En ole erityisesti mikään progressiivisen rockin kuuntelija. Tai sanotaan että olen valikoiva progen kuuntelija. Hyväksyn ja hylkään. Yesiltä hyväksyn muutaman yksittäisen hyvän kappaleen, King Crimsonilta muutaman kokonaisen lp:n, Genesikseltä melkein kaiken mitä he tuottivat 1971-1974. Enemmän arvostan saman ajan saksalaista ns. "krautrockia" kaikessa ei-angloamerikkalaisessa kummallisuudessaan. Tämä ikäänkuin esipuheena.
Kumminkin kiinnitti huomiotani, kun tuolla aiemmassa viestissä möläytettiin, että progebändit eivät muka osanneet säveltää kymmenien minuuttien biisejään samalla intensiteetillä kuin Beatlesit (alle) kolmen minuutin rallejaan. Joka näin väittää, tutustukoon esim. Pink Floydin ambient-proge-sävellykseen Echoes vuodelta 1971 tai Jethro Tullin KAHDEN LEVYPUOLISKON mittaiseen Thick As a Brick-kokonaisuuteen vuodelta 1972 - tai ennen kaikkea Genesiksen loistavaan moniosaiseen teokseen Supper's Ready samalta vuodelta. Melodioiden, rakenteiden, äänimaailmojen ja älykkäiden sanoitusten ilotulitusta. Mitä Beatlesit pystyivät ylläpitämään muutaman minuutin ajan, nämä 70-luvun alun artistit osasivat kuin osasivatkin venyttää kunnolla varsinaisiksi pop-sinfonioiksi. Ei kyllä aina mutta toisinaan.
Niin, proge-bändit tekivät paljon paskaa musiikkia. Mutta niin teki Beatleskin. En ole koskaan pystynyt kuuntelemaan White Albumia yhdellä kertaa alusta loppuun. Ja Beatlesien alkuaikojen renkutukset 1963-1964 jätän suosiolla omaan arvoonsa. Enimmäkseen samaa teineille suunnattua sekundakamaa kuin Rolling Stonesin ja Kinksin ensimmäiset lp:t 1964. Dylan (ja Brian Wilson) herätti Beatlesit kypsyyteen, jota kesti 65/66/67, ennen kuin regressio helppoihin vaihtoehtoihin alkoi.
Beatlesien jotkin vuoden 1967 kappaleet, ennen kaikkea A Day in the Life, ovat ehkä jossain määrin vaikuttaneet progen syntyyn. Mutta Beatlesien vaikutus myöhempään musiikkiin oli enemmän sitä, että reagoitiin nimenomaan Beatles-musiikin rajoittuneisuutta vastaan, kuin että olisi saatu juuri Beatleseilta ideoita kehittää rock-musiikkia eteenpäin. Beach Boysin ja Beatlesien eväät riittivät Good Vibrationsiin ja Strawberry Fieldsiin, kaikkien aikojen pop-singleihin. Sen jälkeen soihtu luovutettiin eteenpäin... Taiteellisen huippunsa rock-pohjainen musiikki saavutti n. 1967-1981. Beatleseilläkin oli siinä roolinsa, mutta melko pieni sellainen.
OMIEN RAJOJENSA PUITTEISSA Beatles oli parempi kuin kukaan. Mutta kummassa on enemmän sisältöä ja annettavaa, Beatlesien We Can Work It Outissa vai Pink Floydin Shine On You Crazy Diamondissa? Tai Penny Lanessa verrattuna Dylanin Desolation Row'hun?
Kumminkin kiinnitti huomiotani, kun tuolla aiemmassa viestissä möläytettiin, että progebändit eivät muka osanneet säveltää kymmenien minuuttien biisejään samalla intensiteetillä kuin Beatlesit (alle) kolmen minuutin rallejaan. Joka näin väittää, tutustukoon esim. Pink Floydin ambient-proge-sävellykseen Echoes vuodelta 1971 tai Jethro Tullin KAHDEN LEVYPUOLISKON mittaiseen Thick As a Brick-kokonaisuuteen vuodelta 1972 - tai ennen kaikkea Genesiksen loistavaan moniosaiseen teokseen Supper's Ready samalta vuodelta. Melodioiden, rakenteiden, äänimaailmojen ja älykkäiden sanoitusten ilotulitusta. Mitä Beatlesit pystyivät ylläpitämään muutaman minuutin ajan, nämä 70-luvun alun artistit osasivat kuin osasivatkin venyttää kunnolla varsinaisiksi pop-sinfonioiksi. Ei kyllä aina mutta toisinaan.
Niin, proge-bändit tekivät paljon paskaa musiikkia. Mutta niin teki Beatleskin. En ole koskaan pystynyt kuuntelemaan White Albumia yhdellä kertaa alusta loppuun. Ja Beatlesien alkuaikojen renkutukset 1963-1964 jätän suosiolla omaan arvoonsa. Enimmäkseen samaa teineille suunnattua sekundakamaa kuin Rolling Stonesin ja Kinksin ensimmäiset lp:t 1964. Dylan (ja Brian Wilson) herätti Beatlesit kypsyyteen, jota kesti 65/66/67, ennen kuin regressio helppoihin vaihtoehtoihin alkoi.
