masennuslääkkeistä

siitä, että lääkkeet eivät auttaneet.
Reilun neljän vuoden aikana kokeiltiin useita erimerkkejä, myös tätä mitä Sinulla on.
Minulla oli vain paha olla, työpäivät olivat yhtä taistelua selviytymisestä.
Lopetin pikkuhiljaa lääkityksen omalla päätökselläni.
Pikkuhiljaa alkoi tunteet palautumaan, tuli kyky itkuun ja myöhemmin myös ilon tunteisiin.

Vuosi lopettamisen jälkeen oli tapaaminen psykiatrian-lääkärin kanssa ja kerroin oman tilanteeni.
Hän sanoikin ihan suoraan, että osa masennuslääkkeiden käyttäjistä ei hyödy niistä.
Minä sitten kuuluin juuri niihin, koska mitkään käyttämäni lääkkeet eivät milään tavoin parantaneet oloani, eikä jaksamistani.
Minun vointini parani pikkuhiljaa, aikaa kului noin kahdeksan kuukautta, kun huomasin olevani oma itseni.
Nyt on neljä vuotta lopettamisesta ja tuntuu , että päätökseni oli oikea.
Olen olemassa tunne-ihminen ja tarvitsen ne ilon ja surunkin tunteet.
Lääkitys turrutti mielen niin, että millään ei tuntunut olevan merkitystä.
Minulla oli myös xanoria, sen käytön lopetin siinä vaiheessa, kun olin täysin toipunut.
Vaikka sanotaan, että sekin koukuttaa, niin ei minulla ollut mitään syytä enää jatkaa sen käyttöä, kun kerran voin hyvin.
Toipumista Sinulle, päädyt sitten lääkärisi mihin ratkaisuun tahansa.
Voin sanoa, että toipuminen on mahdollista, olen sen kokenut, vaikka en sairauteni aikana nähnyt mitään toivoa.

useimmilla ihmisillä.
Ongelma on siinä että lääkärit aina nykyään olettaa että mielenterveyden häiriöt on masennusta. Eihän ne tietenkään ole.
Kauan sitten kun masennus ei ollut kaikkien ongelmien ainoa diagnoosi, mulla todettiin monia ongemia, paniikkihäiriö ja hyperaktiivisuus (mania?) ja epävakaa persoona. Kohtauslääkkeen sain ja hyvin meni.
Meni vuosia nyt ja pahan työperäisen stressin jälkeen menin lääkäriin ja sanottiin, että masennus. Kerroin taustan, ei mitään reaktiota. Keroin, ettei voi olla noin vain masennus koska olen enemmänkin kiihntynyt ja kiihtymys jatkuu kunnes romahdan ja niin edelleen. Käyn ylikierroksilla. Tuli kuitenkin Cipralexit ja -milit yms., sama lääke. Ei apua. Masennuslääkkeistä ei ollut mitään apua, mutta seksielämä loppui, mun vaan ei tehnyt enää mieli, joka aiheutti lisää masennusta ja miehelle raivoa. Hän sitten jopa jätti minut.

Jos SSRI ei tehoa muuten kuin epätoivottujen sivuvaikutusten muodossa saattaa olla kyse muusta. Esim. kaksisuuntainen mielialahäiriö bipo hoituu paremmin muilla lääkkeillä. Kolmen vuoden selittelyn jälkeen nautin nyt Lamotriginia ja nautin myös seksistä.

Bipon alamaissa olo on enemmän tätä kiihtymystä, sellaista epävakaata persoonallisuutta lähenevää tilaa. Näin olen itsestäni ajatellut. Mieliala heittelee saman päivän aikana kiihtymyksestä lähes katatoniaan.

Kun menee hyvin, menee tosi hyvin. Siihen en kaipaa lääkettä. Ei tarvii nukkua, ei tarvii syödä. Mut hyvin menee. Mä nautin siitä enkä halua että ainoa hetki kun olen normaali lääkkeillä tuhottaisiin. En siis käytä maniaan lääkettä koska se on vain hypomania. Sitähän seuraa romahdus ja sit taas vedetään epilepsialääkkeitä yms.

Kaiken kaikkiaan olen onnellinen että olen saanut oikean diagnoosin ja selviän tosi vähillä lääkkeillä.

Moi! Valitettavasti uudet masennuslääkkeet ovat kovin tehottomia. Se on asia, josta vaietaan. Vanhat lääkkeet ovat tehokkaampia, mutta niillä on paljon haittavaikutuksia. Uudet masennuslääkkeet kun tulivat markkinoille, vaiettiin tehottomuudesta, koska niitä oli pitkään kehitelty ja piti saada rahat pois. Sitten vielä lääketehtaat keksivät, että ne sopivat vaivaan kuin vaivaan. Eikä uudet masennuslääkkeetkään ole haittavaikutukseltaan vapaita esim. unettomuutta, tärinää, miehillä virtsaamisvaikeuksia, seksivaikeuksia ym.