pointin että maahamme mahtuu ja paljon myös muitakin raittiita perheitä kuin vain lestadiolaiset.
On hienoa, että joku voi aidosti sanoa olevansa onnellinen perheestään.
Jotenkin vain on tullut näitä "onnellinen perheestään" -avauksia lukiessa sellainen olo, että asiaa pitää erikseen mainostaa. Että uskovaisilla on aidosti onnellisia perheitä, muualla ryypätään.
Kasvoin itse lapsuuteni Jehovan todistaja -perheessä. Ko. liikkeessä tavattiin mainostaa, että "meikäläisillä" (siis jt.lla) on hyvät ja onnelliset perheolot ja epäuskoisilla maailmallisilla on onnetonta, koskapa he ryyppäävät ja tappelevat. Ja että lapset ovat Jumalan lahja. Tällainen todellisuus siellä.
...sitä pidä erikseen mainostaa, mutta tuskin siitä kannattaa tehdä mitään tabuakaan, josta ei saa puhua. Uskovaisillakin on monenlaista perhe-elämää ja minusta on ainakin kiva lukea kaikkien kokemuksia mukavasta perhe-elämästä.
...vilpittömillä kysymyksillä lähestyä sinua?
Miten koit Jehovalaisuuden ja miksi lähdit siitä? (näin olen ymmärtänyt, että lähdit jt:stä)
No nyt ymmärsit oikein. Olen eronnut Jehovan todistajista.
En pysty tähän viestikenttään antamaan täydellistä vastausta erolleni Jehovan todistajista. Olen ns. primaarisosiaalistettu todistajaelämään, se oli minun todellisuuteni ja maailmanselitykseni 23-vuotiaaksi asti. Siihen asti, kunnes näin opetuksessa aukkoja, joista olisi mahtunut vaikka panssarivaunulla läpi. Elämä todistajana oli sen jälkeen lähinnä teeskentelyä.
Halusin olla rehellinen itselleni ja tunnustaa, että liike oli pahasti harhassa. Tavallaan näin kaksi todellisuutta: todistajan "todellisuuden" ja sen ympäristön, jossa elin. Vaikea selittää, tuollainen pitää itse kokea. Erosin pitkän prosessoinnin jälkeen viisi vuotta sitten. Enkä ole kertaakaan halunnut takaisin.
...kysyä lisää, niin mitä jehovalaisuus tarkoittaa lapsuuden/nuoruuden kasvatuksessa(lähinnä jt-oppi) Onko jonkinlainen opillinen tie kuljettava ja osoitettava "oppineisuus", jotta pidetään täysivaltaisena todistajana?
En oikeasti tiedä jt:stä paljonkaan ja aidosti kiinnostaa.
Olen kyllä ajatellut istua heidän kanssaan tovin ja keskustella kun tilanne vain sallii sen.
Jehovan todistajaksi tullakseen on "tutkittava Raamattua" jonkin tietyn määrän todistajien kirjojen pohhjalta, myös syntyperäisten. Vasta sen jälkeen kastetaan täysvaltaiseksi todistajaksi. Kasteen jälkeen pitää "edistyä" kaiken aikaa, jotta arvostettaisiin seurakunnassa.
Keskustele todistajien kanssa, mutta ole varovainen. Tässä on hyvä sivusto keskustelun tueksi:
www.jttuki.info
...ja lähestyn heitä kunnioittavasti ja nöyrästi tiedustellen heidän vakaumuksestaan.
En halaja uskonnollista väittelyä, mutta haluan tietää enemmän jehovalaisuudesta.