Olin selvä tasan kuukauden ja se oli hienoa aikaa oman pojan kanssa. Muutenkin kaikki on pojan kanssa ok mutta arvasin että kun pari viikkoa sitten sorruin niin taas en pysty lopettamaan sitä. Se on satua että alkoholisti voisi juoda kohtuullisesti. Jos kävelen sinua vastaan et huomaa olen holisti. Olen pitänyt kädestä kiinni ihmistä joka kuoli alkoholiin {oma isäni) ja silti itse juon vaikka tiedän että oma kohtalo voi olla sama. Pojan takia vaan pitäisi yrittää. Kiitos kaikille jotka jaksoitte lukea tämän
Monesti olen tänne
kirjoittanut aina
11729
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sitä kohtuujuomista täälläkin.
Pidemmän raitistelun jälkeen ottanut pikkupulloja, ja niitä yömyöhällä lipittänyt perjantaina, ja joskus perään lauantaina.
Homma on toiminut useamman kuukaudenkin, ja tuudittautuu luuloon, että tätä se kohtuukäyttö on. Järkiperäistä oman käytöksen hallintaa parhaimmillaan. Hieno minä!
Aina on peli revennyt jossain vaiheessa, ja juomismäärä- tai kestoennätykset ovat rikkoutuneet joka kerta, kun kuivattelun jälkeen parempikuntoisena on aloittanut.
Näin se vaan menee, vaikka juopon on sitä niin vaikea itselleen tunnustaa.
Itsetuhoinen juopottelu on taipumus, joka ei katoa koskaan.
sinulla tukiverkkoa oma äiti, kavereita ym? minkä ikäinen poikasi on ? onko isä kuvioissa mukana? entä paikkakuntasi aa-kerho olisiko siitä apuja?
Äiti on myös holisti, ja on yksi hyvä kaveri joka on holisti. Hän on luvannut auttaa mutta en kehtaa pyytää. voi kun isä vielä olisi. Se aa ei ole mun juttu. Lue alla muutenin mitä kirjoitin
ite join 12 vuotta putkeen kaikki meni nyt 9kk kuivilla. tammikuussa paha haimatulehus jos juon tiiän et se on sit henki pois,voimia vaatii.voimia sulle.
ajatus, että et voi juoda yhtään enää koskaan ja tehdä surutyötä sen asian kanssa. Päivä kerrallaan. Mene ihmeessä aa-kokoukseen, ainakin kokeeksi ja saat sieltä vertaistukea aivan varmasti samoja asioita kokeneilta konkareilta. Jos ajatus ei hetisiltään nappaa, niin lainaa aa-kirjallisuutta vaikkapa kirjastosta ja ala tehdä sisäistä työskentelyä itsesi kanssa.
Totesithan itsekin, että oli hienoa aikaa olla selvänä. Kun pääset jyvälle siitä mistä raittiudesta on kyse, ei edes tee mieli juoda enää ja elämä helpottuu huomattavasti ja viina menettää merkityksensä elämääsi ohjailevana asiana.
Itse raitistuin reilu vuosi sitten myllyssä ja nyt ei tulisi mieleenkään juoda enää koskaan. Se vain ei sovi minulle, koska olen sairastunut alkoholismiin.
Kiitos tästä viestistä. Sain siitä paljon ajateltavaa. Lähinnä tämä kirjallisuus oli yksi asia tärkeä asia. Olin päivän selvä tänään mutta miten nyt..sen kaikki tietää. Sinäkin varmaan muistat mitä mukamas hyviä asioita alko toi elämääsi. Kyllä se tuo kunhan vaan pysyy kännissä mutta selvänä asiat näyttää aivan toiselta. Todennäköisesti myös netistä löytyy aa-kirjallisuutta ja sitä yritän huomenna etsiä. Ihminen on kai niin itsetuhoinen että ei osaa lopettaa vaikka on nähnyt mitä tämä aine tekee läheisille. Kiitän paljon sinua ja uskon että vielä on mahdollisuutta myös minulla. Se kuukausi kai oli se pieni valonpilkku. Totean vaan lopuksi että itsestäni en välitä mutta lapseni ei saa nähdä enää juomistani (siksi yritän juoda vain kun hän nukkuu)
jotenkin tuli surullinen olo, kun luin juttusi. Sinulla on huoli omasta tilanteestasi ja rakastat lastasi. Pidät itseäsi epäonnistuneena ja koet syyllisyyttä. Näin oli minullakin, mutta voin sanoa sinulle, että tuota syyllisyyttä koet vielä vuosikymmenten kuluttuakin, ja sehän osoittaa, että olet normaali äiti. Syyllisyyden määrä tietysti vähenee jos lopettaa alkoholin käytön, mutta aina jää mieleen ne kerrat kun laiminlöi omia lapsiaan.
