Elikkäs haluisin mielipiteitä Mika Waltarista äidinkielen portfoliota varten.
esim. Mitkä Mikan kirjoista ovat parhaita? Mistä pidät Mikan kirjoissa? yms.
jos et pidä Mika Waltaristaa niin miksi et?
Tänä vuonna Mikahan olisi täyttänyt 100vuotta. Onko siitä jauhettu liikaa vai liian vähän?
plus oma vapaa mielipide yleensäkin Mika Waltarista.
esim. Mitkä Mikan kirjoista ovat parhaita? Mistä pidät Mikan kirjoissa? yms.
jos et pidä Mika Waltaristaa niin miksi et?
Tänä vuonna Mikahan olisi täyttänyt 100vuotta. Onko siitä jauhettu liikaa vai liian vähän?
plus oma vapaa mielipide yleensäkin Mika Waltarista.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Itse olen lukenut suunnilleen koko Waltarin tuotannon. Itse pidän historiallisia suurteoksia enemmän sotia edeltävän ajan teoksista. Mm. Ei koskaan huomispäivää ja Vieras mies tuli taloon ovat mielestäni loistavia tarinoita.
Mika Waltari oli hyvin kansainvälinen kirjoittaja mielestäni. Niistää puuttuu lähes täysin se sellainen suomalaiseen kirjallisuuteen perinteisesti kuuluva liki inhorealistinen ote ja ehkä siksi nostan hänet aina kotimaisista kirjailijoista suosikikseni.
Mika Waltari oli ammattikirjailija. Suomessa on koskaan ollut hyvin vähän ammattikirjailijoita, jotka ovat pystyneet puhtaasti elättämään itsensä kirjoittamalla. Waltari itse puhui tilapäistöistä ja siitä, että vaikka "tilapäistyö" (esim. jatkokertomus aikakausilehteen tms.) tuntuisikin tylsältä, niin nekin piti aina tehdä niin hyvin, kuin mahdollista.
Arvostan Waltaria hyvin paljon. Eihän hän täydellinen kirjoittaja ollut, kukapa olisi, mutta ammattikirjailijana hän lähenteli täydellisyyttä.
Waltarista ei ole puhuttu tänä vuonna liikaa, jos verrataan vaikka siihen, mitä jostain Aleksis Kivestä yleensä puhutaan.
Syötti porvarillisia ajatuksiaan kansalle ja oli yksi pahimmista sota-ajan propagoijista sekä aina työväenluokkaa vastaan. Viihdekirjailija.
Taisi olla lehden nimi johon teki riimitykset sarjakuvaan- Kieku ja kaiku
Ihmiskunnan viholliset ja valtakunnan salaisuus, uskonollisena ja ihmissuhteiden välisenä pohdiskeluna kiehtoo minua.
Lisää vaan mielipiteitä. Näitä on kiva lukea ja on mukava kuulla myös muitten mielipide =))
ja merkittävä kirjailija, yksi niitä harvoja kansainväliset mitat täyttäviä neroja mitä tästä kansasta on noussut. Sinuhe egyptiläinen on yksi Suomen kirjallisuuden kärkikymmenikköön (ellei jopa -kolmikkoon) nostettavista teoksista, ja mainioita ovat myös pienoisromanit Fine van Brooklyn, Sellaista ei tapahdu ja Kuun maisema. Suomalaisista prosaisteista Kivi, Jansson, Jotuni, Linna ja Meri kestävät vertailun Waltarin kanssa, mutta hyvin harvat muut.
Tosi vaihtelevaa, jotkut kirjat ovat aivan käsittämättömän hyviä ja tarkkanäköistä kuvausta, joka ei päästä otteestaan (esim Sinuhe ja Appelsiininsiemen). Sitten on kummallisia juttuja, joita en ymmärrä, miksi on tehnyt (esim nimimerkillä tehty Keisarin tekohampaat). Tai masentava kuvaus Yhden miehen juna.
Pitäis lukea Panu Rajalan mammuttikirja Waltarista, ehkä avautuis vähän enemmän.
