Suomen Kommunistinen Puolue (SKP) oli laillistamisensa myötä vuonna 1944 suomalainen kommunistinen puolue. Sen jälkeen puolueesta kasvoi kymmenien tuhansien jäsenten vaikutusvaltainen joukkojärjestö. Se liittyi jäsenjärjestönä Suomen Kansan Demokraattiseen liittoon (SKDL) ja vaaleissa sen ehdokkaat olivat SKDL:n ehdokaslistoilla. Puolueen poliittinen toiminta lopetettiin 1990-luvun alussa Vasemmistoliiton perustamisen jälkeen ja vuonna 1992 se haettiin konkurssiin.
SKP:n perustajat olivat lähinnä Suomesta sisällissodan jälkeen paenneita punaisia, jotka Venäjälle siirryttyään omaksuivat bolsevikkien aatteet ja ohjelman. Mukana oli myös venäjänsuomalaisia bolsevikkeja.
SKP kuului Kommunistiseen internationaaliin (1919–43) ja sillä oli erittäin läheiset suhteet Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen (NKP). SKP seurasi NKP:n poliittisia ja aatteellisia linjauksia varsin uskollisesti aina 1960-luvulle asti. Vilkkaan kahdenvälisen kanssakäymisen lisäksi SKP osallistui 1950-luvulta 1980-luvulle NKP-johtoisiin kansainvälisiin neuvottelukokouksiin, joissa määriteltiin kansainvälisen kommunistisen liikkeen yleisiä periaatteita.
SKP perustettiin elokuussa 1918 Moskovassa nimellä Suomalainen Kommunistinen Puolue. Puolueen perustajat olivat lähinnä Venäjälle Suomen sisällissodan jälkeen paenneita punaisia ja heidän poliittisen hallintona kansanvaltuuskunnan jäseniä, joista monet olivat toimineet aiemmin SDP:n johtotehtävissä. SKP:n perustavaan kokoukseen osallistui 23 eli hieman yli puolet sosialidemokraattisen eduskuntakyhmän vangitsemiselta ja/tai teloituksilta välttyneistä jäsenistä, joiden edustajantoimi katsottiin lakanneeksi 16.5.1918.[1] SKP oli perustamisestaan lähtien kielletty Suomessa, joten sen johtajat oleskelivat suurelta osin Neuvostoliitossa. SKP, virallisesti vuodesta 1920 Suomen Kommunistinen Puolue kuitenkin rakensi 1920-luvun alussa Suomeen maanalaisen verkostonsa ja puolueella oli huomattava vaikutuksensa moniin julkisiin järjestöihin kuten Suomen Sosialistiseen Työväenpuolueeseen.
Kommunistien julkiset järjestöt lakkautettiin eduskunnan päätöksellä vuonna 1930. Työväen ja pienviljelijöiden eduskuntaryhmän kansanedustajat ja monia muita kommunisteiksi epäiltyjä pidätettiin ja järjestöjä lakkautettiin. Kommunisteja oli pidätetty tätä ennenkin, mutta 1930-luvun alun toimet estivät tehokkaasti kommunistien julkisen politikoinnin ja SKP:n vaikutus työväenliikkeeseen väheni. Puolueesta tuli muutaman tuhannen jäsenen salaseura, joka kuitenkin pyrki soveltamaan Kommunistisen internationaalin poliittista linjaa Suomen oloihin. Neuvostoliitossa SKP:n toimintakyky heikkeni 1930-luvun lopulla vakavasti, kun suuri osa puolueen johtajista ja aktiivijäsenistä sai surmansa Stalinin vainoissa.
Oltuaan paitsiossa 1940-luvun jälkeen kommunistit ja SKDL osallistuivat jälleen hallituksiin 1960-luvun puolivälistä alkaen. Samanaikaisesti SKP:n johtoa uudistettiin ja Aimo Aaltonen syrjäytettiin vuoden 1966 edustajakokouksessa. Uudistajat pyrkivät puheenjohtaja Aarne Saarisen johdolla modernisoimaan puoluetta, mutta he saivat vastaansa marxilais-leniniläistä oikeaoppisuutta korostaneen opposition, joka 1970-luvulla opittiin tuntemaan taistolaisina. SKP:n sisäiset riidat jatkuivat aina 1980-luvulle asti ja ne löivät leimansa puolueen politiikkaan. Oppositio erotettiin puolueesta vuosien 1985–1986 aikana, jonka jälkeen sen kannattajat perustivat Suomen Kommunistisen Puolueen (yhtenäisyyden). SKP:n poliittinen toiminta lopetettiin vuonna 1990, kun puolue päätettiin yhdistää SKDL:n kanssa uuteen puolueeseen, Vasemmistoliittoon. Puolueen johtoelimet kokoontuivat kuitenkin vielä vuonna 1992, jolloin järjestö – 1980-luvun pörssikeinottelusta peräisin olleiden velkojen seurauksena – päätettiin hakea konkurssiin.
SKP:n perustajat olivat lähinnä Suomesta sisällissodan jälkeen paenneita punaisia, jotka Venäjälle siirryttyään omaksuivat bolsevikkien aatteet ja ohjelman. Mukana oli myös venäjänsuomalaisia bolsevikkeja.
SKP kuului Kommunistiseen internationaaliin (1919–43) ja sillä oli erittäin läheiset suhteet Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen (NKP). SKP seurasi NKP:n poliittisia ja aatteellisia linjauksia varsin uskollisesti aina 1960-luvulle asti. Vilkkaan kahdenvälisen kanssakäymisen lisäksi SKP osallistui 1950-luvulta 1980-luvulle NKP-johtoisiin kansainvälisiin neuvottelukokouksiin, joissa määriteltiin kansainvälisen kommunistisen liikkeen yleisiä periaatteita.
