Noh niin.
Ei ehkä kaikkein paras paikka alkaa muuttamaan itseään, mutta pakko on jotenkin päästä purkamaan, mitä liikkuu mielessä. Minä olen aina kieriskellyt ylipainoisuuden kanssa. Vielä huhtikuussa olin vain lievästi ylipainoinen ja siihen aikaan kärsin myös syvästä masennuksesta. Minulla ajateltiin olevan kilpirauhasen vajaatoiminta, ja aloin syömään lääkettä. Muutokseni on kuitenkin mennyt aivan väärään suuntaan. Olen lihonnut entisestään, olen entistä masentuneempi ja surullisempi. Ahdistun pienistä asioista, enkä saa mitään tehdyksi. Tällä hetkellä olen työtön. Menin elokuussa naimisiin, joten ei elämässäni pitäisi olla niin paljon pahaa. Mieheni on ihana ja rakastava ja vanhemmatkin ovat kannustavia. Mutta minä tunnen olevani pohjalla. Oikea jalkani sattuu aina kävellessä, unohdan ottaa lääkkeeni useina päivinä, en jaksa liikkua, syön huonosti ja nukun liikaa. Istun tietokoneella aivan liikaa. Osaan kyllä tunnistaa kaikki vaivat ja asiat jotka ovat väärin, mutta en osaa tehdä niille mitään. En pysty tähän yksin, enkä tiedä mistä hakea apua! Painonvartijat ym. eivät ole minua varten, ravintoterapeutillakin kävin, mutta siitä ei ollut oikeastaan mitään hyötyä. Minulla on ikävä sitä melkein litteää vatsaa ilman raskausarpia, joka minulla oli vielä ennen kesää. On niin paha olo ja itkettää kun vain kirjoitankin tätä. Mieheni on todella pieni ja voi syödä vaikka hevosen muuttumatta miksikään. Kuten jo alussa sanoin, tämä on vain jotain henkistä tukea minulle, saada purettua asiat tekstiksi.
Olen muuten vasta 19-vuotias, että jossette nyt sitten ihan helvetin ilkeiksi kuitenkaan alkaisi. Painoa on reilusti yli 100 enkä pituudeltani ole kuin 168cm. Että tälläistä.
Ei ehkä kaikkein paras paikka alkaa muuttamaan itseään, mutta pakko on jotenkin päästä purkamaan, mitä liikkuu mielessä. Minä olen aina kieriskellyt ylipainoisuuden kanssa. Vielä huhtikuussa olin vain lievästi ylipainoinen ja siihen aikaan kärsin myös syvästä masennuksesta. Minulla ajateltiin olevan kilpirauhasen vajaatoiminta, ja aloin syömään lääkettä. Muutokseni on kuitenkin mennyt aivan väärään suuntaan. Olen lihonnut entisestään, olen entistä masentuneempi ja surullisempi. Ahdistun pienistä asioista, enkä saa mitään tehdyksi. Tällä hetkellä olen työtön. Menin elokuussa naimisiin, joten ei elämässäni pitäisi olla niin paljon pahaa. Mieheni on ihana ja rakastava ja vanhemmatkin ovat kannustavia. Mutta minä tunnen olevani pohjalla. Oikea jalkani sattuu aina kävellessä, unohdan ottaa lääkkeeni useina päivinä, en jaksa liikkua, syön huonosti ja nukun liikaa. Istun tietokoneella aivan liikaa. Osaan kyllä tunnistaa kaikki vaivat ja asiat jotka ovat väärin, mutta en osaa tehdä niille mitään. En pysty tähän yksin, enkä tiedä mistä hakea apua! Painonvartijat ym. eivät ole minua varten, ravintoterapeutillakin kävin, mutta siitä ei ollut oikeastaan mitään hyötyä. Minulla on ikävä sitä melkein litteää vatsaa ilman raskausarpia, joka minulla oli vielä ennen kesää. On niin paha olo ja itkettää kun vain kirjoitankin tätä. Mieheni on todella pieni ja voi syödä vaikka hevosen muuttumatta miksikään. Kuten jo alussa sanoin, tämä on vain jotain henkistä tukea minulle, saada purettua asiat tekstiksi.