Beatlesien jotkin vuoden 1967 kappaleet, ennen kaikkea A Day in the Life, ovat ehkä jossain määrin vaikuttaneet progen syntyyn. Mutta Beatlesien vaikutus myöhempään musiikkiin oli enemmän sitä, että reagoitiin nimenomaan Beatles-musiikin rajoittuneisuutta vastaan, kuin että olisi saatu juuri Beatleseilta ideoita kehittää rock-musiikkia eteenpäin. Beach Boysin ja Beatlesien eväät riittivät Good Vibrationsiin ja Strawberry Fieldsiin, kaikkien aikojen pop-singleihin. Sen jälkeen soihtu luovutettiin eteenpäin... Taiteellisen huippunsa rock-pohjainen musiikki saavutti n. 1967-1981. Beatleseilläkin oli siinä roolinsa, mutta melko pieni sellainen.
OMIEN RAJOJENSA PUITTEISSA Beatles oli parempi kuin kukaan. Mutta kummassa on enemmän sisältöä ja annettavaa, Beatlesien We Can Work It Outissa vai Pink Floydin Shine On You Crazy Diamondissa? Tai Penny Lanessa verrattuna Dylanin Desolation Row'hun?
Vastaukset 19
Vanhimmat
kuin mikään Pink Floydin kappale, aivan kevyesti. Sellainen sävellys, ettei kenenkään floydilaisen rahkeet vaan riittänyt. Silti sitäkään ei voi edes verrata Beach Boysin mestariteoksiin God Only Knows ja Good Vibrations. Sulle pop-vihaajalle annan vinkin: skarppaa, älä nolaa itseäsi enää ja hanki itsellesi parempaa tietoa siitä, mikä musassa oikeasti merkkaa. Se ei ole biisien mitta tai tyylilaji, vaan sävellys, sovitus ja sanoitus ynnä laulutulkinta. Ja näistä osa-alueista ei mainitsemasi bändit yleensä osanneet kuin sovitukset, eli virtuoosimaiset kikkailut. Siihen se niillä tusinabändeillä jää, kun taas Wilsonin kaltaiset nerot hoitavat kaiken täydellisesti.
kyllä PF voittaa vanhanaikaisen beatles soundin mennen tulleen.
shine on your crazy diamont on nykyäänkin kuunneleta juuri siitä syystä että se ei Kuulosta beatlesilta.
Beatles, Beach Boys ja Abba ovat loistavia yhtyeitä! Ei sillä ole väliä, onko musa haastavaa vai helpompaa, sen LAATU ratkasee.
Tälle yhdelle kelpaa biisi kun biisi, kunhan se kestää yli 10 minuuttia, eikä ole menestynyt kuin korkeintaan kohtalaisesti :D
No johan vitsin murjaisit! Ettäkö Let It Be olisi parempi sävellys kuin yksikään Pink Floydin kappale? Salli meidän nauraa. Let It Be -kappaleessahan ei ole mitään erikoista, se on aika mitäänsanomaton lallatus.
Miksi oletat että listamenestys kertoisi jotain musan laadusta...?
Let It Be on hieno mieleenjäävä melodia,ja sanat myös herkkää,filosofista elämänviisautta.
Ikävä sanoa,mut Pink Floyd-musa on aika heppoista,sävellyksellisesti mitäänsanomatonta,ns. taustamusaa;mut ihan hyvä,jos se joillekin riittää musanautintoon.. :)
perkeleen pop-kakarat. saatanan 15 v apinat ei tajua musiikista mitään. se listan ykkösenä oleva pop-paska ei vaan ole sitä parasta musiikkia...
Sanoinko jotain musanautinnosta? Olet kyllä saatanan tyhmä jäbä/ämmä. PF ei ole suosikkiyhtyeeni, ei edes kärkijoukossa. Totesin vain sen tosiseikan että on se haasteellisempaa kuin The Beatles. Ja Let It Be on kyllä varsin keskinkertainen kappale, siitä ei pääse mihinkään.
Tuo yksi teinitason kirjoittaja ei näytä ymmärtävän musiikin päälle yhtikäs mitään. Mutta mikäs siinä jos simppeli popsonta riittää jollekulle musanautintoon... :)
-vai haasteellisempaa?..no,huhhuh!...ja vielä tosiseikka...!!
-haasteellista olis SE,jos osaisit pikkasen ajatella asioita,ennenkuin ammut tyyliin: "Vitun idiootti"..
-parempaa loppuelämää!....huhhuh..
Typerää aloittaa viesti "Vitun idiootti" -otsikolla.
