Elikkä taas päädyin tänne palstalle pohtimaan syntyjä syviä... Oon 16v poika, jolla on alkanut heräämään homoseksuaalisia haluja nyt vuoden sisällä.
Ongelma on se että mielihaluni vaihtelevat niin rajusti päivästä päivään. Joskus tunnen itseni heteroksi ja joskus joksikin muuksi... Tytön läheisyys on aina tuntunut jotenkin hyvältä ja kiihottavalta. Ajatus läheisyydestä pojan kanssa on toisaalta kiihottava mutta toisaalta todella ahdistavalta.
Joskus mieleni valtaa ahdistava ja kiihottava ajatus kokeilla homopornon katselemista ja runkata. Kaikki kymmenisen kertaa ovat päättyneet samalla tavalla. Ensiksi siinä on jotain jännää mutta sitten se rupeaa jotenkin yököttämään. Seisomaan ei ole kunnolla alkanut kertaakaan. Lopulta päädyn katsomaan jotain hetero/lesbopornoa ja johan seisoo.
Aina siltivain välillä herää jotain mielihaluja mutta ne eivät koskaan ole johtaneet mihinkään ajattelua pidemmälle. Tällä hetkellä olen ihastunut tyttöön/tyttöihin ja unelmoin vakavasta suhteesta tytön kanssa. Tästä huolimatta minua häiritsee omat ajatukseni siitä mitä olen ja mitä minusta tulee.
Kertokaa hyvät lukijat onko teillä samanlaisia kokemuksia nuoruudessa ja ovatko ne jääneet vain nuoruuden kokeiluiksi. Kiitos ajastanne!
Ongelma on se että mielihaluni vaihtelevat niin rajusti päivästä päivään. Joskus tunnen itseni heteroksi ja joskus joksikin muuksi... Tytön läheisyys on aina tuntunut jotenkin hyvältä ja kiihottavalta. Ajatus läheisyydestä pojan kanssa on toisaalta kiihottava mutta toisaalta todella ahdistavalta.
Joskus mieleni valtaa ahdistava ja kiihottava ajatus kokeilla homopornon katselemista ja runkata. Kaikki kymmenisen kertaa ovat päättyneet samalla tavalla. Ensiksi siinä on jotain jännää mutta sitten se rupeaa jotenkin yököttämään. Seisomaan ei ole kunnolla alkanut kertaakaan. Lopulta päädyn katsomaan jotain hetero/lesbopornoa ja johan seisoo.
Aina siltivain välillä herää jotain mielihaluja mutta ne eivät koskaan ole johtaneet mihinkään ajattelua pidemmälle. Tällä hetkellä olen ihastunut tyttöön/tyttöihin ja unelmoin vakavasta suhteesta tytön kanssa. Tästä huolimatta minua häiritsee omat ajatukseni siitä mitä olen ja mitä minusta tulee.
Kertokaa hyvät lukijat onko teillä samanlaisia kokemuksia nuoruudessa ja ovatko ne jääneet vain nuoruuden kokeiluiksi. Kiitos ajastanne!
Vastaukset 7
Vanhimmat
itellä sama vaihe meneillään :/ eli apuja kits
normaalilta kuulostaa ....et ihan okei...
Luulisin että todennäköisimmin johtuu median ja yhteiskunnan aiheuttamasta homojen halveksunnasta josta sulle on kehittynyt alitajuisesti käsitys siitä että homous on väärin ja täten podet kyseisetä hommasta vääryyden tunnetta ja kuvotusta. Kiimassa olet innoissasi kunnes alitajuisesti huomaat että mitä mä olen taas tekemässä ja sitten alkaa kuvottaa. Ei se auta kun luoda se oma mielipide kys. hommasta ja muistaa se että mitä sinä oikeasti ajattelet, veikkaan että tämä totaalinen oksettavuuden tunne ei kestä läheskään niin kauan kuin kiihottavuuden tunne kys. asiaan. Jos näin on niin huomaahan siitä jo kumpaa mieltä oikeasti olet ja kumpi on vain alitajuista muiden aiheuttamaa sontaa jotka ei oikeasti ole sun omia tunteita asiaa kohden. Mutta mikä minä olen sanomaan, kunhan pohdin asiaa tähän. Eli mun mielipiteeni siitä mistä asiassa voisi olla kyse.
