jos kirjoittaisin runon
kaikesta kokemastani elämässä
olisi se loputon jana
kirveleviä sanoja rakkaudesta
kärsimyksistä
ja ruumiin kivuista
et haluaisi lukea niitä kuitenkaan
peittäisit silmäsi
tai katsoisit ohitseni
kunpa tietäisit mitä tunnen
mitä haluan juuri nyt
mutta en kirjoita runoa siitäkään
unenlämpöinen poski poskessani
käsi
joka piirtäisi ihoni
suu
joka maistaisi kaipauksen huuliltani
se on vain pieni osa
janoamastani
haluan koko maailman
edes yhdeksi yöksi
yhdeksi ihmisen kokoiseksi unelmaksi
kaikesta kokemastani elämässä
olisi se loputon jana
kirveleviä sanoja rakkaudesta
kärsimyksistä
ja ruumiin kivuista
et haluaisi lukea niitä kuitenkaan
peittäisit silmäsi
tai katsoisit ohitseni
kunpa tietäisit mitä tunnen
mitä haluan juuri nyt
mutta en kirjoita runoa siitäkään
unenlämpöinen poski poskessani
käsi
joka piirtäisi ihoni
suu
joka maistaisi kaipauksen huuliltani
se on vain pieni osa
janoamastani
haluan koko maailman
edes yhdeksi yöksi
yhdeksi ihmisen kokoiseksi unelmaksi
Vastaukset 22
Vanhimmat
niin ohittaisin ne
silmäni peittäen,
katseeni kääntäisin
uuteen huomiseen,tulevaisuuteen.
kanssasi jakaisin sen kaiken
kauneuden mitä huominen tuo tullessaan,,
juuri sen,,,"unelman rakkahin"
tiedän sen
että Sinä avaisit uuden maailman
silittäisit kipuni sileäksi
saisit auringon loistamaan
ja olisit turvanani
Pilvisten päivien määrää,
niinhän luvattu on.
Eihän sitä uskonu silloin,
kun paistoi nuoruuden aurinko.
Joku sanonu.
"Elämä on vaikein, taitolaji"
Ihmeellistä
rakkaus jäljelle jää
nousee kuin kukka, vedenkalvoon.
lindalinda1
tuttuja teitä ,ehkä aavistuksen ymärsin.
Sinulle iltaas lämmin ajatus.Liisa
on äärettömän vaikeaa pukea sanoiksi sitä,
mikä eniten koskee.
Ja elämä on vaikein taitolaji,
se on totta. Eikä kukaan osaa antaa siihen
oikeita avaimia, jatkuvaa etsimistä se on.
Uskon että ymmärsit runoni sisällön ja sanoman,
niin paljon kokenut ja näkenyt olet Sinäkin elä-
mäsi varrella. Rakkaimman menetyksenkin, joka
jos mikä on raskasta kenelle tahansa.
Kiitos lämpimistä sanoistasi/ajatuksistasi Liisa.
Ei sitä kukaan tiedä,mitä toinen
sisimmässään tuntee kuin ajattelee
ja juuri kun häntä kaipaa
- on tai jää yksin -
eikä todellista
ymmärtäjää mailla eikä halmeilla.
-Jos on niin ei välttämättä
kuuntele,eikä jaa vuoropuhelua.
ilmeiden alle voi sisältyä paljon,
paljon näkymätöntä sielun tuskaa ja kipua.
Eikä tämä runoni ollut varsinaisesti osoitettu
kenellekkään ' Sinulle ' yksinpuhelua, monologia
lähinnä siitä, mitä kaikkea ajatuksissa oli.
On hetkiä, jolloin kaipaisi sitä ymmärtäjää vie-
rellle ja ajatusten jakajaa. Kummallista on se,
että aina silloin ei löydy ketään kuulijaa.
Niinä hetkinä tulee sitten kirjoitettua näitä
ajatuksia runoiksi, kuin olisi se kuuntelija
vierellä.
Kiitos Dolan pohdiskelevasta palautteestasi ja
oikein hyvää uutta päivää.
Paljon tuossa sanomassasi on
samankaltaista ajatusta kuin
minullakin.
Toisinaan tuntee eri tuntemuksia
mielen sivuiltaan,eikä välttämättä
haluakaan tuoda muille julki,
ainoastaan itsensä kanssa keskustelee,
tai muuten vain niitä tänne ohjailee.