Mutta ehdottomasti hienoa, että on ollut jotain muutakin kuin niitä iankaikkisia ryysyläiskuvauksia tuon ajan kirjallisessa tuotannossa.
senaikaisessa agraarisvoittoisessa yhteiskunnassa kaupunkilaistunutta ylempää keskiluokkaa, siinä hänen saarnansa ja seurakuntansa, ja hyvä niin. Osa teoksista oli kirjallisesti korkeatasoista ja nautittavaa proosaa, osa ansaintatarkoituksissa tehtyä, sillä hänen piti oman ja perheensä hyväksi tehdä koko ajan töitä, hän oli Pentti Haanpään ja Ilmari Kiannon ohella aikansa kenties ainoita todellisia ammattikirjailijoita sanan varsinaisessa merkityksessä. Haanpää edusti sitä agraaripuolta ja köyhälistökuvausta, Kianto omaa korpikirjallisuuttaan. Aika velikultia kaikki!
minusta ne komisario Palmut ovat parhaat!
olisi kiva tietää vielä mitä mieltä olette Waltarin kirjoittamasta Sinuhe egyptiläisestä ja lisää muitakin mielipiteitä Mika Waltarista olisi kiva saada. :)
Sinuhe egyptiläinen on kirja,joka tulee luettua aina uudestaan n.5 vuoden välin,ja aina siitä löytää jotain uutta ja ikinä siihen ei kyllästy!!!
Luin Waltaria aika paljon nuorena ja ihailin hänen taitavaa kielenkäyttöään. Vanhempana huomasin, että hänen tarinoistaan jäi yleensä masentunut olo. Hänhän kärsi masennuksesta, ja se tulee ilmi rivien välistä ja masentaa lukijaakin.
Jostain Fine van Brooklyn -kirjasta paljastuu mielestäni suomalaisen naiivi mies, joka yritti olla kosmopoliitti. Kuvaili sitä rehellisesti, mutta ei ehkä itse aivan tajunnut huvittavuutta. Siis kuvittelin hänen kirjoittaneen ainakin osin omista kokemuksistaan, tai ainakin omista haaveistaan.
Minusta kirjallisuuden merkitys on siinä, että kirjoittaja havaitsee ja ymmärtää enemmän kuin lukija, ja jakaa rikkaan mielensä aarteista meille muille. Melankolisen mielen tuotteet eivät ilahduta. Waltari taisi kokea itsensä ulkopuolisena - hyvin käyttäytyvänä muukalaisena. Kauhean surullista.
Sinuhe oli mahtava teos, kyllä, varsinkin taitavan kielensä takia. Luin sen joskus englantilaisena käännöksenä, eikä se ollut kummoinen. Siis tarinaa alkuperäistekstissä paransi huomattavasti taitava kieli.
Mika Waltari on erittäin hieno kirjailija. Kun hänen historiallisen romaaninsa ottaa käteensä, ei pysty lopettamaan lukemista ellei ole ihan pakko. Ja niitä voi lukea uudestaan vaikka kuinka monta kertaa, niissä on niin syvällistä ja kiehtovaa historiallista tietoa ja intuitiota, fictiota.
Onneksi niitä on käännetty. Albaniassa 1970 annoin "Valtakunnan salaisuuden" lahjaksi naistulkilleni. Hän toi sen takaisin parin päivän päästä ja sanoi, että sehän on vaan täynnä seksiä ja väkivaltaa. Myöhemmin hän luki sen kuitenkin uudestaan ja sanoi että hyvä, korkeatasoinen ja mielenkiintoinen kirjahan se on, taidetta, ettei sitä pidä arvioida niinkuin hän ensin teki. Tapasin siellä Ismail Kadaren, 1986, Albanian kuuluisimman kirjailijan, muttei sattunut tulemaan juttua Waltarista, olisi ollut kiva tietää, mitä hän ajatteli Waltarista.
Samoalla annoin kirjan 1988 yhdelle polynesialaiselle naiselle ja hän oli kovasti pitänyt siitä.
Nyt saattaa muistini rakoilla kumpi teki mitäkin.
Olli S.
www.angelfire.com/journal2/o_santavuori
Kova panomies ja raakaa seksuaalisuutta harjoitti.