Ennenkuin menette äänestämään Keskustapuoluetta tulevissa vaaleissa lukekaa seuraava Talouselämä-lehden artikkeli ja miettikää äänestättekö oman etunne vastaisesti.
Suomalainen ruoka on sikakallista
[Taru Taipale 11.7.2008]
Suomalainen maksaa ruokakoristaan yli kaksi kertaa enemmän kuin saksalainen. Aamulehden tekemän hintavertailun mukaan viidestätoista peruselintarvikkeesta koottu kori maksaa Saksassa alle 35 euroa ja Suomessa yli 85 euroa. Suomi oli vertailuun otetuista kymmenestä maasta kallein, Saksa edullisin.
Ruotsissa vastaava, keskihintaisista kaupoista kerätty ruokakori maksoi yli kymmenen euroa vähemmän kuin Suomessa.
Suomalainen Matti Virtanen maksaa ruoastaan tuplasti sen, mitä saksalainen Helmut Schmidt.
Aamulehden haastatteleman Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen professorin Jyrki Niemen mukaan arvonlisäverottomia hintoja vertailtaessa Suomi pääsee lähes tasoihin Saksan kanssa. Suomessa ruuan arvonlisävero on 17, Saksassa 7 prosenttia. Euroopan unionin jäsenmaissa ruoan arvonlisävero vaihtelee nollasta 25:een.
Hinnat nousevat
Aamulehden vertailu paljastaa sen, mitä moni suomalainen on viime aikoina ääneen kironnut: jo ennestään kallis ruoka sen kuin vaan kallistuu.
Usko hintojen nousuun on osin harhaa. Vaikka moni kuluttaja toisin uskoo ja väittää, ruoka ei ole EU-jäsenyytemme aikana kallistunut merkittävästi. Totta on kuitenkin se, että viime kuukausina ruoan hinta on noussut kertarysäyksellä. Toisaalta hintojen kallistuminen ei koske vain suomalaisten jääkaappia - ruoka on kallistunut kaikkialla maailmassa.
Moni epäilee, että kauppa vetää välistä.
Tällä hetkellä Suomessa suhteellisen kalliita elintarvikkeita ovat leipä, viljatuotteet sekä ruokaöljyt. Professori Niemi toteaa Aamulehdessä, että sitä vastoin kala ja peruna ovat Suomessa eurooppalaisittain edullisia.
Tämä ei paljon lohduta. Aamulehden keräämä hintavertailu on surullista luettavaa.
Kilo tomaatteja maksaa Suomessa 2,49 euroa, Ruotsissa 1,05, Virossa 1,33 ja Saksassa 0,95 euroa.
Litra kevytmaitoa maksaa Suomessa 0,97 euroa, Ruotsissa 0,69, Virossa 0,82 ja Saksassa 0,61 euroa.
Naudan sisäfile maksaa kilolta Suomessa 48,90 euroa, Ruotsissa 40,09, Virossa 8,30 ja Saksassa 9,99 euroa.
Mikä Suomessa maksaa?
On monia syitä sille, miksi ruoka maksaa vähemmän sellaisissa maissa kuin Saksa (markkinoiden koko), Viro (matalampi elintaso) tai Hollanti (tiheä asutus), mutta miksi ruotsalaisetkin syövät selvästi halvempaa ruokaa?
Ja eikö Suomessa tueta maataloutta edelleen varsin runsaskätisesti juuri siitä syystä, jotta kuluttajat saisivat kohtuuhintaista kotimaista ruokaa? Kyllä moni kuluttaja on jo huomannut, että kannattaa mieluummin ostaa ulkomaisia elintarvikkeita.
Koolleen, sijainnilleen tai sääolosuhteille Suomi ei mahda mitään nyt eikä tulevaisuudessa. Verotuksella Suomi voisi kuitenkin halutessaan laskea syömisen hintaa.
Mutta mihin se mahdollinen arvonlisäveron lasku menee? Moni epäilee syystä, että kauppa vetää välistä - ja suomalaiselle jää edelleen käteen Euroopan kallein ruokakori.
Suomalainen ruoka on sikakallista
[Taru Taipale 11.7.2008]
Suomalainen maksaa ruokakoristaan yli kaksi kertaa enemmän kuin saksalainen. Aamulehden tekemän hintavertailun mukaan viidestätoista peruselintarvikkeesta koottu kori maksaa Saksassa alle 35 euroa ja Suomessa yli 85 euroa. Suomi oli vertailuun otetuista kymmenestä maasta kallein, Saksa edullisin.