Joten hyvää Sunnuntaita.
päivä meni maailmalla taas, mutta oikein
mukavissa merkeissä tällä kertaa.
Minun mieleni vaan synnytti eilen tuon runon.
Ei ollut minkäänlaista ajatusta edes tuoda tänne
mitään, mutta se synnytti itse itsensä - halusi
tulla kirjoitetuksi. Olen vaan hiukan siinä mie-
lessä sen suhteen kriittinen, ettei siinä ollut
kovinkaan paljoa uusia elementtejä edellisiini.
Mutta tunnoistani se toki kertoo, ihan viimeiseen
pisaraan asti. Monologi elämästä.
Hyvää illan jatkoa myös Sinulle.
mahtuu yhteen ihmiseen...
Kaikkein tärkein mahtuu yhteen ihmiseen.
Tämä runo on minun mielestäni hieno.
Minusta se kertoo siitäkin, että hyväksyy monenlaista, että saisi edes hetken tuntea unelmansa täyttyvän.
niin paljon kuin pidän runoistasi,
niin varmasti yhtä paljon palautteistasi.
Huomaa, että olet lukenut runon ajatuksella.
Niin nytkin, kun luen lauseitasi.
' kaikkein tärkein mahtuu yhteen ihmiseen '
Se on siinä, ja minä olen kiitollinen Sinulle.
Kiitos !
Runojen syvällisyys on runoissa
juuri runoissa
sinun, minun
meidän kaikkien
hienon runon kirjoitit jälleen kerran, kiitos!
niin varmaan, silloin kun onnistuu.
Tämä runo syntyi muutamassa minuutissa,
yllätyin sen helppoudesta vaikka jälki nyt onkin
mitä on.
Hienoudesta en osaa sanoa,
mutta kiitän joka tapauksessa sanoistasi.
..mitä tai minkälaista komenttia, kritiikkiä ..
antaisin..
Upeasti,
riimität,
kuvailet,
sanoilla tunteita,
ajatuksia,
sydämesi ääniä,
hetkiä herkkiä,
sulkakynällä kirjoitat,
lukijan niillä sekoitat,
huumaat...
huumaat...
Kiitos sanoistasi ja tuntemuksistasi,joita jaat meille muille näillä sivuilla kävijöille.
60:)
Ps Lomalla syntyi jotain...:)Espanjoyla, Hola!
vierailijani, ihanaa ' nähdä ' Sinua pitkästä
aikaa.
Kun antaisitkin sitä kritiikkiä joskus,
mutta ei - silität pehmeillä sanoillasi joka
ainoa kerta. Oikeesti, toivoisin joskus jonkun
antavan rakentavaa palautetta. Sanoisi kerrankin,
että tuon ja tuon olisit voinut kyllä kirjoittaa
toisellakin tapaa. Tietenkin on ihanaa lukea nyt-
kin sanojasi, en kiellä.
Ja kiitos, se kuuluu ehdottomasti aina palautteen
jättäneelle - Sinulle.
Noh, sitten jään odottelemaan lomareissulla syn-
tyneitä säkeitäsi.
Kiitos K.
Hienoa emäntä!
Tästä ei runo voi juuri paremmaksi tulla...
Vain sen verran että sitä on syytä tavoitella =)
Tykkään täysillä!
et muuten varmaan usko, mutta tämä runo on
kirjoitettu suoraa Wordiin. Ai uskot, okay -
meinaan muistan joskus kuulleeni Sinulta, että
' parhaat ' runoni on niitä hiomattomia. Tää on
hiomaton, leikkaamaton. Ja huomaan, että aivan
liiaksi tässä on samoja elementtejä, kuin
monessa muussakin runossani. Pitäisi osata uudis-
tua, mutta jotenkin olen jäänyt kai pyörimään
paikalleni.
Helkkarin mukavaa luettavaa on kuule
palautteesi, ja tavoiteltavaa - sitä riittää.
Kiitos ja niiaus, Sinä ystävistäni lämpöisin.
Uskallanko rikkoa lumouksen.
Runosi suuren kaipauksen.
Kertoa.
Kerran minäkin.
Koin kaiken kauniin ja ihmeellisen.
Siitä elän.
Haaveisiin lennän.
