Normaalielämään kuuluu ylämäet ja alamäet.
Ennen (sossua) kun piti tehdä töitä, muuten ei ollut asuntoa, sähköä eikä leipää, ei ollut aikaa jäädä elämään kuuluvia pikku harmeja miettimään, paapomaan ja nyyhkimään itsesäälissä.
Työ piti terveenä ja antoi sisältöä elämään ja se ilo siitä, että pääsi omalla työllään eteenpäin. Tunsi ylpeyttä, että pärjää ja pystyy ottamaan vastuun omasta elämästään.
Terve ilo ja terve, reipas elämänasenne näyttää liian paljon kadonneen ihmisiltä.
Onko hyvä sosiaaliturva syypää siihen ?
Onko liian helppoa jäädä voivottelemaan itseään ?
Eläkää elämää, keskittykää työhön, hommatkaa harrastuksia, ilmaisiakin on, ulkona liikkuminen ja lukeminen (kirjasto),
tehkää jotain, mitä vain, mutta älkää jääkö märehtimään pikku murheita ! Katsokaas, isompiakin voi elämän varrella tulla !
Ennen (sossua) kun piti tehdä töitä, muuten ei ollut asuntoa, sähköä eikä leipää, ei ollut aikaa jäädä elämään kuuluvia pikku harmeja miettimään, paapomaan ja nyyhkimään itsesäälissä.
Työ piti terveenä ja antoi sisältöä elämään ja se ilo siitä, että pääsi omalla työllään eteenpäin. Tunsi ylpeyttä, että pärjää ja pystyy ottamaan vastuun omasta elämästään.
Terve ilo ja terve, reipas elämänasenne näyttää liian paljon kadonneen ihmisiltä.
Onko hyvä sosiaaliturva syypää siihen ?
Onko liian helppoa jäädä voivottelemaan itseään ?
Eläkää elämää, keskittykää työhön, hommatkaa harrastuksia, ilmaisiakin on, ulkona liikkuminen ja lukeminen (kirjasto),
tehkää jotain, mitä vain, mutta älkää jääkö märehtimään pikku murheita ! Katsokaas, isompiakin voi elämän varrella tulla !
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ongelmia on monia, mutta lyhyesty tyydyn vain sanomaan, että yhteiskunta muuttuu ja vaivat sen mukana. Nykyaikana pitää melkeinpä olla ylisuoriutuja, jotta pääsee edes ns. keskiluokkaisuuteen käsiksi. Paineet siis kasvavat jo ala-asteelta lähtien yhä suuremmiksi ja kun päälle heitetään vielä henkinen ja jopa fyysinen koulukiusaaminen, huonot perheolot ym. niin ei mikään ihme, ettei kaikista nuorista kasva "täydellisiä" ihmisiä, jotka asuvat omakotitalossa, ajavat farmarilla ja hoitavat omaa huonoa oloaan kansanomaisesti viinalla.
Vielä unohtui mainita edellisen viestini loppuun liittyen, että nykyään ihmiset kaikista ikäluokista hakevat huomattavasti helpommin apua kuin ennen vanhaan. Tämä taas aiheuttaa sen ns. buumin.
Kaikkea tuota on ollut aina.
Mutta jälkeenpäin ajatellen oli onni että oli pakko paahtaa koulussa ja töissä, ei ollut aikaa juuttua pieniin alamäkiin.
Ehkä aineellinen rikastuminen ei ollut aikaisemmin niin tärkeää
ja nytkin on ihan itsestä kiinni lähteekö "oravanpyörään", pitääkö aina vain saada "hienompaa" ja kalliimpaa, kun naapurillakin on ?
ennen oli ainakin helpompaa saada töitä ja pysyvämpiä paikkoja kuin nykyään. mua ei tosin
työ sinänsä paljon kiinnosta kun en ole mikään
materialisti.
mulle on aivan sama mitä naapurilla on. tärkeämpiäkin asioita on kuin omistus asunto tai
hieno auto. ihminen jonka kanssa elää elämää
olisi mulle hienoin asia mutta eihän näin
elämään kyllästynyt voi ketään kiinnostaa.