Ruotsissa vastaava, keskihintaisista kaupoista kerätty ruokakori maksoi yli kymmenen euroa vähemmän kuin Suomessa.
Suomalainen Matti Virtanen maksaa ruoastaan tuplasti sen, mitä saksalainen Helmut Schmidt.
Aamulehden haastatteleman Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen professorin Jyrki Niemen mukaan arvonlisäverottomia hintoja vertailtaessa Suomi pääsee lähes tasoihin Saksan kanssa. Suomessa ruuan arvonlisävero on 17, Saksassa 7 prosenttia. Euroopan unionin jäsenmaissa ruoan arvonlisävero vaihtelee nollasta 25:een.
Hinnat nousevat
Aamulehden vertailu paljastaa sen, mitä moni suomalainen on viime aikoina ääneen kironnut: jo ennestään kallis ruoka sen kuin vaan kallistuu.
Usko hintojen nousuun on osin harhaa. Vaikka moni kuluttaja toisin uskoo ja väittää, ruoka ei ole EU-jäsenyytemme aikana kallistunut merkittävästi. Totta on kuitenkin se, että viime kuukausina ruoan hinta on noussut kertarysäyksellä. Toisaalta hintojen kallistuminen ei koske vain suomalaisten jääkaappia - ruoka on kallistunut kaikkialla maailmassa.
Moni epäilee, että kauppa vetää välistä.
Tällä hetkellä Suomessa suhteellisen kalliita elintarvikkeita ovat leipä, viljatuotteet sekä ruokaöljyt. Professori Niemi toteaa Aamulehdessä, että sitä vastoin kala ja peruna ovat Suomessa eurooppalaisittain edullisia.
Tämä ei paljon lohduta. Aamulehden keräämä hintavertailu on surullista luettavaa.
Kilo tomaatteja maksaa Suomessa 2,49 euroa, Ruotsissa 1,05, Virossa 1,33 ja Saksassa 0,95 euroa.
Litra kevytmaitoa maksaa Suomessa 0,97 euroa, Ruotsissa 0,69, Virossa 0,82 ja Saksassa 0,61 euroa.
Naudan sisäfile maksaa kilolta Suomessa 48,90 euroa, Ruotsissa 40,09, Virossa 8,30 ja Saksassa 9,99 euroa.
Mikä Suomessa maksaa?
On monia syitä sille, miksi ruoka maksaa vähemmän sellaisissa maissa kuin Saksa (markkinoiden koko), Viro (matalampi elintaso) tai Hollanti (tiheä asutus), mutta miksi ruotsalaisetkin syövät selvästi halvempaa ruokaa?
Ja eikö Suomessa tueta maataloutta edelleen varsin runsaskätisesti juuri siitä syystä, jotta kuluttajat saisivat kohtuuhintaista kotimaista ruokaa? Kyllä moni kuluttaja on jo huomannut, että kannattaa mieluummin ostaa ulkomaisia elintarvikkeita.
Koolleen, sijainnilleen tai sääolosuhteille Suomi ei mahda mitään nyt eikä tulevaisuudessa. Verotuksella Suomi voisi kuitenkin halutessaan laskea syömisen hintaa.
Mutta mihin se mahdollinen arvonlisäveron lasku menee? Moni epäilee syystä, että kauppa vetää välistä - ja suomalaiselle jää edelleen käteen Euroopan kallein ruokakori.
Vastaukset 15
Vanhimmat
rahaa, ja usan rauhanmurha toimintaan!
Kannattaisi keskustella myös siitä, että elintarvikkeiden ja muidenkin tuotteiden hinnoissa on sisällä kaikkien niiden turhien myymäläneliöiden rakentamisen kustannukset, joita kauppa suunnittelee ajattaakseen asiakkaansa yhä kauemmas kauppa-asioille, koska kauppa saa suurimmat voitot, mitä isommissa yksiköissä kauppa voi toimia.
Sinä ja minä maksamme joka päivä siitä, että kauppa rakentaa lisää isoja yksiköitä ja lopettaa lähikauppoja.
Sinä ja minä maksamme joka päivä myös siitä, ettei kaupan alalla ole mitään todellista hintakilpailua, kun kaksi suurta ja pari pienempää hallitsevat markkinoita ja maksattavat mainostarjouksensa tavarantoimittajillaan, että me luulisimme kaupan kilpailevan hinnoilla.
