Kaksien vaalien loukussa

Kainuulaiselle nämä vaalit antavat jo toisen kerran mahdollisuuden äänestää samoissa vaaleissa kahta eri henkilöä tai puoluetta. Kunnallisvaaleissa voi äänestää lähiasioitten hoitajaa ja maakuntavaaleissa taas kunnan edustajaa maakuntavaltuustoon. Tai ihan miten haluaa, koska useimmat kuntavaalien ehdokkat ovat myös maakuntavaalien ehdokaslistalla.

Aina joskus pieni ihminen miettii tällaisen järjestelmän mielekkyyttä. Tuntuu vähän kuin äänestäisi kahta henkilöä 50-prosentin toimijoiksi jolloin lopputulema on sama sata kuin pelkässä kunnanvaalissa. Samoja asioitahan molemmat pitkälti hoitelee, eri portaissa vain.

Siitä pidän kuitenkin kiinni, että lähidemokratiaa ei ole enää vara kaventaa. Nyt Vuolijoen ja Kajaanin kuntaliitos aiheutti sen että yhtään tuttua ehdokasta ei muutaman vuoden paikkakunnalla asuneelle löytynyt. Puolueitten listat ovat pahoin vajaita ja suurentuneen alueen vuoksi ehdokastiheys on kärsinyt.

Kynnys ehdokkaaksi lähtemiseen näyttää nousevan vaali vaalilta. Maakuntahallinnon talousvaikeudet alijäämineen, samoin paperitehtaan lakkautus Kajaanissa ovat asioita jotka eivät houkuttele lähtemään tekemään kuntalaisten kannalta ikäviä päätöksiä. Luottamus puolueisiin tuntuu myös olevan koetuksella. Sitoutumattomat saivat kahdeksan ehdokkaan listan maakuntavaaleihin, vaikka jokaista ehdokasta varten piti kerätä sata nimeä.

Kaikki edelläoleva on ollut alustusta. Nyt kysyisinkin miltä muualla päin Suomea asuvista tuollainen hallintomalli tuntuisi? Maakuntabyrokratia, kahdet vaalit samalla kertaa, palveluiden heikennyksiä ja keskittämistä, periaatteessa ihan samoja asioita kuin kuntayhtymien hallinnossa. Maakuntamallin eduksi kuitenkin laskisin sen, että kaikki asiat ovat saman hallinnon alla toisin kuin kuntayhtymissä joita on monen kirjavia eri kuntien ja toimialojen välillä.

Jotta asiaan tulisi jotain puoluepoliittistakin väriä, niin Kainuussa valtaa pitävät Keskusta ja Vasemmistoliitto suurimpina ryhminä, muilla puoleilla on lähinnä marginaalinen edustus.