Miten kauan kestää että unohtaa ihastuksensa?Olen palavasti ihastunut erääseen mieheen, jota näin aiemmin päivittäin, tästä viikosta alkaen ehkä vain sattumalta. Ihastus oli molemminpuolista, minä ehkä voimakkaammin ihastunut kuin hän. Molemmilla on perheet joten ehkä on hyvä ettemme enää näe, mutta silti on kova ikävä ja halu olla hänen lähellään. Auttaako tähän vain aika?
Miten kauan kestää unohtaa?
epätoivoinen
255684
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Mulla on mennyt vuosi, eikä unohdu.
2v menny ja vieläkään en oo unohtanu..:(
Olin viidenellä luokalla ku ihastuin yhteen jätkään ja vieläki jos ajattelen sitä ni sattuu aika paljon. TAi jos nään sen...nyt oon amiksen tokalla. Ja 7kk sitte ihastuin uudellee yhteen mieheen ja sitäki on ihan älytön ikävä :(. Päivääkää ei oo menny ettenkö sitä ois ajatellu ja joka asia muistuttaa mua siitä ja se sattuu.
Että...aikaa on menny eikä unohdu :(. Vaikka kuinka toivois.
ihastuksesta on luopunut ja uhrannut rakkauden esimerkiksi perheen vuoksi. Jos uhrautuvaa rakkautta ei ole niin luulisi sit jo puoli vuotta riittävän tunteiden roihun hiivuttamiseen, vaikka hiillos olisikin vielä jäljellä.
Mutta miksi ei nauttia kaipuusta? Vaikka ei saakaan toista niin kukaan ei ole kuitenkaan lopullisesti kuollut. Jos oikeasti ihminen katoaa, niin 48 tunnin jälkeen hänen löytämisensä elossa alkaa olla mahdotonta...
1,5 vuotta. En tosin tiedä voiko puhua enään pelkästä ihastuksesta, ehkä pikemminkin yksipuolisesta rakkaudesta koska välillämme kuitenkin ehti tapahtui yhtä sun toista. Varmaan olisin vieläkin koukussa kyseiseen naiseen ellei ihastus olisi vaihtanut kohdetta tässä jokin aika sitten. Olen muuten kuullut että jotkut haikailevat vielä nelikymppisinäkin jotain rippileirillä tavattua ihmistä eli kait se voi huonolla tuurilla kestää koko loppuelämän.
Ihastuin kuusi vuotta sitten mieheen, jota ajattelen vieläkin päivittäin. Uskon että hänelläkin on/on ollut tunteita myös minua kohtaan. Emme koskaan ole päässeet/uskaltaneet näyttää tunteitamme. Nyt molemmilla pitkäaikaiset suhteet. Jos tunnistat itsesi tästä, kirjottele jotain!!!
Mä ihastuin n.vuos sitten yhteen jätkään ja en oo vieläkään päässy yli.. :( eilenki itkin itteni uneen...
Itse olen tässä useiden 1-puolisten rakkauksien jälkeen tullut siihen tulokseen että tunteen pystyy parhaiten sammuttamaan vain kahdella tavalla.
1. näkemällä kys. hlön eri valossa, esim. "vain ystävänä", työkaverina jne. tai keskittymällä suhteen/henkilön negatiivisiin puoliin tyyliin "ei se kuitenkaan olisi ollut toimiva suhde/se oikea".
2. vaihtamalla kohdetta. Tosin itse en ole valmis vaihtamaan kohdetta ennen kuin edellisestä olen selvinnyt eli...
Ihastumiseksi en kutsuisi tunnetta,jota koen erästä miestä kohtaan,mutta anyway se on kestänyt pian 3v.Enää en itke joka ilta itseäni uneen hänen takiaan,mutta paljon ajattelen häntä silti.Minulla on perhe ja hänen vaimonsa odottaa nyt toista lasta.Niin,suurin kipinä pysyy yllä ehkä juuri siksi ettemme saa toisiamme.Olemme suudelleet ym."pientä"ja se tuntuu paremmalta kuin kenenkään kanssa ikinä!Nyt olemme pitäneet viileämpiä välejä jo pian 2v,mutta tunne on silti aivan järkyttävän voimakas!En tiedä toivunko tästä koskaan!
Olen myös kokeillut tätä"sillä se lähtee millä se on tullukin"-teoriaa eli ihastunut toiseen,mutta kun ihastus on menettänyt parhaan teränsä,on kaipuu tähän Unelmieni Mieheen palannut välittömästi.
tuo ensimmäinen kohta. Ensinnäkään suhtautuminen "vain ystävänä" ei käytännössä toimi ja negatiivisiä puolia ei pahemmin toisessa huomaa enää siinävaiheessa kun ihastuminen muuttuu rakkaudeksi. Täytyy tulla siihen tulokseen että kun tätä asiaa täällä niin innolla puin niin näköjään en oo vieläkään päässyt täysin yli siitä edellisestä naisesta. Uskomatonta, ottaen huomioon että oon nähnyt kyseistä ihmistä vain 2 kertaa viimeisen vuoden aikana ja silloinkin saanut kuulla selvin sanoin että No hope.
Kysehän on siitä että suostuuko hyväksymään tilanteen että ei voi saada mitä haluaa. Tunteiden sekamelskassa tosiasioiden näkeminen ja hyväksyminen on tietty hankalaa, mutta mitä muita vaihtoehtoja on. No voihan siinä ihastuksessa roikkua loppuelämänsä mutta itsensä kiusaamista se vaan on.