On todella ihmeellistä, ettei keskusta halua korjata tätä epäkohtaa. Syy ei voi olla mikään muu kuin se, että kaupan keskusliikkeet rahoittavat puolueiden vaalikampanjat ja maksavat kuntapoliitikot hiljaisiksi.
Ne muodostuvat kilo- tai litrahinnoista, jolloin naudan sisäfilee vaikuttaa korin hintaan yhtä paljon kuin perunakilon hinta. Laskin eräästä julkaistusta korista, että naudan sisäfileen osuus oli 53 % korin hinnasta. Sehän tarkoittaisi, että suomalaisen ruokamenoista tämä filee tekee 53 %. Kori pitäisi rakentaa kulutusmäärien suhteessa.
Viisainta uskoa tuossa Aamulehden jutussakin mainittua asiantuntijaa, joka sanoo, että arvonlisäverottonissa hinnoissa suomalainen pääsee lähes samaan kuin saksalainen. Kyllähän täällä kylmässä, harvaanasutussa Pohjolassa pitääkin ruuan olla hieman kalliimpaa kuin Saksassa.
Ja sitä paitsi, EU:n alueella on vapaa kauppa, jotta kyllä sitä heti tuotaisiin tänne, jos kotimainen on liian kallista.
Saksassa toimii hintakilpailu. Siellä on sekä elintarvikejalostuksen että elintarvikekaupan alalla paljon pieniä ja keskisuuria yrittäjiä.
Suomessa on kaikki keskittynyt jalostuspuolella MTK-laiselle teollisuudelle ja kaupassa kahdelle keskusliikkeelle. Ja nehän eivät hinnalla kilpaile, kun erikoistarjousten hinnanalennukset ja mainoskampanjat maksatetaan tavarantoimittajilla.
Saksan al-verottomat hinnat ovat selvästi alle Suomen tason juuri tästä syystä.
Suomessa on ruoka hyvin lähellä samanhintaista kuin Saksassa. Sitähän tuotaisiin muuten Saksasta. JOnkin verra tuodaankin, täällä on oikein saksalainen kauppaketsu, Lidl, joka kyllä tuo Saksasta kaiken mikä kannattaa.
Saksassa ruoan edullisuus perustuu paljolti lähiruokaan, etenkin lihassa, maitotuotteissa, leivässä ja vihanneksissa. Ei niitä voi tuoda menettämättä tuoreutta ja laatua. Pakattujen teolliselintarvikkeiden hinnoissa ei suuria eroja ole, mutta nehän valmisteaankin suurteollisuuden toimesta hyvin keskitetysti misä tahansa EU-maassa.
Lidl tuo paljon, mutta ostaa paljon myös suomalaisia jalosteita ja tuoretavaroita. lidlin merkitys kaupan hintakilpailun kokonaisuuden kannalta on kuitenkin marginaalinen, koska sen osuus markkinoista on vielä reilusti alle 10%. Tuskin edes sitä, mikä osuus on kioskeilla ja huoltamojen elintarvikekaupoilla yhteensä.
Kannattavuudesta kannattaa alkaa puhua vasta sitten, kun kauppa alkaa kilpailla hinnoilla. Nykyisellään kaksi keskusliikettämme ovat niin kannattavia, että ne voivat täysin vapaasti koko ajan rakentaa yhä suurempia ostospalatseja ja maksattaa ne niillä kuluttajilla, joiden lähikaupat pannaan kiinni siksi, että suurista myymälöistä kauppa saa vielä suuremmat voitot.
Kilpailusta ja kannattavuudesta et, Oiva, taida paljoa ymmärtää?
Tällaiset ruokakorihinnat painotetaan esim. Suomessa eri kauppojen hintoja vertailtaessa sen mukaan, mikä on minkin tuotteen osuus Tilastokeskuksen tekemissä kuluttajatuotteiden jakaumaa selvittävissä tutkimuksissa. Yrität nyt taas Oiva luistaa tyypilliseen kepulaiseen tapaan asiasta väittämällä sellaista, mikä ei ole totta. Korit rakennetaan aina kunnon tutkimuksissa kulutajarakenteen mukaan. Se minkä sinä olet nähnyt, on ollut varmaan joku Kepun Vesaisten harjoitustyö.
