Kyllä ne yeittää saada minut nopeesti töihin. Keskustelin tämän psygolokin kanssa ja sanoin suoraan että mielestäni en ole työkykyinen, pelkään sitä et jos mene töihin sairaalaan ja romahdan itse asiakkaiden edessä. ei nimittäin anna hyvää kuvaa asiakkaille eikä muuten työyhteisöstäkään. Ikinä en tkisi potilaille mitään mutta jo oma romahtaminen ja jaksaminen on kovilla kun työyhteisöissä ei ole tarpeeksi henkilöstöä. ja sijaisa ei saada joten jokainen joka osastolle on päässyt saapumaa on annettava 150 % työpanos työaikana. Ja siihen en koe pystyväni vielä. Oln niin rikki. En ole nukkunut 7 viikkoon ja vapisen jo väsymyksstä. Sain Zonoxia 7,5 mg nukahtamiseen mutta kokeilin ensin puolikkaalla ku e nn koskaa ole käyttänyt unilääkkeitä ei auttanut isitten kokéilin kokobnaisella tabletilla eli7,5mg ei mitää vaikutusta joten olin tunnin päästä toisen 7,5 mg. sit nukahdin jossain vaiheessa. Nyt olen siis kolmena ilta ottanut 15 mg zopinoxia. ja nukahdaan jollaina lailla. mutta alku sekin.
mitä luulette tulisigtteko hoitoo minulle kun itse olen romahtamispisteessä? Kannattaisiko tehdä jotain sairaanhoitajien ja muidenkin sairaalassa työskentelevien jaksamisen eteen?
mitä luulette tulisigtteko hoitoo minulle kun itse olen romahtamispisteessä? Kannattaisiko tehdä jotain sairaanhoitajien ja muidenkin sairaalassa työskentelevien jaksamisen eteen?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sinulla on nyt hirmuiset ylikierrokset, joista on pakko päästä irti. Lääke ei sitä paranna, mutta voi silti auttaa nukahtamaan. Minä heilun ylikierrosten ja lamaannuksen välillä. Ylikierroksia en enää jaksa, vaan kestän niitä ehkä kaksi päivää ja sitten olen jo aivan loppu. Niistä pääsee irti hengitys- ja rentoutumisharjoituksilla. Mene kirjastoon ja lainaa sieltä rentotutsäänite, esimerkiksi tyylillä "laita vasen käsi tiukasti nyrkkiin... ja rentouta vasen käsi...". Ei pidä lannistua, jos ei heti ensi harjoituksen jälkeen ole mennyt täysin rennoksi. Harjoittelu vie aikaa. Minulla se kesti pari kolme kuukautta. Terapeuttini sanoi, että opin sen nopeasti. Nyt harjoittelen terapeuttini ohjauksessa "myötätuntohegitystä", jossa minun pitäisi oppia tuntemaan myötätuntoa ja kohdistamaan se itseeni, mutta en vielä osaa vähääkään sitä. Sen sijaan rentoudun ja usein nukahdan terapiakasettia kuunnellessani.
Sinun pitää oppia rentouttamaan itsesi voidaksesi nukkua ja välttyäksesi täydelliseltä romahdukselta, ehkä psykoosilta. Itse kävin lähellä tuota hulluutta runsas vuosi sitten lähes vuoden unettomuuden jälkeen. Aloin kokea harhoja ja oloni vaihteli vuorokauden jaksoissa suuren lamaannuksen ja hurjien ylikierrosten välillä. Minulla se katkaistiin Mirtatsapinilla, ei unilääkkeellä, vaan väsyttävällä masennuslääkkeellä. Sitä lääkettä syön edelleen ja syön vaikka ikuisesti voidakseni nukkua. Sen avulla pystyn varmasti nukahtamaan iltaisin, vaikka minulla olisi miten hullut kierrokset tahansa. Kahdella tabletilla nukahdin puolessa tunnissa, yhdellä, jota nykyään käytän, tunnissa.
Voithan mennä työhön ja tehdä siellä työtä sitä tahtia kuin on itsestäsi sopivan tuntuista. Minäkin olen siirtynyt hitauteen. Kiire on elämästäni loppunut. En enää pysty tekemään mitään nopeasti, koska silloin en pysty tekemään yhtään mitään. Ei ole enää ahdistusta, on vain yksi "vakionopeus", jolla teen sen mitä teen.