Hei! Onko täällä ketään joka tuntee seuraavasti...
Voisinpa syödä, ei en saa, lihon kaloreita on joka paikassa ja niitä pitää välttää. Haluaísi syödä, mutta mieli ei anna periksi. Olen n.165cm pitkä ja painan 44kg...ennen painoin 42kg. Peilistä katsottuna olen kauhea tankki ja siltä minusta tuntuu. Liikunta ja terveellinen ruoka (mielummin syömättä olo) ovat elämäntapa ja ainoa mikä merkitsee on laihtuminen. Minulla ei ole todettu mitään syömishäiriötä, enkä ihmettele, koska silloin painaisin enintään 40kg jos minulla se olisi...tai ainankin luulen niin. Tämä tunne ja kaikki siihen liittyvä on ollut minulla n. vuoden. Keväällä olin lähellä joutua sairaalaan sen takia, mutta onko tämä anoreksiaa?? Voisiko joku vastata, jos tästä saa selville onko vai ei, kiitos kun luitte tämän!
Voisinpa syödä, ei en saa, lihon kaloreita on joka paikassa ja niitä pitää välttää. Haluaísi syödä, mutta mieli ei anna periksi. Olen n.165cm pitkä ja painan 44kg...ennen painoin 42kg. Peilistä katsottuna olen kauhea tankki ja siltä minusta tuntuu. Liikunta ja terveellinen ruoka (mielummin syömättä olo) ovat elämäntapa ja ainoa mikä merkitsee on laihtuminen. Minulla ei ole todettu mitään syömishäiriötä, enkä ihmettele, koska silloin painaisin enintään 40kg jos minulla se olisi...tai ainankin luulen niin. Tämä tunne ja kaikki siihen liittyvä on ollut minulla n. vuoden. Keväällä olin lähellä joutua sairaalaan sen takia, mutta onko tämä anoreksiaa?? Voisiko joku vastata, jos tästä saa selville onko vai ei, kiitos kun luitte tämän!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyllä, kuvaamasi oireet viittavat anoreksiaan. Anorektikko tuntee itsensä lihavaksi, vahtaa jokaista suupalaa, voi pahoin jne. Se, että painat 44 kg on todella vähän suhteessa pituuteesi. Painoindeksisi on 16.2 joka on siis normaalia alhaisempi ja sinulla on suosituksia nähden alipainoa noin 6 kiloa. Et tosin kertonut kirjeessä ikääsi, mutta oletan sinun olevan vielä kasvuiässä joten tilanne saattaa ikää myöten muuttua. Siitä huolimatta painoa on kyllä liian vähän sinulla.
Kerroit, ettei mielestäsi sinulla voi olla syömishäiriötä, koska sinun pitäisi silloin painaa alle 40 kiloa. Mistähän näin? Anoreksia on suurelta osin mielenterveydellinen sairaus, jolloin ajatusmaailma kertoo enemmän kuin itse ulkonäkö.
Syömishäiriö vahingoittaa kehoa pysyvästi. Oireita ovat luiden haurastuminen ja riski sairastua osteoporoosiin, Tytöillä hormonierityksen väheneminen ja näin ollen kuukautisten poisjäänti (saattaa vaikuttaa aikuisuudessa lapsettomuuteen!), pituuskasvun hidastuminen, karvoituksen lisääntyminen sekä lukuisat muut oireet!
Hae siis mahdollisimman pian apua ettei syömishäiriösi pääsee pahenemaan. Mene puhumaan terveydenhoitajalle tai jollekin muulle tutulle aikuiselle. Hän on taatusti halukas auttamaan. Muista ettei sinun tarvitse olla yksin asiasi kanssa. Olen menettänyt hyvän luokkatoverini anoreksian vuoksi enkä halua KENENKÄÄN kokevan enää koskaan samaa. Tee se rakkaittesi takia.