Suomalainen ruokakori ei pääse lähellekään saksalaista, vaikka alv niistä poistetaan. Silloin esi´merkkikorien hinnat olisivat Suomessa noin 73 euroa ja Saksassa 33 euroa. Kun verollisissa koreissa oli hinnaneroa 50 euroa, se on verottomissakin vielä 40 euroa. Kyse ei siis ole hieman kalliimmasta vaan paljon kalliimmasta.
Suomen korkea hintataso johtuu heikosta vähäisestä kilpailusta, kartellisoitumisesta, pitkistä etäisyyksistä ja markkinoiden pienuudesta. Saksalaisilla on mahdollisuus saada koriinsa suhteellisen läheltä halvemmalla työvoimalla tuotettua ruokaa (Puola) ja ylimitoitetuilla tuilla tuettua ruokaa (Ranska).
Ero Ruotsiin selittyy myös sillä, että Ruotsin maatalous on sijoittunut lähelle kuluttajia toisin kuin meillä. Ruotsissa maatalouden pääosa on Etelä-Ruotissa, missä asuu myös väestön pääosa. Meillä taas maatloutta on ripoteltu tasaisesti pitkin maata aina Lappia myöten, jolloin syntyy epäsuhtaa maatalouden sijainnin ja väestön pääosan sijainnin välillä. Tämä lisää kuljetuskustannuksia eri suuntiin. Maajussin lannoitteet ym. tuotantopanokset matkaavat pitemmän matkan ja vastaavasti lopputuote reissaa pitkin Suomen maanteitä kohtuuttoman kauan.
Meidän olisi jo aika päästä hyötymään pienestä maatalouden osuudesta. Ylisuuri maataloushan on se pääasiallinen syy siihen, että Suomi oli varsin köyhä ja takapajuinen maa aina 1980-luvulle saakka. Maatalouden ylipaino on paras selittäjä siihen, miten valtiot Euroopassa jakautuivat rikkaisiin ja köyhiin. Saksassa ja Benelux -maissa painotus on ollut näille maille edullinen, kun taas eteläisen Euroopan maatalousmaat ovat Suomen tavoin olleet Euroopan köyhälistöä. Nykyisin tällaisesta ylipainotusongelmasta kärsii EU:ssa eniten Puola ja EU:n ulkopuolella Euroopassa Valko-Venäjä. Nämä valtiot tulevat pysymään pitkään köyhinä.
Vasta EU-aikana Suomen maatalous on alkanut vähitellen laihtua niihin mittoihin, jolla omavaraisuus voidaan suhteellisen tehokkaasti taata. Edelleen meillä on kuitenkin tehottomuutta ja selvästi liikaa väkeä maataloudessa, erityisesti Pohjois-Suomessa (C-alue vai mikä se nyt oli).
Ruokakorin hinnassahan ei ole huomioitu tukien osuutta. Suomalaisten veronmaksajien maksamat tuet ovat suurempia kuin Ruotsissa, vaikka Ruotsin väestö on melkein kaksi kertaa suurempi kuin meillä. Tämä johtuu siitä, että Ruotsissa ei makseta kansallisia tukia. Kun ruuan hintaan siis laksetaan vielä tuet mukaan, ero Ruotsiin kasvaa selvästi.
Sinäkin viittaat kaupan kartelleihin ja todellisen kilpailun puuttumiseen.
Minusta asialle pitäisi tehdä jotain, vaikka se lienee hyvin vaikeaa ja poliittisesti epäpopulaaria.
Meillähän on perinteisesti tapana, että kauppa ja rakennusala "sponsoroivat" puolueita, iiden paikallisosastoja, valtuustoryhmiä ja valiokuntien jäseniä hyvin monin eri tavoin, joka ei aina ole lain määrittelemää korruptiota, mutta sitäkin enemmän erilaisten hyväveli-verkostojen ja sisäpiirien toimintaa, jossa "veli" saa kaikenlaista mukavaa etua ja "eliittiin" kuulumisen kunniaa, kun tekee niin kuin kaupan suuret ja paikkakunnan rakennusala toivoo.
Tämä piirre menee meillä yli puoluerajojen ja on johtanut juuri siihen, että vapaa kilpailu kaupan alalta on pelattu sivuun, että kauppa pääsisi tekemään rascvaisia voittoja hyvillä kauppapaikoilla hintakilpailustavapaassa tilanteessa.