Mutta kaikkihan sen nyt korvallaankin kuulevat että ei se The Beatlesin musiikki niin kovin suurta taitoa vaadi. Biisit ovat yksinkertaisia ja se on fakta. Onhan heillä toki muutama hieman normaalista poikkeavampi ja monimutkaisempikin tuotos, jotka kuitenkin jäävät kauaksi monien progressiivisen rockin yhtyeiden biisien ns. "vaativuudesta".
Esim. juuri tuo Pink Floyd. Heidän musiikkinsa on aina ollut järjettömällä taidolla vedettyä, pitkien monumentaalisten musiikkiteosten parhaimmistoa. The Beatles oli omalla sarallaan ehdottomasti se paras.
Mutta on järjettömän typerää väittää etteikö muka Pink Floydin tai jonkin muun proge-ryhmän musiikki ole monimutkaisempaa kuin Beatlesin tavara. Siinä osoittaa vain oman typeryytensä jos tuollaista sontaa laukoo.
Beatlesit olivat uskomattoman lahjakkaita säveltäjiä, jotka saivat 3 minuutin biiseihin valtavasti melodista ja harmonista sisältöä. Ei Pink Floyd ole lainkaan samalla tasolla. Vielä melodisempia bändejä ovat ABBA ja Beach Boys. Mutta oli Floydkin hieno yhtye, ollessaan parhaimmillaan.
-ja taas sinä jaksat muistuttaa meitä siitä,kuinka abba ja beach boys on VIELÄKIN melodisempia,kuin Beatles..oot sä hassu..
-siinä oot oikees,et kuka tahansa joka osaa soittaa soitinta,pystyy tekemään monimutkaista musaa/ääntä,tyyliin: pink floyd,zappa yms.Sitten kun nämä ressukat yrittää tehdä jotain mieleenpainuvaa,melodista hittiä,on tuloksena sävellyksellisesti ja esityksellisesti heppoista kamaa: pinkin money ja wall-piisit,ja zapan bobby brown-piisi.
-sori ny vaan,mut The Beatles on kaikkien aikojen ykkönen yhä vaan....ps.äänestä kunnallisvaaleissakin Beatlesia.. :)
helvetin pop-mukulat...
Et sinä voi määrittää mikä on HYVÄÄ musaa!
MAKUASIA kun on se josta ei....niin ....kyllä tiedät.
"Yesiltä hyväksyn muutaman yksittäisen hyvän kappaleen, King Crimsonilta muutaman kokonaisen lp:n, Genesikseltä melkein kaiken mitä he tuottivat 1971-1974."
Minä en JAKSA kuunnella kuin muutamaa Genesis kappaletta, SUppers Ready on AIVAN liian pitkä ja tylsä ja englannin kielen taito on liian heikko että viitsiisi edes kerran kolmessa vuodessa tuota soittaa.Omistan
kyllä Genesiksen kaikki levyt.
KING CRIMSON tuotanto ennen REDiä on mulle yhtä ilmaa muutamaa piisiä lukuunottamatta ja tällä en tarkoita mitään esikois levyn kipaletta.
Kaikki "viralliset" omistan ja muutamia bootseja.
YES on näistä paras mutta....
olisivat alkanneet tehdä jotain muuta kuin musiikkia 1973 jälkeen.!!!!
Kaikki oleellinen tuli tehtyä.
The YEs ALbum,Fragile,GTTE ja eka levy olisi riittänyt.
Siis järkyttäviä esim nämä:
TALK,UNION (paitsi Miracle of life), Open Your Eyes (huonoin), Symphonic music of Yes ( ei yhtään sekuntia nautittavaa kuunneltavaa)
Big Generator osittain menettelee. Keysstudio menee jotenkin ohi.
Beatlesista on samaa mieltä kanssasi mutta Pinkkarit ja Jethro ei herätä minussa tunteita puoleen eikä toiseen, hissimusiikkia.
kuten huomaat, meitä on aivan joka junaan.
Musiikkia on turha ANALYSOIDA, sitä kuunnellaan mitä SIELU sietää.
Tiesitkö että Angus ja Malcolm osaa kaikki nuo klassiset Yes piisit ihan yhtä hyvin kun Steve Howe?
90% kansasta luulee että ACDC soittaa tuolla samalla simppelillä tyylillä kun on niin tyhmiä ja huonoja kitaristeja.
beatles ja progeee , mikä vitsi : HAHAHAHAH.
mikä vittu sua vavaa? 'vuonna '74..' jeesus sentää
naurettaviin koulupukuihin pukeutuneisiin Beatlesiin. Zappahan pilkkasi jo vuonna 1969
Beatleseja albumillaan We are only in it for the money eikä Beatlesin pellet edes huomanneet mitään
kun olivat aivan kamoissaan, jonkun vitunmoisen
itämaisen gurunsa kanssa meditoimassa ja äänittämässä Obladii obladaata, joka on muuten aivan
surkea biisi Beatleseilta sekin.
Totta on!