Syksyterveisin Katanen
Kiitos, että vastasit. Nyt kerron sinulle ne asiat joita en maininnut. Eli olen 14 ja se paino (alle 40kg) ´tulee kai siitä, että se olisi maksimi mitä haluaisin painaa...viestisi laittoi minut ajattelemaan, joten kiitos paljon. Serkkuni oli jo sairaalassa anoreksian takia ja kuten sanoin olin siellä miltei itsekkin. Yritän auttaa itseäni, mutta se ei ole niin helppoa..:/
Hei,
Sait jo yhden hyvän vastauksen ja haluan vielä sanoa sinulle, että ota asia tosissasi. Minä olen aivan samoissa mitoissa kanssasi ja kärsin. Olen nyt 25-vuotias ja antanut tämän mennä liian pitkälle. Liian monta vuotta on mennyt hukkaan anoreksian takia, liian monta liian laihaa vuotta. Yritän tällä hetkellä epätoivoisesti parantua, kun perheen lisäyskin olisi haaveissa, mutta kehoni on jo kärsinyt vaurioita, joten taitaa olla parempi hyväksyä, että kohtaloni on pitkäaikaissairaus. Elän silti toivossa: jos nyt syön ja panostan terveyteeni, ehkä muutaman vuoden päästä tilanne voi olla toinen. Joka tapauksessa älä sinä anna tuon mennä yhtään pitemmälle. Se on se ääni takaraivossa, joka sanoo, ettei ne uhkakuvat itseä koske. "Ei minulle voi koskaan niin käydä", "Minä hallitsen tämän", "Minähän olen terveyden perikuva, kun en ole ylipainoinen!". Älä kuuntele niitä ääniä, vaan usko terveyssuosituksiin. Painoindeksi ei ole tuulesta temmattu asia. Lääkäreillä on koko tiede takanaan, ei yksi anorektikko voi sitä uudelleenkirjoittaa.
Eniten kadun sitä miten opettelinkin mestarivalehtelijaksi. Miten kukaan läheinenkään ei vienyt pakkohoitoon, vaan sain rauhassa valehdella ja tuhota itseni. Bmi 16 on toisinaan aivan riittävä pahojen vaurioiden aikaansaamiselle.
Painoindeksini oli keväällä n. 15.5. Kävin jo sairaalan ovilla, mutten sinne joutunut. Tiedän ettei paino ole leikin asia, mutta en halua olla läski :( Olen yrittänyt viestiä etten voi hyvin, muttei kukaan läheisistäni kuuntele. Jospa ne joskus huomaavat. Välillä olo on tosi hyvä, mutta kun saan olla yksin ramppaan vaa-alla ja itken sitä miten läski olen. Huoneeni joka seinältä löytyy peili mistä itseään katsella, enkä tiedä onko se hyvä vai huono asia..:/
Harrastan tansseja ja siellä tulee katsottua muita ihmisiä (kooltaan). mietin aina, että kun näen jonkun laihan "haluan olla tuollainen! Kyllä minä vielä joku päivä, kun en vaan syö". Mutta sitten taas haluan syödä. Päässä kuuluu aina "älä syö, älä syö! lihot saat liikaa kaloreita"
Lisään vielä edelliseen liittyen, että älä odota läheistesi puuttuvan asiaan. Minulla on iso ja läheinen perhe sekä ystäväverkko. Muutama kahdenkeskeinen keskustelu on tässä vuosien varrella käyty, mutta aina on lopputulos ollut se, että minä, valehtelija, olen saanut kaikki uskomaan ettei mitään ongelmaa ole. On se niin kummallista, miten rakkaitaan voikin sairaana manipuloida. Ihmettelen nyt, miksei kukaan ottanut niskasta kiinni ja kertakaikkiaan raahannut hoitoon. Kaikki mitä heille sanoin meni läpi. Olen mestari laihduttaja, mutta ennen kaikkea olen mestarivalehtelija ja manipuloija. Häpeän käyttäytymistäni syvästi. Ohjeeni siis on: älä odota, että joku muu auttaa tai puuttuu tilanteeseen. Sinun elämäsi ja tulevaisuutesi ovat sinun käsissäsi, ja vain sinun. Hyvinvointisi lähtee omasta rakkaudestasi omaa elämääsi kohtaan. Kunnioita sitä mitä sinulle on annettu: omaa kehoasi. Se ansaitsee kaiken hellimisesi!