Mitä pitäisi tehdä, että demarit rohkenisivat nostaa kissan pöydälle? Olisiko loputkin Tradekan omistukseta myytävä pois, ettei vasemmistolla olisi enää omaa lehmää ojassa?
Meillähän nämä maatalouden ökytuottajat istuvat kahdella jakkaralla samanaikaisesti lypsämässä. He ovat tuottajia mutta myös suuri omistajia elintarviketeollisuudessa. Näin he ovat itse ostamassa omia tuotteitaan. Silloin on tietysti kiusaus ajatella, että on ihan sama, saako sen tuoton tuottajahinnasta vai osinkoina. Kilpailemattomuus on meillä sisäänrakenttua, kun ketjussa toimii paljolti samoja ihmisiä eri statuksilla.
Kirjoitin takavuosina silloin tällöin siitä, miten keskustalaiset ja MTK:laiset tuottajaosuuskunnat rakensivat osuustoimitayritysten kannattavuutta paremmaksi rakentamalla yhä isompia meijereitä, myllyjä, teurastamoja, leipomoita, makkaratehtaita ja muita jalostamoja, ja samaan aikaan sulkemalla ne pienet paikalliset yrityksensä, jotka eivät olleet yhtä kannattavia.
Tämä johti automaattisesti siihen, että tiloja oli yhdistettävä, lähituotannosta luovuttava ja siirryttävä yhden tuotantosuunnan bulkkituottajaksi, koska keskittynyt elintarviketeollisuus ei enää voinut kannattavasti kerätä raaka-aineitaan muilta kuin raaka-aineen suurtuottajilta.
Kehitys on ollut aivan samojen hintakilpailulta suojautumisen sanelemaa kuin aupankin kehitys.
Se on myös suomalaiseen yhteiskuntaan sisäänrakennettua koko itsenäisyytemme ajan, koska erilaiset hyväveliverkostot ovat pitäneet aina huolen siitä, ettei kaveria jätetä, mutta jos et ole kaveri, niin et mitään saakaan vaan jäät ulos kaikista "piireistä".
Muistelen jonkun sanoneen, ettei Suomessa tarvitse harrastaa korruptiota, kun poliitikon voi ostaa pelkällä selkään taputuksella; luomalla tunteen, että hän on päässyt mukaan isojen poikien seuraan.
Tämän tietämien ei kuitenkaan auta. Ruoka maksaa meillä maltaita juuri tästä syystä. Jotain itäisi tehdä, mutta poliittinen haluttomuus on suurta, koska se, joka asiaan puuttuu, joutuu ulos omasta sosiaalisesta vallankäytön piiristään, verkoston ulkopuolelle ja luopiona hylätyksi.
Sonninliha (O2)
Saksa 300€ / 100 kg
Suomi 294€ / 100 kg
Lehmänliha (P2)
Saksa 215€ / 100 kg
Suomi 183€ / 100 kg
Sianliha (E)
Saksa 175€ / 100 kg
Suomi 152€ / 100 kg
Hinnat viikolta 40
Jos vertailet tuottajien teollisuudelta saamia hintoja, niin saisitko rinnalle myös tukimäärät/lihakilo?
Tuosta vertailusta jää nimittäin se vaikutelma, että elintarviketeollisuus ja -kauppa vetävät Suomessa todella rumasti välistä, kun kuluttajan kaupassa lihasta maksama hinta on paljon kalliimpaa, mutta tuottajalle siitä menevä osuus hyvin pieni.
Kerro mitä mätää tässä systeemissä oikein on, jos kerran tiedät.
Eikö kartelli- tai muu lainsäädäntö koske näitä kauppaketjuja tai tuotantoja - kun voivat säädellä hinnat mieleisikseen eri muuta Eurooppaa korkeammaksi.
Miksi tuottajat eivät perusta osuuskuntia ja myy tuotteita suoraan kuluttajille kohtuuhintaan ilman kaupan välikäsejä.
Ostaisin mieluusti lähitorilta tai -kaupasta tuoreita luomutuotteita - ilman kaupan välikäsiä - vaikka vähän korkeampaan hintaan.
Nyt on vain niin, ettei lakeja valvota.
Tuottajien osuuskuntia on ja luomukauppojakin, mutta kovin vähän, koska kauppa on pääomavaltainen ala.
..kun katseli ohjelmaa Helsingin kaatopaikalta jos ruoka olisi kallista niin ei sitä sinne vietäisi tonneittain.