Olen muuten vasta 19-vuotias, että jossette nyt sitten ihan helvetin ilkeiksi kuitenkaan alkaisi. Painoa on reilusti yli 100 enkä pituudeltani ole kuin 168cm. Että tälläistä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Apua saat kunhan löydät oikeat auttajat. Jos ei itse jaksa etsiä, kuten usein asianlaita on, niin ensimmäiseksi on löydyttävä järkevä lähimmäinen, jolle voit kertoa asiastasi. Tämän tukihenkilön kanssa haette apua. Älkää antako periksi,vaikka esimmäinen ammattiauttaja ei osaisikaan auttaa, sillä päteviäkin löytyy. Ja ennen kaikkea: Luota siihen, että asiat korjaantuvat, vaikka se ei tapahdukaan hetkessä.
Kaikkea hyvää ja jaksamista!
Itsesi sinun on se valinta tehtävä, haluatko viettää elämäsi luuserina vai et? Siis päätä pärjätä! Päätä joka päivä uudelleen, aina kun masennuksesta taas tokenet, aina uudelleen huonon päivän jälkeen. Siitä se nousu vähitellen alkaa. Se päätös on sinun itsesi tehtävä itsestäsi. Äläkä niitä kiloja kyttää, vaan opettele pitämään itseäsi arvokkaana ihmisenä, sillä sitähän sinä olet.
Sinulla "ajateltiin" olevan vajaatoiminta..? Siis kävitkö verikokeissa ja kunnon lääkärillä? Vajaatoimintaa ja lääkityksen määrää ei kannata arvailla ja vain ajatella, vaan pitää mennä testeihin!
Vajaatoiminta voi vetää hetkessä ihan pohjille! Minullakin paino jatkoi reipasta nousuaan vajaan vuoden, vaikka lääkityksellä olinkin. Mikään ei huvittanut, masensi, väsytti, vatsa toimi heikosti jne. Tein vain kahta työtäni ja nukuin. Siinä välissä koitin jotenkin hoitaa omia asioitani...
Vielä nykyäänkin useita vuosia sairastumisesta on ongelmia laihduttamisessa. Minua turvottaa jo yksi sämpylä, kun normaali mieheni voi syödä reippaastikin lihomatta. Hiilihydraatteja rajaamalla saan painon hitaaseen laskuun, muut temput eivät auta. Muuten olo on jo suht normaali.
Jos kyse on oikeasti tuosta sairaudesta, niin hoida se ensin kuntoon! Ajan myötä olo helpottuu, kun löytyy oikea lääkeannos ja arvot pysyvät parempina. Pää selkenee ihan selvästi, asiat tuntuvat helpommilta. Hanki itsellesi hyvää hoitoa ja syö lääkkeesi!
Voi kun minua liikutti viestisi. Tärkeintä olisi löytää se elämänilo eikä miettiä painoa, painonpudotus ei ole ratkaisu kaikkeen. Tärkeintä on, että pääset masennuksestasi eroon ja saat sen hoidettua. En tiedä missä asut, mutta lääkärin kautta saa lähetteen psykiatrian polille (ent. mielenterveystoimisto) ja siellä on ammattitaitoiset psykiatrit jotka ymmärtää mitä masennus on, etsi apua, jooko?
Minä olen uhkea ja rehevä sekä hyvin onnellinen ja tasapainoinen ihminen....saan ja annan paljon rakkautta ja lämpöä ihmisiltä ja ihmisillle vaikka en olekaan "kauneusihanteen" mukainen laiheliini....laihuus ei ole siis onnellisuuden tae...Hyvää syksyn jatkoa sinulle ja valtavasti tsemppiä :)
Kiitos, et arvaakkaan, kuinka paljon sanasi lämmittivät :)