Psykoosi psykoottiselle

...on psykoosin tyylistä juttua, en oikein kyllä usko itse =/ päässäni tapahtuu toisinaan vilkasta keskustelua ja kinastelua. oon pitäny sitä vain osana mielikuvitustani, ja niin myös aion (paitsi että tuleva, mahdollinen, lääkitys saattaa viedä sen mukanaa)

Sitä voi olla monenlaisia mielialoja ja -tiloja.
1. Alkaa tuntua siltä, että ihmiset ovat "vastaan". Tavallisessa keskustelussa alkaa välillä tuntua, että muiden tarkoitus on vain nolata, saada minut tuntemaan itseni huonoksi, epäonnistuneeksi tai tyhmäksi. Vähitellen myös koko maailma alkaa olla "vastaan". Liikennevalot muuttuvat juuri minun edessä punaisiksi, kävelymatkat alkavat tuntua oudon pitkiltä. Hissi kulkee suunnattoman hitaasti. Kaikella tuntuu olevan jokin salainen tarkoitus, joka ei vain aukene minulle. Oma kehokin alkaa elää "itsestä" erillistä elämää olemalla "vastaan". Keksii yhtäkkiä nälän tai WC-hädän ihan kiusatakseen minua.
2. Elämä alkaa tuntua vieraalta. On hyvin hämmentävää,koska ei oikein tiedä onko joku muu. Omat ajatukset alkavat "sekoittua" muiden ihmisten ajatuksiin. Joskus on vaikeaa erottaa omat ajatukset muiden henkilöiden ajatuksista, vaikka kadulla. On hyvin outo tunne, kun ajatuksia on paljon, mutta itse on kadonnut, eikä tiedä kenen ajatuksista on kyse.
3. Ihmisten ilmeet ja äänenpainot saavat outoja merkityksiä. On todella vaikeaa tietää, mitä ihmiset tarkoittavat. Puhetta ei tahdo oikein ymmärtää. Yksittäiset lauseet, sanat, fraasit tai vastaavat saattavat jäädä päähän soimaan kuin rikkinäinen äänilevy.
4. Tuntuu siltä, että ihmiset alkavat seurata. Joku kävelee kintereillä tai ajaa autolla perässä. Kaupassa joku seuraa, enkä oikein tiedä miksi.
5. Elämä alkaa muodostua sääntöviidakoksi. Kaikki pitää jostakin syystä tehdä äärettömän pikkutarkasti. Kaikesta tuntee jotenkin syyllisyyttä ja huonommuutta. Tuntuu kuin joku näkymätön seuraisi koko ajan jokaista liikettä ja tekoa. Itse alkaa arvostella tekemisiään ja pikkuhiljaa jopa sättiä. Jossakin vaiheessa ei oikein tiedä sättiikö itse vai sättiikö joku muu. Ihan kuin kuulisi jonkun sättivän äänen jo valmiiksi, ennen kuin mitään tekeekään.

Psykoosin ennemerkit tunnistin vasta sairauteni jälkeen, oireita oli paljon. Psykoosin mennessä ihmisellä on jo melko täysin mennyt todellisuudentaju ja sairauden tunnottumuus. Henkilö kyllä pystyy tekemään ihan normaaleitakin asioita mutta sisällä hänellä on täysi "kaaos". Hän näkee harhoja, joita ei tunnista harhoiksi, etteivät ne ole todellisuutta. Hän kuulee ääniä jotka kommentoivat hänestä, useitakin, Äänet sekoittuvat ihan normaali kanssakäymisiin ihmisten kanssa mutta myöhemmin tajuaa vasta sen, että äänet tulevat jostain muualta esim. minulla, oli laite päässä josta ne tulivat, alkaa oppimaan pikku hiljalleen äänistä, jotka tulevat sisältäpäin ja toiset ulkoapäin. Hyvä ja paha astuu sisään, jotka taistelevat keskenään. Paha saa yleensäkin vallan. Jumalan ääni astuu myös kuvioihin mukaan. Sekavuustilassa ihminen ei ymmärrä ympärillä olevia asioita enään. Sanat ja puheet saavat erillaisen merkityksen kuin terveenä ollessa. Kaikki ovat vastaan, tuntuu hirveältä menettää kaikki ystävät ympäriltä. Pää tuntuu olevan rikki, hajoamassa kokonaan, ihan kuin palapeli olisi hajoitettu, kuvaan sillä päässä tuntuvaa tunnetta. Olet hukassa itseltäsikin. Teet mitä hullumpia asioita, sillä sinä et ole enään täällä ns. maan päällä järkevänä vaan jossain epätodellisessa maailmassa. Äänet ottavat vallan sinusta kokonaan, toimit niiden mukaan, sinulla itsellä ei ole enään valtaa niihin vaan äänillä on valta sinuun. Taistelet vastaan oloasi mutta et pysty mihinkään vaikka kuinka yrittäisit. Sinulla ei ole ulospääsyä mistään. Keskittymiskykysi on mennyt, et saa lukemaasi perille. Pystyt lukemaan toisten ajatuksia ja olet heihin telepaattisesti yhteydessä ja pystyt keskustelemaan äänien kanssa. Olet kuitenkin hyvin rauhallisessa olotilassa, kevyessäkin vaikka sisälläsi on KAAOS! Vaikea ymmärtää sellaisen joka ei ole itse käynyt sitä läpi. Se pitäisi tuntea. Toivoton tilanne.

Ei sitä huomannut kuin yksi henkilö joka minut hoitoon toimitti, joka ei edes samassa kaupungissa asunut mutta omasi suhteita, osasin toki olla kertomatta vittupäisille lääkäreille yms. tämän, koska eivät olisi uskoneet vaan idiootit vakuuttuneet psykoosista entistä enemmän. Kukaan tuttavista, työkavereista eikä sukulaisista ei pitänyt minua hulluna mutta sillä ei ollut merkitystä. Tuttavat ja työkaverit kirjoittivat lapun alle että kyse on selkeästi paskapuheesta, ei vaikuttanut diagnoosiin.
Tietty vitutti syyttä joutua laitokseen mutta vasta lääkkeet sekoittivat tuntemukset kun niitä tarpeeksi kauan oli annettu.
Suurella osalla laitoksessa olijoita toisten potilaiden tuntemukset alkoivat vaikuttaa heidän omiin tuntemuksiinsa koska muuta vertailukohtaa, terveitä ihmisiä ei ollut eli väärä paikka laitos heillekin oli, kun jonkinlaista yhtenäistä massaa heistä sillä saatiin aikaan.
Psykoosin alun tunnistivat itse he jotka sellaisen omasivat tai olivat omanneet, suurimmalla osalla ei ollut.
Kirjoista et totuutta löydä koska julkaisukynnys on oletettavasti sellainen ettei virallista totuutta vastoin sanota mitään. Eräs laitoksessa samaan aikaan myös syyttä ollut julkaisi samaan aikaan kuin oli laitoksessa tieteellisen tutkimuksen siitä kuinka mitään ei oteta huomioon - mutta ei voinut siinä kertoa koko totuutta koskei sitä olisi läpi saanut. - Ja ilmeisesti kirjoitti samaan aikaan sanomalehteen, mistä hoitajat ja lääkärit epäilivät minua, koska kaikki huomasivat että olen henkisesti kunnossa huolimatta jatkuvista yliannoksista, joihin olin kuolla, tästä toisesta henkilöstä ei kunnossa olemista huomannut ennen juttelemista hänen kanssaan, lääkkeet olivat tehneet olemuksen sellaiseksi. Ja laitoksissahan eivät juttele kun eivät ihmisinä pidä.