mulla on samanlaisia mietteitä tosi paljon nykyään mielessä.. että mitä oikeesti haluan ja mitä musta tulee.. vähän aikaa sitten olin naisen kanssa... ja mielessäni oon miettiny jo pitempään semmosia.. mutta oon myös ollu miesten kans, ja molemmat on tuntunu yhtä ihanalta.. mutta naisen kanssa oleminen ei tuntunut oikealta, mutta hyvältä.. siinä vaan kaikki tapahtu.. arvatkaa oonko ollu hukassa sen jälkeen! en oikeesti tiiä ittestäni mitä mää oon ja mitä haluan... oonko sitten bi vai mikä oon.. en tiedä.. aina oon kuitenki tuntenut itseni heteroksi, mutta muutaman vuoden sisällä ajatukset on muuttunut tosi paljon, ja sattuneesta syystä...jota ei ääneen voi tässä mainita. mutta mutta... ehkä jokainen hakee omaa itseään ja paikkaa täällä :) ja kaikki selviää aikanaan :) ei vaan jaksais pohtia! :D
...mutta tässä on sellanen juttu vaan mun kohdalla, et oon iältäni jo yli 30 vee nainen ja työpaikallani on eräs nainen, jonka kanssa on ollut juttua aina kun olemme vapaalla. Ko. nainen on naimisissa miehen kanssa ja niin minä kuin hänkin olemme olleet aina miehen kanssa tähän asti. Vetovoima on vaan meidän välillämme niin suurta, että mietin häntä töissäkin jatkuvasti. Tästä molemminpuolisuudesta tiedän, kun olemme meilitse asiasta keskustelleet. Töissä emme voi ko. asiasta edes puhua, flirttaillaan tosin aika usein toisillemme kun muut eivät näe. Tilanne on äärettömän turhauttava ja molemmat olemme ihan pihalla.
Tässä alkaa miettimään oikeesti, että mistä tän ikäsenä yhtäkkiä tulee ko. fiilista toista naista kohtaan...? Mielenkiinnosta kokeilla jotain "uutta" vai mitä ihmettä? Miesten kanssa vaan on tuntunu jo jonkin aikaa, ettei tunnu enää juuri miltään...
Löytyykö täältä samanlaisia ku minä?
Kaikki seksuaalisuuteen ja ihastumiseen ja rakastumiseen liittyvät asiat ovat aina hiukan hämmentäviä, varsinkin kun on kyseessä samaan sukupuoleen kohdistuva kiinnostus. Meidän kaikkien onneksi nykyaikana homo/bi/lesbous ei ole enään niin suuri tabu, ainakaan Suomessa, kuin se on ennen ollut. Toki vieläkin tuntuu, että aika valtaosa olisi ainakin hieman vastaan, saattaa johtua ainakin uskontojen vaikutuksista, sekä vallitsevista mielipiteistä ja perinteistä.
Oma neuvoni olisi se, että tunnustelet itsessäsi, että mikä tuntuu hyvältä. Kaikille meille on annettu yksi elämä, ja sitä ei kannata tuhlata siihen, että tekee niinkuin muut sanoo, vaan kuuntelee itseään. Omasta elämästähän tässä on kyse, eikös? :D Itse olin alussa hieman ihmeissäni, kun aloin löytämään myös saman sukupuolen edustajissa miellyttäviä, jopa kiihottavia piirteitä. Nykyään se tuntuu jo ihan luontevalta, että tykkää molemmista.
Alle 25-vuotiaille nuorille miehille antaisin sellaisen neuvon, että kaikkea kannattaa kokeilla. Ja jos tuntuu siltä, että into meinaa lopahtaa, niin sitten lopahtaa. Nuoruudessa on se hyvä puoli, että melkeinpä kaikkea voi kokeilla, ja laittaa sitten vanhempana nuoruuden hassuuden piikkiin :D
Sinulle 30-vuotias nainen olisi tälläinen vinkki: Pyydä työkaveriasi vaikka kahville, tai ravintolaan, ja yritä keskustella tunteistasi. Muuten hän ei voi tietää, etkä ehkä itsekkään.
No näinpä näin, meille on annettu vaan yksi elämä ja se pitäis käyttää niin ettei tarviis miettiä koko ajan vaan elää... samaa mieltä olen asiasta.
Mä tosiaan olen se 30v nainen joka tuossa ylempänä kirjoitti. Ongelmana ko. jutussa on se, että tuon toisen naisen mies on äärettömän mustasukkainen ja joka ikinen ko. miehen ja minun välillä on ollut myrskyinen emmekä tule toimeen toistemme kanssa. Tuo miehen vaimo on sanonut, että mies on mustis koska tietää hänen pitävän minusta...
Yritä tässä nyt sitten kutsua häntä siis kahville tms... juttelemaan kun täys tappelu on sitten edessä niin hänen kuin hänen miehensä välillä ja viimeistään jälleen minun ja naisen miehen kanssa mikäli mies ko. tapaamisesta kuulisi. Vaikeeta on.
Ehkäpä tähän joskus jotain selkoa tulee.. toivottavasti. Kiitokset neuvosta kuitenkin ed. kirjottajalle :)