Nykyään ostetaan jo vauvalle KYPÄRÄ. Ja siitä se ylenpalttinen tavaralla lahjonta lähtee. Sitten kun sitä täytyisi itse alkaa ansaitsemaan, kun on tottunut saamaan kaiken, eikä saakkaan, alkaa alamäki, alamäki........alamäki.
Ja tietenkin kaveruuden haku kaljan voimalla SUURin syy.
Oluen myynti, kun v.1968 vapautettiin. Tuotiin kaikkien saataville, ilman kontrollia. Siitä lähti alamäki, alamäki, alamäki...
Ym, ym. jota tässä en nyt ala kirjoittaa. Saa joku muukin lisätä arvioitaan.
kuule kun elämä heittää paskaa niskaan oikein
ämpäri kaupalla niin siinä ei asenne loputtomiin
riitä. työnteosta ei tahdo tulla mitään kun
päässä pyörii vain ne ikävät tapahtumat.
ulos jaksaa lähteä korkeintaan ryyppäämään.
eihän se mikään ratkaisu ole mutten halua mennä
lääkäriinkään koska ainoa apu sieltä ovat lääkkeet joilla ei saa kuin turtumuksen tai unta.
kun itsari ja muut paska jutut alkavat tuntua ihan hyviltä vaihtoehdoilta ei harrastukset jaksa
kiinnostaa. en rupea tilittämään ongelmiani tässä
mutta niitä on ihan liikaa eivätkä todellakaan
ole mitään pieniä.
ärsyttää ihan vitusti tuollainen ota itseäsi niskasta asenne. ei se kuule aina onnistu.
Just tuollaset typerykset jotka ei tajua miten paha masennus todella voi olla...helppo se on tulla neuvomaan.
Mistä sinä tiedät kenekin murheiden suuruuden tai pienuuden.
ihmiset masentaa. Olis se niin kiva jos kaikki olis onnellisia... Tässä nykyisessä ilmapiirissä se ei oikeen tahdo luonnistua, ellei ole vähän simppeli päästään eikä anna epäoikeudenmukaisuuden häiritä.
joskus tuntuu siltä että lobotomia tai vastaava
tarvittaisi ettei masentaisi.
"Masennus on älykkäiden, pohdiskelevien ihmisten sairaus."
onnellisia, niin minäkin. Elämän realiteettien mukaan kun toimii, menee hyvin. Lusikka kauniiseen käteen jne.
Ei itku auta markkinoilla, eikä olotiloihinsa, itsesääliin vajoaminen ja valittelu.
on sallittua !
Kuka sen on lausunut ja missä se on todistettu ???
Niin mielen kuin muutkin sairaudet eivät "osu" jonkun yhden ryhmän kohdalle, tilastollisesti niitä sattuu kelle hyvänsä.
Päinvastoin, voisi ajatella, että rationaaliset, järkiperäiset ihmiset sairastuvat vähiten masennukseen, vaikkakaan rationaalisuus ja älykkyys ei välttämättä ole sama asia.
joku heitti tuon samalla nimimerkillä mitä itse
käytän tässä keskustelussa. voi siinä olla perääkin, ainakaan typerät ja itsekeskeiset eivät
masennu niin helposti kun eivät huomaa minkään olevan pielessä.
tai jos huomaavatkin niin eivät siitä välitä.
masentaa kun omat asiat on päin peetä ja mailma
menee kiihtyvällä tahdilla kohti katastrofia.
lapset ovat vielä pieniä niin hirvittää ajatella
joutuvatko he kärsimään meidän itsekkyydestä?
ole mielensairaus vaan se on NORMAALI tapa reagoida ahdistavaan ympäristöön/ ahdistaviin tapahtumiin. Ihmettelen niitä ihmisiä, jotka eivät kanna huolen häivää, vaikka tietävät että maapallo, ihmiset ja eläimet ovat menossa kohti tuhoa ja lujaa vauhtia. Ja kaikki vain sen takia, että ihmiset ovat niin helvetin itsekeskeisiä ahneita kusipäitä.