Vain ystävä -ajattelu onnistui sillä, että uskottelin itselleni että ystävyys voi olla jopa vahvempaa kuin rakkaus parisuhteessa ihastukseni kanssa. Sukset voi mennä ristiin ja silloin olisi ystävyyskin mennyt.
Hei, pää pystyyn. Kyllä ne vanhat ihastuksen kohteet pyörii itse kullakin vielä mielessä ja mäkin elättelen toiveita että kyllä me vielä joskus... Mutta keskity nyt siihen uuteen ihastukseesi, jatka eteenpäin ja anna uusille tunteille mahdollisuus. Teet siinä ison palveluksen itsellesi.
Enpä ole tänäänkään paljon muuta ajatellut kuin ihastukseni kohdetta. Olen yrittänyt ajatella kyseisen henkilön huonoja puolia ja sitä että yhteiselomme olisi aika mutkikasta. Eipä ole auttanut. Yritän koko ajan keksiä pikku puuhaa ettei olisi aikaa ajatella häntä mutta...
Pitäisi kai vain yrittää ihastua siihen omaan kumppaniin uudelleen mutta hän on niin tuttu ja turvallinen.
Olenko se minä ? Mistäpäin maailmaa kirjoittelet ? Kerrothan lisää ja jos tuntomerkit sopivat niin...:))
kenelle viestisi oli?
Mistä päättelet että se olet sinä?
Harmi, kerro silti, mitä sinulle on tapahtunut?
Vai oletko sittenkin S.H?
Noh.. ...tosin oon vasta 14vuotias, mutta kuitenkin.. Mä olin todella ihastunut yhteen poitsuun, mutta mokasin.. NO, tapahtumasta on nyt mennyt n,5kk ja en ole vieläkään pystynyt unohtamaan häntä! =(
Enkä varmasti koskaan tuu unohtamaan.. Se poitsu on aivan varmasti AINA yksi parhaimmista muistoistani.. =) (Jätkä on 16vuotias)
älä vie toisen miestä!!!!!
*huoh*
Mä ihastuin joskus alakoulussa, viidennen luokan alussa itseäni nuorempaan poikaan. Tunsin hänet toki jo aikaisemmin. Yhdessäkin ehdittiin viellä vitosluokan aikana olemaan yli puoli vuotta...
Mä oon vaan jotenkin aina tuntenut niin vahvasti tuota kohtaan. Vaikka mulla on muitakin ollut välissä, vakavampaakin, niin tuo ei silti unohdu.
Väleissä me ollaan, mutta vastakaikua ei kuulu. Hänellä on omat ihastuksen kohteensa kun yhä kuolaan alakoulu-tutun perään.
Haluisin päästää irti, mutta silti en halua...
Nyt olen kahdeksannella luokalla. Hän seitsemännellä.
Siitä, tietääkö hän asiasta, en ole aivan varma. Joka tapauksessa mitä sitä selvemmin kertomaan, hän on selvästi tehnyt asiat selväksi eikä enää ole kiinnostunut minusta. Vinkkejä ja vaikka mitä on annettu kyllä..
Jotenkin tuntuu niin väärältä.
8-9 vuotta meni unohtamiseen ja vieläkin kun näkee, tuntuu kurjalta.
Samoin.
Unohtaa voi sitten kun haluaa unohtaa ja antaa siihen itselleen luvan. Tietysti pitää myös hyväksyä tosiasiat: miksi ihastuksen kohteen kanssa ei sujunut tai ollut tulevaisuutta. Kun on nämä asiat analysoinut järjellä, niin sitten täytyy alkaa kontrolloimaan "omaa sisäistä puhetta". Aina kun "sisäinen puhe" tai mielikuvat ovat menossa ihastuksen kohteeseen, ne täytyy "ottaa kiinni" ja viedä oma sisäinen puhe/huomio johonkin muuhun. Omien ajatusten ja tunteiden kontrolloiminen on täysin mahdollista ja kun siihen pystyt sinusta tulee parempi ihminen. TIedät mitä haluat ja mihin pystyt. Ja mikä mahtavinta, ei tarvitse kärsiä vuosien ajan... :)
Voi mennä pari viikkoa tai monta vuotta, riippuen kuinka voimakasta ihastuminen on ollut. Eroa on silläkin, tarkoitetaanko unohtamisella sitä, ettei kunnolla edes muista toista, vai sitä, ettei enää ajattele häntä päivittäin.
Mä ajattelen 'mun' poikaa joka päivä. Ja todella useinkin.
Silloin kun olin hiukan aikaa erään toisen kanssa, ns. 'harjoittelin' olemaan pitämättä exästä. Vaikka se melko vakavaa olikin, jäi se lyhyeksi ihan senkin takia että vaikka kuinka yritin olla ajattelematta exää, silti sitä aina väkisin ajatteli.
Nykyään ei onneks tarvii olla ajattelematta.
Joskus voi mennä 6-7 vuotta kuten omalla kohdallani, jos et lakkaa ajattelemasta häntä. Yritin unohtaa hänet ja sitten näin hänet ihan vähän aikaa sitten, jolloin kaikki yritykset unohtaa hänet on turhaa...
Hänellä on uusi poikaystävä ja uusi työpaikka, joten emme näe kuin satunnaisesti.