Kun silmäni suljen.
Mut herään.
Aina kun koen karkeuden uuden.
Sanan miekalla sivalluksen.
et rikkonut mitään, jätit palautteen josta minul-
le tuli hyvä mieli.
Kiitos !
Miten kipu onkaan meidän sisällämme koskien vain meitä. Vaikka tuntuisi, että sen kivun tunnistaisi, ei se kuitenkaan ole sama…
”Katsoisit ohitseni”…..
Suuremmin ei kai voisi toista loukata -kuin katsomalla ohitse
Miten väkevänmakuisesti kuvaatkaan unelmaa
Kauniisti, herkästi mutta väkevästi
Lämpöiset terveiseni Sinulle Linda
(anteeksi näin lyhyt viesti, mutta aika on armoton)
Ajatuksin Tytteli
koskaan viestiäsi !
Jokaisella meillä on omat päivärutiinimme,
ja minulla on tänään erittäin huono päivä noin
terveydellisesti ajateltuna. Olen makoillut tänne
asti sängyssä, eikä kovin kirkkaalta vaikuta päi-
vä vieläkään. Mutta oli ihan pakko nousta välillä
ylös, ei jaksa yksinkertaisesti koko päivää olla
vaakatasossakaan.
Ohitse katsominen satuttaa,
ja ajatus sikisi siitä, että jos kaiken kirjoit-
taisin mitä olen kokenut, niin ehkä kävisi. En
ole tehnyt mitään rikosta, mutta ajattelin ettei
kaikki kokemani olisi silmälle mieluisaa luetta-
vaa.
Ja muutenkin, koko runo syntyi siis ihan hetkessä
kun normaalisti hion ja hion runojani paperilla.
Tämän runon sanat ei paperilla pyörineet, vaan
tipahtelivat suoraa ruudulle.
Mutta kuten sanottu, älä pyydä milloinkaan enää
anteeksi viestiäsi.
Jokaisella lämmität, ja erityisesti tänään.
Kiitos.
Ok :D…yritänpä pitää muistissani tämän….
En tiedä mitä sinä kirjoittaisit jos ”kirjoittaisit kaiken kokemasi”
Vaikealta tuntuu, että voisit kirjoittaa mitään sellaista että katsoisin sen takia ohitsesi.
Se voisi olla, että sulkisin välillä silmäni, sielussani tuntuvan myötäelämisen tunteen takia.
Minähän itse tykönäni olen ajatellut ettei minun kokemani olisi sellaista jota ihmiset kykenisivät …..Elikäs kokisin että olisin ”ohitse katsottu”
Omien kokemani kautta ajattelen ettet voisi kertoa sellaista että sen takia sinut ohittaisin.
Järkyttyä voisin varmasti ja tuskaakin takiasi tuntea.
Ymmärrän myös tunteesi tuosta
”Ohitse katsominen satuttaa,
ja ajatus sikisi siitä, että jos kaiken kirjoit-
taisin mitä olen kokenut, niin ehkä kävisi.”
Koska voin siis täysin tuohon sinun ajatukseesi samaistua.
Minä itse sielussani tunnen, että ”niin ehkä kävisi”
Voimia sinulle Linda
Aina ja
Tähän päivään
Josta kerroit, että olet vuoteenomana
Irma Telkin sanoin :
”rampa ei ole se,
jonka ruumis hyppii kainalosauvojen varassa,
vaan se,
jonka sielu ei enää liverrä,
jonka henki ei laula….”
Ja sinun sielusi livertää
Ja henkesi laulaa
Paranemista Sinulle
Toiv. Tytteli
ja parempi eilistä, huomattavasti.
En ole kuullut aiemmin Irma Telkinistä, mutta
kun tuon pätkän kirjoitit, niin ehdottomasti aion
ottaa selvää oman kirjaston valikoimasta, löytyy-
kö hänen teoksiaan sieltä. Upea ja liikuttava
teksti.
Se ohitse katsominen oli ehkä hiukan liioiteltu,
en varmaan ajatellut ihan loppuun asti sitä kir-
joittaessa. Eli tuskin kukaan kirjoittamani vuok-
si katsoisikaan ohitseni, ihmettelisi kyllä luke-
maansa.
Kiitos ajatuksistasi ystäväni,
ja kuten sanottu - voin paremmin tänään.