16v olen, tammikuussa 17. Vauvaa odottelen 20 viikolla eikä paljon näy vieläkään. Tai näkyy, mutta pystyy hyvin "piilottamaan" niin, että ei huomaa, jos ei tiedä. Neuvolassa olen käynyt ja tuleva isä on tässä mukana. Meidän kummankaan vanhemmat ei tiedä, kun ei olla uskallettu kertoa. Pian olis pakko, tai ne huomaa itse. Miten te kerroitte ja tuliko ihan hirveä huuto? täytyis saada rohkeutta jostain.
missä vaiheessa kerroitte
vanhemmille
91920
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä ne vanhemmat sen asian jossain vaiheessa sulattaa. He saavat lapsenlapsen ja viimeistään vauvan synnyttyä alkavat siitä nauttia yms.
Teistä tulee vanhemmat ja kyllä nyt pitäs löytyä sen verran vastuuntuntoa jo että uskallatte vanhemmillenne sen kertoa ja miettikää muutatteko yhteen yms. ei ne sun vanhemmat välttämättä halua sinne uutta vauvaa nurkkiinsa.
Voi sieltä shokki tulla vastaan, jotkut vanhemmat leppyy ja sopeutuu asiaan jotkut ei. Mutta olisi ehkä kannattanut miettiä tota kun ajttelitte lapsen tossa kersa iässä pitää..
Itse kerroin heti plussan saatuani. Eikä meidän äiti oikeestaan edes ollut järkyttynyt enemänkin innoissaan.
Itse kerrottiin heti ku käytii lääkäris varmistaa raskaus ja molempien vanhemmat ihan innoissaan. Toisen lapsen kohdalla meinaan kertoa vasta myöhemmin -kun on jo masukin niin tulee isompi ylläri (asun 200km päässä vanhemmistani) ... :D
mie olin kans 16 kun aloin oottaa lasta ja kerroin siitä heti vanhemmilleni,sain kauheet huudot,mut sain kuitenkin keskenmenon,tosen kerran tulin raskaaks ku olin 17,silloin en asiata maininnut heille,koska en uskaltanut.taas tämä päätyi keskenmenoon,kolmannen kerran tulin raskaaksi sitten oltuani 18,mutta sittenkään en kertonut raskaudesta kun vasta he itse kysyivät.
kun rupesin odottamaan tyttöäni ja samana päivänä kun olin testin tehnyt kerroin vanhemmilleni asian ja he ottivat paremmin asian kun olisin ajatellut:) kerro vain rohkeesti. Parempi kun kerrot itse kun se että he huomaavat sen tai joku muu ihminen kertoo asiasta heille:)
Arvostavat suuresti sitä kummiskin että itse kerroit heille:)
mutta reippaasti ja rohkeasti vaan yhdessä kerrotte niin sitten on ainakin tehty. Oli ensireaktio mikä tahansa, ei se vanhempien rakkaus mihinkään katoa (ellet ole jo huomannut :) ) ja varmasti he myös ymmärtävät tilanteenne ja tunteenne (ovathan he teidätkin saaneet). Viimeistään kun lapsi syntyy niin eivät edes voi muuta kuin olla hyvillään.
Ja itseasiassa luulisin ainakin äitisi jo arvanneen, vaikka pitääkin toistaiseksi suunsa supussa.
jouduin raskausajaksi lastenkotiin..Muutin sieltä suoraan vastasyntyneen kanssa omaan asuntoon ilman lapsen isää..Nyt poika 7v ja minä 24v
voit pyytää neuvolan terveyden hoitajaasi kertomaan jos et itse uskalla :)