Miksei uskovaiset mene kysymään lähimmiltään, että mitän heidän rauhaan kuuluu? Kyllä tässä ollaan pahasti hakoteillä, kun ei uskalleta enää uskonasioista ihmisten kanssa puhua avoimesti. Se on tietysti, että kun ei oma kohta ole kunnossa, niin ei uskalla mennä puhumaan, kun pelkää että ne omat raadot paljastuu.
Seurakunnassamme näyttää siis olevan kahdenlaisia kaloja. Mätiä ja sitten sellaisia, jotka eivät uskalla käyttää Jumalan miekkaa mätien kalojen erottamiseen. Kummatko sitten mahtavat olla vanhurskaampia viimeisellä tuomiolla?
Puhujatkin kehoittelevat kauniin sanankääntein seurakuntaa kyselemään toisiltaan. Mutta kyllä monesti seurapuheista jää sellainen maku suuhun, että puhujaveli yrittää pestä omat kätensä kalasopan selvittelystä.
Seurakunnassamme näyttää siis olevan kahdenlaisia kaloja. Mätiä ja sitten sellaisia, jotka eivät uskalla käyttää Jumalan miekkaa mätien kalojen erottamiseen. Kummatko sitten mahtavat olla vanhurskaampia viimeisellä tuomiolla?
Puhujatkin kehoittelevat kauniin sanankääntein seurakuntaa kyselemään toisiltaan. Mutta kyllä monesti seurapuheista jää sellainen maku suuhun, että puhujaveli yrittää pestä omat kätensä kalasopan selvittelystä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Parasta, kun ei aleta erottelemaan ketään vuohiin ja lampaisiin, niin siioni pysyy koossa. Kyllä näitä hajaannuksia on ollut jo ihan tarpeeksi asti. Annetaan tuomarin ratkaista erottelut sitten viimeisellä tuomiolla. Ei meillä ihmisillä ole tuomiovaltaa. Eikö olekkin näin hyvä.
siihen miksi mainitsemasi hajaannukset ovat aikanaan tapahtuneet?
Oma käsitykseni on, että seuraava hajaantuminen tulee tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin aivan samasta syystä kuin aiemmatkin. Ihmiset eivät ole muuttuneet eivätkä viisastuneet noista ajoista.
koska pitäähän meillä olla tarinoita "veljistä ja sisarista", "susita lammasten vaatteissa", "pettäjistä" jne.. ja nämä kerrotaan aina vähintään 4. polveen saakka..
"katsokaat aikain merkkejä" tarkoittaakin käytännössä myös sitä että me tässä ajassa olemme aikamme lapsia, jota ympäristö -äitimme on kasvattanut eli kukin polvi saa selvittää tarpeensa mukaan, miksi näin nyt on kun on.
Olisikohan jo tuossa edellä ainekset seurakunta -debatti kokoukseen ainakin siellä kurkihirren alla!
"puhujaveli yrittää pestä omat kätensä kalasopan selvittelystä. "
puhujaveljijen tai sisarien puheita: lähes jokainen ylistää itseään miten on onnistunut vaikkapa puhuttelussa tai kasvatuksessaan ja kohta samaan hegenvetoon arvostelee toisia. Kysymys: kumpi tälläinen on mätä vai elävä?
Kritiikki ei kuulu lestadiolaiseen elämäntapaan yleisellä tasolla. Kielteisistä asioista on lupa puhua vain kahden kesken tai pienessä ryhmässä saunaillassa takkatulien äärellä.
Olin tässä joku aika sitten rauhanyhdistyksen syysseuratyöryhmän kokouksessa, jossa jotkut olivat tyytymättömiä rauhanyhdistyksen toiminnan muodoista ja organisaation heikkoudesta.
Kokous aloitettiin upeasti puhujaveljen ylistävillä sanoilla, kuinka me Jumalan lapset teemme pyyteetöntä työtä tässä valtakunnassa.
Sitten siirryttäessä käytännön läheisiin asioihin alkoin moitteita tulla sieltä ja täältä, eikä ihmekkään, sillä yhet ja samat tekee aina ne raskaimmat työt ja toiset laistaa minkä kerkiää millloin minkäkinlaisin estein.
Rauhanyhdistyksen toiminta sai sitten huutia myös puhujalta, minkä johdosta muutkin sitten uskalsivat avata suunsa ja keventää sanaista arkkuaan. Siinä puhuttiin monista henkilöistä selän takana ja annettiin ymmärtää, että minkähän laista senkin vaellus oikein mahtaa olla.
Eikä se ole aiheettomasti sanottu tuokaan kasvatusvastuu, kun uskovaisten perheiden lapsia on suorastaan heitteillä, kun vanhemmat eivät enää jaksa paimentaa vaan luottaa, että kun seuroihin tuodaan, niin se on sitä välittämistä.
Ei se voi mennä niin, että aina olisi vain onnistumista, kun ollaan ja eletään uskovaisen elämäntavan kaavan mukaan.
Kurittomia kakaroita, vastuuttomia ja oma elämänhallinta hukassa. Ei niille mitään voi, pakko antaa periksi.
Tällaisia toteamuksia kokouksen aikana tuotiin julki varsinaisten kokousasioiden mentyä sivuraiteille. Siinä tuli mieleen, että nyt ollaan menossa suuntaan, jossa seurataan (valvotaan) muita matkamiehiä. Kun se muiden elämäntapa ja tyyli vähän poikkeaa omasta totutusta, niin alkaa ikäänkuin kademieli, miksi se ei elä uskovaisen tyylillä, vaan lipsuu.
En tiedä, onko se hyväksi vai pahaksi.
Toisaalta haluttais mennä tuonne tupakkipaikalle tuolle tietynlaiselle porukalle vähän lukemaan lakia siisteydestä sekä terveysvalistusta.
Inhottaa, kun keittiön työvuorossa olevista jotkut hyppää nurkan takana tupakilla ja sitten alkavat käsiä pesemättä tekemään voileipiä.
Oma valvonta ei toimi, vaan lipsumisia on kaiken aikaa. Eikä emännällä haluta alkaa jankuttaa samoista asioista jatkuvasti.
kun "kuunteee" juttuasi niin se ei olikein vakuuttanut, olihan siinä sanoja, mutta joitten todenperäisyys on oikeasti hyvin kaukana. Yritä keksiä parempi juttu...