SKP perustettiin elokuussa 1918 Moskovassa nimellä Suomalainen Kommunistinen Puolue. Puolueen perustajat olivat lähinnä Venäjälle Suomen sisällissodan jälkeen paenneita punaisia ja heidän poliittisen hallintona kansanvaltuuskunnan jäseniä, joista monet olivat toimineet aiemmin SDP:n johtotehtävissä. SKP:n perustavaan kokoukseen osallistui 23 eli hieman yli puolet sosialidemokraattisen eduskuntakyhmän vangitsemiselta ja/tai teloituksilta välttyneistä jäsenistä, joiden edustajantoimi katsottiin lakanneeksi 16.5.1918.[1] SKP oli perustamisestaan lähtien kielletty Suomessa, joten sen johtajat oleskelivat suurelta osin Neuvostoliitossa. SKP, virallisesti vuodesta 1920 Suomen Kommunistinen Puolue kuitenkin rakensi 1920-luvun alussa Suomeen maanalaisen verkostonsa ja puolueella oli huomattava vaikutuksensa moniin julkisiin järjestöihin kuten Suomen Sosialistiseen Työväenpuolueeseen.
Kommunistien julkiset järjestöt lakkautettiin eduskunnan päätöksellä vuonna 1930. Työväen ja pienviljelijöiden eduskuntaryhmän kansanedustajat ja monia muita kommunisteiksi epäiltyjä pidätettiin ja järjestöjä lakkautettiin. Kommunisteja oli pidätetty tätä ennenkin, mutta 1930-luvun alun toimet estivät tehokkaasti kommunistien julkisen politikoinnin ja SKP:n vaikutus työväenliikkeeseen väheni. Puolueesta tuli muutaman tuhannen jäsenen salaseura, joka kuitenkin pyrki soveltamaan Kommunistisen internationaalin poliittista linjaa Suomen oloihin. Neuvostoliitossa SKP:n toimintakyky heikkeni 1930-luvun lopulla vakavasti, kun suuri osa puolueen johtajista ja aktiivijäsenistä sai surmansa Stalinin vainoissa.
Oltuaan paitsiossa 1940-luvun jälkeen kommunistit ja SKDL osallistuivat jälleen hallituksiin 1960-luvun puolivälistä alkaen. Samanaikaisesti SKP:n johtoa uudistettiin ja Aimo Aaltonen syrjäytettiin vuoden 1966 edustajakokouksessa. Uudistajat pyrkivät puheenjohtaja Aarne Saarisen johdolla modernisoimaan puoluetta, mutta he saivat vastaansa marxilais-leniniläistä oikeaoppisuutta korostaneen opposition, joka 1970-luvulla opittiin tuntemaan taistolaisina. SKP:n sisäiset riidat jatkuivat aina 1980-luvulle asti ja ne löivät leimansa puolueen politiikkaan. Oppositio erotettiin puolueesta vuosien 1985–1986 aikana, jonka jälkeen sen kannattajat perustivat Suomen Kommunistisen Puolueen (yhtenäisyyden). SKP:n poliittinen toiminta lopetettiin vuonna 1990, kun puolue päätettiin yhdistää SKDL:n kanssa uuteen puolueeseen, Vasemmistoliittoon. Puolueen johtoelimet kokoontuivat kuitenkin vielä vuonna 1992, jolloin järjestö – 1980-luvun pörssikeinottelusta peräisin olleiden velkojen seurauksena – päätettiin hakea konkurssiin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kaiketi SKP:n loistava menneisyys, isänmaan petturina NL:ssa ja konkurssissa. Hyvin näyttää menevän mutta menköön.
SKP perustettiin uudelleen v.1994 ja merkittiin puoluerekisteriin v.1997. Puolueen jäsenmäärä on nykyään reilu 3000.ta. Sillä ei kuitenkaan ole yhtään kansanedustaajaa mutta sillä on edustus 20 kunnanvaltuustossa jossa sillä on 16 paikkaa. SKP on eduskunnan ulkopuolisista puolueista suurin.
Miten helvetissä voi olla mahdollista, että edustajia on 16, mutta he kuuluvat 20 eri valtuustoon? Voi helvetti, pientä harkintaa peliin!
20 valtuustoa, mutta vain 16 edustajaa! Olisi mielenkiintoista kuulla kommunistinen perustelu moiselle väitteelle. Uuttahan se toki ei olisi, sillä 30-luvulla itänaapurin alueellisissa vaaleissa paikalliset pölvästit ilmoittelivat politbyroon ennalta määräämien voittajien saaneen jopa yli 100% äänistä. Taitaa olla samaa matemaattista lahjakkuutta myös omissa kotitarvekommunisteissamme!
kyllä Hannu sen vielä selvittää heijastusteorian ja Marxilais-Leninistisen tieteen avulla, totta kuin pläkki. Kommunisti ei valehtele mutta porvari pettää. Kun kommunisti sanoo se on totta vaikka ei olisikaan uskottavaa.
Kerros nyt kun sitä pyydetty miten tuo on mahdollista!
Helevetin hauskoo on teidän pieniaivoisten
kanssa täällä!!!!!
Ei puutu kuin lautapoika piippalakki enää
antamasta sivustatukea!!!!!!