Onnellisia.
Todellakin saa päinvastaisen käsityksen. Eihän tässä todellisuudessa muuta kuin narkkarit, hipit ja pilvissä elävät ole onnellisia. Tai sitten taloudellisesti varakkaat joilla jo tuntuu olevan kaikkea ettei ole enää mitä menettää.
Itku auttaa harvinaisen hyvin. Puhdistaa sitä paskaa edes kuvitteellisesti, mutta kyllä se helpottaa. Itku on tervettä. Epäterveempää on olla tekopyhyyttä julistava rakkauden hippi joka ei koskaan itke.
tuo apua kuin hyvin harvoille ihmisille. Jos olisit paremmin perehtynyt niin tietäisit. Itse olen tässä yrittänyt ottaa selvää siitä, olisinko oikeutettu toimeentulotukeen. Mitä ilmeisimmin en olisi, vaikka olen työkkärin karenssilla = ei rahaa senttiäkään 5 kuukauteen, vain koska olen työkkärissä "uusi asiakas". Minun avopuolisollani kun sattuu olemaan "huimat" palkkatulot, n. tonni kuussa, en ole oikeutettu periaatteessa mihinkään sosiaalietuihin.
Toinen asia: Teen joka päivä töitä ilmaiseksi työharjoittelunimikkeen alla, oikeaa työtä saadakseen kun pitäisi olla milloin ammatti-ihmisen, milloin maisterin paperit. Hakenut olen moneen paikkaan. Eipä siitä työstään pysty olemaan kovin iloinen ja ylpeä, kun siitä ei tienaa kuin ehkä tulevaisuudessa sen 300-400 euroa/kk tarpeeksi lappuja kelaan täytettyään.
Eli enpä liiemmin pidä noin yksinkertaisista ihmisistä. Ennen kuin kirjoitat seuraavan kerran, suosittelisin ottamaan selvää siitä kuinka "loistava" sosiaaliturva Suomessa onkaan.
Kolmas asia, jonka moni jo sanoikin: Mistä aloittaja tietää, kuinka suuria tai pieniä murheita ihmisillä on kannettavanaan? Useimmat masentuneet ovat yrittäneet pinnistellä väkisin eteenpäin, mutta jossain vaiheessa seinä tulee vastaan, kun mikään ei onnistu.
Ennen vanhaan ihmiset salasivat henkisen huonovointisuutensa niin kauan, että joutuivat mielisairaalaan tai tappoivat itsensä.
Mummoni ja ukkini kertoivat ainakin neljä tapausta kun joku "tuli hulluks ja vietiin köysissä hullujenhuoneelle". Oma appiukkoni hirttäytyi 50-luvulla, isäni serkku hyppäsi 5. kerroksen parvekkeelta jne. Nämä olivat varmaan sen ajan masentuneita. Joskus tuntuu että meidän nykyisten "buumimasentuneiden" pitäis tehdä sama temppu niin ei oltais ihmisten hampaissa. Ei se ole herkkua kamppailla tämän taudin kanssa, sitten tulee vielä kylmää vettä niskaan puolelta jos toiselta. Ollaan laiskoja, luulosairaita, suurennellaan "pikku ongelmiamme" ja kaikkee tuommoista. Kannustetaan kuitenkin me oikeasti masennusta sairastavat toisiamme täällä palstalla ja elämässä yleensä. Tukehtukoon omaan hyvyyteensä nuo mollaajat, jotka tuntuvat elämässä selviytyvän hyvin.
Suurella osalla on varmaan vakavia ongelmia, joihin he apua tarvitsevat, mutta osaan tuntuu tauti tarttuneen, pidetään mielialan vaihteluja, joita jokaisella on joskus, masennuksena.
Huonokuntoiset eivät jaksa tehdä suurta numeroa itsestään. Siksi täälläkin on eniten äänessä nämä, jotka eivät edes tiedä, millaiseen kuntoon vakava masennus vie. Toki jotkut ovat sairautensa, esim. maanisuuden, takia päsmäröimässä.