Tuntuu jotenkin typerältä kirjoittaa tänne missä on yksinäisiä ihmisiä, vailla kontakteja ulkomaailmaan tai ystäviin, masentuneita, jossain elämänalueella epäonnistuneita olentoja. Ei sillä ettenkö itsekin olisi yksinäinen, vaan siksi että hävettää valittaa tilanteestani täällä, jonkun mielestä minulla ei olisi mitään valitettavaa. En silti keksinyt muutakaan paikkaa...
Kärsin masennuksesta (syksyt ovat pahimpia), olen "entinen" yksinäinen ja syrjitty, hyvässä ammatissa nykyään ja tuoreessa avoliitossa. Tiedän että elämäni ulkoiset puitteet ovat kohdallaan eikä pitäisi tuntea näin. Eilen illalla sängyssä itkin selkä puolisooni päin kunnes nukahdin. Olen uudessa kaupungissa, muuttanut joitain viikkoja sitten saman katon alle poikaystäväni kanssa. Kumppani opiskelee, on kiireinen silloin kun itse kaipaisin seuraa illalla ja aamulla. Kaikkein pahinta on että hänellä aloitettiin syksyllä lääkitys jonka haittavaikutuksena tunne-elämä latistui. Niin romanttisessa kuin seksuaalisessakin merkityksessä. Suhteemme alkoi kärsiä tästä "etäisyydestä" lähes alusta asti, ja tuntuu kuin olisin yksin asunnossamme vaikka hän onkin vierelläni. Olemme keskustelleet asiasta mutta tuntuu ettei mitään ratkaisua tilanteeseen löydy. Lääkärin mielipidettä ei ole saatu vielä, siinä kestää...
Töissä näen paljon ihmisiä ja keskustelen heidän kanssaan, usein heidän ongelmistaan ja nautin siitä että puheenaiheena voi olla syvällisiäkin mietintöjä. Pääsee kauas omista ongelmistaan. Työkaverit on mukavia mutta heidän kanssaan ei tule sen syvempää kaveruutta. Sosiaalinen elämäni on siis melko pinnallista, ja omat entiset opiskelukaverini asuvat toisella puolen Suomea. Yhteydenpito on vähäistä. Kaikkein eniten pelottaa, meneekö suhteemme karille tämän lääkitysongelman takia. Molemmat meistä ymmärtävät tilanteen kyllä, minua vaan pelottaa ettei voimat riitä olemaan yksin parisuhteessa. Hyvä jos kerran päivässä saan pikaisesti suukon, itse tahtoisin panostaa suhteeseemme mutta se on mahdotonta kun toinen ei "ymmärrä" tunteiden päälle. Tulee kurja olo. Ja tiedän etten pärjää yksin, olen kerran ollut itsemurhan partaalla ja kieltämättä ne ajatukset ovat nytkin käyneet mielessä. Kerta toisensa jälkeen olen kelannut mielessäni millainen tuuri minulla kävi kun löysin oman rakkaan, se tunne oli uskomaton ja molemminpuolinen. Sitten kävi näin. En tiedä kauanko jaksan roikkua hänessä, kaikki on sekavaa.
Tahdon toivottaa kuitenkin kaikille yksinäisille hyvää syksyn jatkoa ja jaksamista. Helpotti hieman kun sai kertoa tilanteestaan tänne nettiin.
Kärsin masennuksesta (syksyt ovat pahimpia), olen "entinen" yksinäinen ja syrjitty, hyvässä ammatissa nykyään ja tuoreessa avoliitossa. Tiedän että elämäni ulkoiset puitteet ovat kohdallaan eikä pitäisi tuntea näin. Eilen illalla sängyssä itkin selkä puolisooni päin kunnes nukahdin. Olen uudessa kaupungissa, muuttanut joitain viikkoja sitten saman katon alle poikaystäväni kanssa. Kumppani opiskelee, on kiireinen silloin kun itse kaipaisin seuraa illalla ja aamulla. Kaikkein pahinta on että hänellä aloitettiin syksyllä lääkitys jonka haittavaikutuksena tunne-elämä latistui. Niin romanttisessa kuin seksuaalisessakin merkityksessä. Suhteemme alkoi kärsiä tästä "etäisyydestä" lähes alusta asti, ja tuntuu kuin olisin yksin asunnossamme vaikka hän onkin vierelläni. Olemme keskustelleet asiasta mutta tuntuu ettei mitään ratkaisua tilanteeseen löydy. Lääkärin mielipidettä ei ole saatu vielä, siinä kestää...
