demonin talo

Olin jäykkä ja liikuin nykien pelkoni tähden. Sallin Epun tarttua käteeni, vaikka olin niin kauhuissani että tunsin voivani virtsata alleni.
Käsi oli lämmin ja katsoin häneen, ehkä kuvittelin kaiken. EI!!! Hänen silmänsä katsoivat eteenpäin, mutta eivät kohdistuneet mihinkään; silmistä oli pudonnut pohja pois, kuten ruumiille aina käy. Hän liikkui hurjan nopeasti keittiöön, tuntui kuin hän olisi leijunut, ja istutti minut tuolille.
Odotin, että Eppu keittää arkisen kahvin,mutta hän vain seisoi selin minuun tuijottaen kaappia, avasi ja sulki sitä, ja kahvinkeitin alkoi sihistä kuumana ja tyhjänä.
Sihinä tulikin demonin suusta, kun hän aukoi samaa kaapinovea ja paiskoi sen kiinni yhä kovemmin, uudestaan ja uudestaan. Kuuntelin kasvavan paniikin vallassa sen suun sihinää ja kaapin oven kiihtyvää aukomista ja kiinni paukauttamista.
Vatsaani kouraisi. -Hyi hitto...sanoin paniikissa, marisevalla äänellä,-Mä en jaksa!
peitin kasvoni käsilläni ja lepuutin otsaani pöytään sulkien silmäni.
Hengitin täristen ulos, niin että ilma tuli katkonaisesti ulos, avasin silmäni ja kauhu lamasi minut taas: oli säkkipimeää.

-Voi ei, missä sä Eppu olet. Mä haluun ULOS TÄÄLTÄ! kuiskasin pimeään keittiöön.
Nousin ylös ja kuljin selkä seinää vasten olohuoneeseen. Televisio oli päällä äänettömänä,
muuten kotini oli taas tyhjä.
Naksautin valokatkaisijaa, mutta valot eivät syttyneet. Oli pimeää, paitsi tv:stä tuli joku 80-luvun sarja. Jättikö demoni minut rauhaan?
Kuulin vaatteiden kahinaa takaani. Pyörähdin ympäri ja siinä se seisoi taas, harmaanaamainen
ilmeetön kalmo!

-Mene pois!! Mä vihaan sua! Päästä mut ulos! huusin hysteerisenä ja potkaisin raivokkaasti demonia sääreen.
Adrenaliinisuihku oli vapauttava ja olin ylpeä sisustani, kunnes huomasin, että hirviö oli hävinnyt edestäni.
Olin ymmälläni, hengitykseni puhisi luonnottoman kuuluvana, silmissäni oli puhdas kuolemanpelko, iirikset liikkumattomina alaviistoon, yläluomet niin auki, että silmien iiriksen ja luomien väliin jäi sentin paniikkiväli. Taas takanani kahisi.

Käännyin ja Epun kalmo seisoi jälleen edessäni, nyt vähän lähempänä. -Mene pois! Painu sinne helvettiin minne sä kuulut! huusin hysteerisenä ja iskin kynteni hänen viileään poskeensa. Poski oli yllättävän heikko, kynnet menivät läpi kuin paperista, ja vedin kynteni leukaan asti tehden syvät, pitkät reiät Epun poskeen.
Kun kiskoin käteni irti hirviön naamasta,
näin, että viilloista ei tihkunut verta;
vaan multaa.

Samassa hän hävisi taas edestäni seistäkseen hetken päästä takanani, nyt mädänneeltä lihalta
löyhkäävä ruumis seisoi melkein kiinni selässäni.

HyväÄiti kirjoitti:

Olin jäykkä ja liikuin nykien pelkoni tähden. Sallin Epun tarttua käteeni, vaikka olin niin kauhuissani että tunsin voivani virtsata alleni.
Käsi oli lämmin ja katsoin häneen, ehkä kuvittelin kaiken. EI!!! Hänen silmänsä katsoivat eteenpäin, mutta eivät kohdistuneet mihinkään; silmistä oli pudonnut pohja pois, kuten ruumiille aina käy. Hän liikkui hurjan nopeasti keittiöön, tuntui kuin hän olisi leijunut, ja istutti minut tuolille.
Odotin, että Eppu keittää arkisen kahvin,mutta hän vain seisoi selin minuun tuijottaen kaappia, avasi ja sulki sitä, ja kahvinkeitin alkoi sihistä kuumana ja tyhjänä.
Sihinä tulikin demonin suusta, kun hän aukoi samaa kaapinovea ja paiskoi sen kiinni yhä kovemmin, uudestaan ja uudestaan. Kuuntelin kasvavan paniikin vallassa sen suun sihinää ja kaapin oven kiihtyvää aukomista ja kiinni paukauttamista.
Vatsaani kouraisi. -Hyi hitto...sanoin paniikissa, marisevalla äänellä,-Mä en jaksa!
peitin kasvoni käsilläni ja lepuutin otsaani pöytään sulkien silmäni.
Hengitin täristen ulos, niin että ilma tuli katkonaisesti ulos, avasin silmäni ja kauhu lamasi minut taas: oli säkkipimeää.