Tällä kirjoituksellani haluan kertoa sinulle, että kun opettelet elämään ilman alkoholia, saat itsellesi uuden mahdollisuuden. Eikä vain oman lapsesi kannalta vaan oman itsesi kannalta. Tiedän, ettei se ole helppoa, eikä siihen voi ketään pakottaa. Etsi itsellesi harrastuksia, älä jätä sosiaalisia suhteita känniporukoiden varaan, vaan etsi uudet ympyrät elämääsi. Säästä alkoholiin kuluneet rahat ja tee lapsesi kanssa jotain yhdessä, käykää reissussa, ostakaa polkupyörät, uimalippuja, tai ihan mitä vaan, kunhan käännät energiasi muuhun kuin alkoholiin. Toivon sinulle paljon voimaa elämääsi.
herätin. Minua tosin huolestuttaa tuo pointtisi, ettei itselläsi ole niin väliä. Kukaan ei koskaan raitistu toisen ihmisen tai esim. työpaikan takia, ne voivat olla hyviä sysäyksiä raittiuden suuntaan, mutteivät riittäviä. Siitä jo kertoo nämä lukuisat huostaanotot ja kuinka moni on juonut työt, talot, ihmissuhteet ja koko omaisuuden... Ymmärrän huolesi lapsestasi, mutta nyt sinun kannattaisi huolestua todella itsestäsi, siitä miten voit. Lapselta salaa juominen kuulostaa jo pahalta. Lapsi kasvaa ja juomisesi myös. Lapset ovat hyviä huomaamaan asioita ja vaikka he eivät näkisi sinua sitä lasia kallistamassa, niin he vaistovat paljon kaikkea mitä siihen muuta liittyy. Tiedän, koska olen kasvanut alkoholistiperheessä, jossa isäni joi, mutta lähinnä salaa muilta. Hän kuolikin päälle 5-kymppisenä viinaan. Tahti siis kiihtyi loppuaan kohti, kun me lapset oltiin jo omillamme.
Sinulla on selviytymisen mahdollisuudet, mutta vain ilman alkoholia. Olet jo juonut ja nyt on muun ja tärkeämmän aika. Minulla ei ole lapsia ja selvisin "silti". Ilman ulkopuolisten apua ja vertaistukea en kuitenkaan olisi raitis. Alussa pelkäsin ja häpesin ja raittius oli kovan sisäisen työskentelyn tulos. Sanoinkin päihdeterapeutilleni, että pitääkö tämän ahdistaa näin paljon ja hän sanoi, että se on normaalia ja kyllä sinä selviät, kuten teinkin. Nyt elän aikuiselämäni parasta aikaa ja olen jopa onnellinen ilman häpeää. Minulle kävi siinä mielessä kurjasti, etten ehtinyt lapsien tekoon, sillä oli kiire bailata ja juoda, miessuhteet olivat mitä olivat, eli juovia, vastuuntunnottomia ns. renttuja, jollainen olin toki itsekin. Kulissit sain pidettyä pystyssä ja työt pidettyä, asunnonkin sain maksettua, mutta arvomaailmani oli aivan sekaisin ja olin hukassa häpeäni ja alemmuudentuntoni kanssa.
Kyllä sinä selviät, kunhan saat oikeata ulkopuolista apua. Olet jo alkanut ajatella tilannettasi ja myöntänyt ongelmasi. Siitä on hyvä lähteä kohti uutta ja niin paljon parempaa elämää. Tsemppiä.
Olen elänyt samanlaisen elämän kuin sinä ja tuhannet muut isät ja äidit.
Meitä kaikkia yhdistää se että meidän juomisen joutuu todistamaan viattomat uhrit eli lapset ja sitä ei voi väheksyä.
On käsittämäyöntä että meidän viinan himo menee ohi lasten hyvin voinnin,mutta se on totuus.
Minulta vietiin lapset ja tuskin koskaan heitä koskaan takaisin saan,nyt olen vapaa juomaan jos sitä haluan.
Helvetti minä kadun mutta se ei nyt auta,sääliä en saa keneltäkään en sossusta en vanhemmiltani tai ystäviltäni.
Nyt olen yksin tai en ihan onhan minulla pullo.
Olen täysi paska.
tulosta yrittää raitistua toisten ihmisten takia, ei edes oman lapsen. Itsensä takia kun yrittää, tulos on paljon varmempi.
Kun olet alkoholisti etkä yksin pärjää, hakeudu jonkun avun turviin. Minulle apu tuli AA:sta.
Et ole ainoa, joka pystyy peittämään alkoholisminsa ulkopuolisilta.
pystyt hoitamaan työsi? tuottaako selvinpäin olo ´päivisin tuskaa?