Hei! Mittani on 175cm 45kg. Olen iso ja lihava tai ainakin tuntuu siltä, mutten usko että mulla on anoreksia kun olen aina ollut hoikka. painoindeksin mitattuna en ainakaan voi olla lihava.
Sitten se syöminen. Mulla on ollu sellaisia jaksoja että joskus olen syönyt vain tiettyyn aikaan tietyllä tavalla tiettyä ruokaa. Tällä hetkellä on vihannesjakso eli muu ei käy kuin vihannekset. Mut ei mul anoreksiaa silti ole eieeiieiei!
Kiitos vielä paljon kaikille vastanneille ja lukeneille!
Sinä olet nyt kovasti avun tarpeessa, joten älä odota enää yhtään. Vanhempasikin luulevat ehkä, että et ole sairas, kun sinua ei otettu sairaalaan. Kysymys on sinusta ja siitä mitä sinulle oikeasti kuuluu. Kerro nyt heti äidille, ettet selviä yksin syömishäiriösi kanssa. Ottakaa uudelleen yhteyttä lääkäriin, joka laittoi sinulle lähetteen. Anoreksiaan liittyy paljon kasvamiseen liittyviä henkisiä asioita, joita olisi hyvä ajoissa päästä hoitamaan. Minkä takia olet sairastunut? Miksi et ole tyytyväinen itseesi ja ulkonäköösi? Miten paljon sinulta menee hukkaan nuoruuden energiaa syömisen kanssa? Mitä aikaisemmin apua saat, sitä todennäköisemmin elät ihanan nuoruuden, olet itseesi tyytyväinen ja saavutat niitä asioita, joista oikeasti uneksit. Totuushan on se, että "laihuus" ei tuo onnea. Sairaalloinen laihuus jättää sinut kaveripiirin ulkopuolelle, tekee sinusta yksinäisen erakon, joka korkeintaan kaipaa äidin syliä.
Vanhemmille kertominen on suuri kynnys, enkä usko että kykenen ylittämään sen. He vertailisivat minua kuitenkin serkkuuni ja toteaisivat, että kuvittelen vain. Kävin muutama viikko sitte terveyden hoitajalla joka sanoi, että olen ihan normaali painoinen. Niin se sitten on. En halua viedä sellaiselta sijaa, joka sitä tarvitsee oikeasti ja enemmän, kuin minä. Anoreksiahan on yleistynyt...elämäni on kauheaa, enkä halua sen olevan näin, mutta ehkä pystyn ylittämään kynnyksen ja saan heidät uskomaan, joku päivä..:/
Älä odotakaan, että joku huomaa pahan olosi painon perusteella. Sinun pitää osata kertoa myös terveydenhoitajalle, miltä sinusta tuntuu. Miksi elämäsi on niin kamalaa. Sinä varmaan hyötyisit erityisesti keskustelusta jonkun syömishäiriöihin erikoistuneen ihmisen kanssa.
Ota vaikka yhteyttä paikkakuntasi syömishäiriöisten tukiryhmään. Siellä kaikki saavat olla omana itsenään tulematta leimatuksi ja samalla saisit jutella saman läpikäyneiden kanssa. He varmasti ymmärtäisivät. Tai ota yhteyttä seurakuntasi nuorisotyöntekijään.
Aina kannattaa yrittää, vaikkei se toimis niin voishan siitä hyötyy jotenki. Pitää vähän miettiä...ku on niin epävarma olo, jos joku tietää tästä asiasta. :/