Itsellä todettiin n. 2vkoa sitten maanis-depressiivisyys.
Olen lukenut netistä ks. sairaudesta, ja sain selville yhtä sun toista, mutta eniten pisti silmään se etten parane ks. sairaudesta koskaan.
Se aiheuttaa hieman shokkia, olenko nyt lääkkeiden armoilla lopun elämääni??
Kokemuksia maanis-depressiivisyydestä, muilta sairastavilta..
Olen lukenut netistä ks. sairaudesta, ja sain selville yhtä sun toista, mutta eniten pisti silmään se etten parane ks. sairaudesta koskaan.
Se aiheuttaa hieman shokkia, olenko nyt lääkkeiden armoilla lopun elämääni??
Kokemuksia maanis-depressiivisyydestä, muilta sairastavilta..
Vastaukset 5
Vanhimmat
on parantumaton=)
sairaus, vaan persoonallisuustyyppi. :-D
ajatella myös persoonallisuustyyppinä.
Eipä siitä parane ei, mutta voi elää lääkkeiden kanssa ihan hyvin - siis useat, se on kuitenkin aina yksilökohtaista.
Samoin kuin ko. sairauden laatu ja muoto. Ja kannattaa pitää erillään maanis-depressiivisyy ja bipolaarisuus, jotka ovat eri asioita kuitenkin ja bipolaarisuutta on kolme eri luokkaa.
Bipolaarinen mielialahäiriö, kaksisuuntainen mielialahäiriö ja maanis-depressio ovat sama asia. Maanis-depressiivinen sairaus on vanhempi nimitys ja nykyinen virallinen nimi on bipolaarinen mielialahäiriö eli suomeksi kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Kyseisessä sairaudessa taas on olemassa monta eri tyyppistä vaihetta, jotka ovat hypomaaninen, maaninen, katatonisesti maaninen, depressiivinen ja sekamuotoinen. Lisäksi henkilö voi olla psykoottinen.
Hypomaaninen tai maaninen vaihe on periaatteessa sama asia. Maaninen on hypomaanisesta vakavampi aste. Katatoninen mania on mania pahimmillaan, jolloin ihminen on hengenvaarallisessa tilassa. Maaninen ihminen on siis lyhyesti sanottuna ylikierroksilla käyvä.
Depressiivistä vaihetta on kolme eri astetta aivan kuin unipolaarisessa mielialahäiriössäkin, eli tavallisessa masennuksessa.
Sekamuotoinen vaihe taas on sairauden vaihe jossa on masennuksen ja manian oireita niin että molempien diagnostiset kriteerit täyttyvät.
Päässä. Niin kokemuksista..Diagnosoitu mulla 2003. Itse olin huojentunut kun sain tiedon. Lääkkeet ovat tärkeet ja joskus voi ottaa aikaa, kunnes sopivat löytyy. Mulla kyllä Lito ollu tosi hyvä. Masislääkettä tarvittaessa. Terapia ollu myös tärkee tuki. Avoimesti olen kertonut läheisilleni ja parhaille kamuille asiasta. Tukea saanut ja ymmärtäneet paremmin. Alkoholi ei oo mulla sopinu kuvioon..kuka mitenkin. Herkkyys on joskus rasite ja toisaalta tämä sairaus värittää elämää monilla sävyillä. Kirkkaat sävyt ja tummat vaihtelee mielialojen mukaan. Onneksi on myös tasaisia jaksoja, pitkiäkin. Kyl tään kanssa pärjää. Toivottavasti sait tästä jotain tukea itsellesi.