Töissä näen paljon ihmisiä ja keskustelen heidän kanssaan, usein heidän ongelmistaan ja nautin siitä että puheenaiheena voi olla syvällisiäkin mietintöjä. Pääsee kauas omista ongelmistaan. Työkaverit on mukavia mutta heidän kanssaan ei tule sen syvempää kaveruutta. Sosiaalinen elämäni on siis melko pinnallista, ja omat entiset opiskelukaverini asuvat toisella puolen Suomea. Yhteydenpito on vähäistä. Kaikkein eniten pelottaa, meneekö suhteemme karille tämän lääkitysongelman takia. Molemmat meistä ymmärtävät tilanteen kyllä, minua vaan pelottaa ettei voimat riitä olemaan yksin parisuhteessa. Hyvä jos kerran päivässä saan pikaisesti suukon, itse tahtoisin panostaa suhteeseemme mutta se on mahdotonta kun toinen ei "ymmärrä" tunteiden päälle. Tulee kurja olo. Ja tiedän etten pärjää yksin, olen kerran ollut itsemurhan partaalla ja kieltämättä ne ajatukset ovat nytkin käyneet mielessä. Kerta toisensa jälkeen olen kelannut mielessäni millainen tuuri minulla kävi kun löysin oman rakkaan, se tunne oli uskomaton ja molemminpuolinen. Sitten kävi näin. En tiedä kauanko jaksan roikkua hänessä, kaikki on sekavaa.
Tahdon toivottaa kuitenkin kaikille yksinäisille hyvää syksyn jatkoa ja jaksamista. Helpotti hieman kun sai kertoa tilanteestaan tänne nettiin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei kai tuossa ole kyse kun uuteen kaupunkiin muuton seurauksena syntynyt kriisi.
Jos kyseessä on poikaystävälläsi masennuslääkitys, heittäkää mäkeen sellaiset nappulat! (lääkärin suostumuksella). Eihän niistä ole kuin haittaa nuorelle, viriilille seksielämää omaavalle miehelle, sekä hänen avovaimolleen. Vai onko hän hengenvaarassa ilman niitä?
Minä syön kahta antidepressanttia ja aika paljon rauhoittaviakin. Ja vain siksi, koska 15 vuotta kestänyt yksinäisyys = yksin jääminen ahdistaa minua. Lääkityksen tuoma tunne-elämän ja seksualisen vireyden latistuminen ovat vain plussaa.
Ei parisuhde ole tarkoitettu yksin olemista varten. Mutta katso tuleeko tilanteeseen muutosta kun alat sopeutua uuteen ympäristöön.
Mikä sellainen lääke on, mikä estää tyttöystävän hyvänä pitämisen?
Ainakin sun täytyy kertoa ajatuksistasi hänelle. Rehellisyys ja vilpittömyys on kaiken a ja o.
Olis hyvä jos hankkisit jonkun harrastuksen ettet jäisi joka ilta telkun ääreen tms. Sul on hyvät mahikset löytää uusia ystäviä, kun kerran parisuhteenkin olet hommannut.
Eihän se lääke sitä hyvänä pitämistä estäkään, onneksi. Se vaan saa puolisoni tuntemaan minua kohtaan "vain" ystävyyttä, kuulemma seksuaaliset ajatukset ja intohimo ovat kadonneet. Se aiheuttaa välillä myös kitkaa. Ja olemme keskustelleet kyllä asiasta monta kertaa. Aika raskasta on tämä. Toki uudessa kaupungissa tunnen oloni yksinäiseksi, olen myös pettynyt itseeni kun en helposti ketään kavereita tai ystäviä löydä koskaan...
Tuskinpa se lääke on kaiken kitkan aiheuttaja. Kokeilkaa ilman lääkettä, palaako rakkaus ystävyyden tilalle.
Sinun pitää etsiä uusia ystäviä uudelta paikkakunnalta. En minäkään tuntenut täältä ketään, kun tänne kaukaa muutin kolme vuotta sitten. Nyt on tosi paljon tuttavia, muutama ystävä, mutta puolisoa en ole kyennyt löytämään.