-Voi ei, missä sä Eppu olet. Mä haluun ULOS TÄÄLTÄ! kuiskasin pimeään keittiöön.
Nousin ylös ja kuljin selkä seinää vasten olohuoneeseen. Televisio oli päällä äänettömänä,
muuten kotini oli taas tyhjä.
Naksautin valokatkaisijaa, mutta valot eivät syttyneet. Oli pimeää, paitsi tv:stä tuli joku 80-luvun sarja. Jättikö demoni minut rauhaan?
Kuulin vaatteiden kahinaa takaani. Pyörähdin ympäri ja siinä se seisoi taas, harmaanaamainen
ilmeetön kalmo!

-Mene pois!! Mä vihaan sua! Päästä mut ulos! huusin hysteerisenä ja potkaisin raivokkaasti demonia sääreen.
Adrenaliinisuihku oli vapauttava ja olin ylpeä sisustani, kunnes huomasin, että hirviö oli hävinnyt edestäni.
Olin ymmälläni, hengitykseni puhisi luonnottoman kuuluvana, silmissäni oli puhdas kuolemanpelko, iirikset liikkumattomina alaviistoon, yläluomet niin auki, että silmien iiriksen ja luomien väliin jäi sentin paniikkiväli. Taas takanani kahisi.

Käännyin ja Epun kalmo seisoi jälleen edessäni, nyt vähän lähempänä. -Mene pois! Painu sinne helvettiin minne sä kuulut! huusin hysteerisenä ja iskin kynteni hänen viileään poskeensa. Poski oli yllättävän heikko, kynnet menivät läpi kuin paperista, ja vedin kynteni leukaan asti tehden syvät, pitkät reiät Epun poskeen.
Kun kiskoin käteni irti hirviön naamasta,
näin, että viilloista ei tihkunut verta;
vaan multaa.

Samassa hän hävisi taas edestäni seistäkseen hetken päästä takanani, nyt mädänneeltä lihalta
löyhkäävä ruumis seisoi melkein kiinni selässäni.

Lue lisää

Juoksin olohuoneeseen jossa televisio välkkyi ja särähteli, ohjelma joka siellä oli äsken pyörinyt oli nyt muuttunut mustavalkoiseksi, kumman tutuksi elokuvaksi. Jämähdin seisomaan ruudun eteen henkeäni haukkoen ja katselin miten Eppu lampsi filmissä kaikessa rauhassa sanomalehti kainalossaan aamukahville. Kamera tarkentui hetkeksi hänen kahvikuppiinsa, sitten hänen sänkiseen naamaansa. Eppu luki sanomalehteä jonka etusivulla ilmoitettiin joukkoirtisanomisista läheisessä tehtaassa, miehen kasvot olivat totiset. Nyt kuva siirtyi kauemmaksi ja kuului kissan naukaisu, Mirri hyppäsi kehräämään istuvan miehen syliin ja Epun käsi siirtyi rapsuttamaan leveästi hymyilevää Mirriä. Sitten kissa parkaisi ja sähähti; epun käsi oli kouristunut sen niskavilloihin ja kissa loikkasi karkuun. Kamera siirtyi kauemmas; Epun silmät seisoivat päässä ja hänen suunsa oli auki ja sieltä valui mustaa kahvia ja kuplivaa vaahtoa lehden päälle. Mies haukkoi henkeä ja kynsi sanomalehteä, kahvimuki kaatui pöydälle samalla kun Eppu lysähti lehden päälle. Sitten näin miten joku vilahti kameran editse ja jäi seisomaan eppua tuijottaen keittiön nurkkaan. Vieraalla olivat tutut vaatteet. Tunnistin äidiltäni saamani tuliaispaidan vaivoin, filmi oli utuinen ja huonolaatuinen. Kädessäni oli multainen rautalapio.

"Mitäs pidit leffasta?" Eppu sähisi selkäni takaa.
"Et tainnut muistaa kaikkea tätä, mitä? Luulottelit itsellesi että olin lähtenyt toisen naisen matkaan vaikka olitkin haudannut minut ruusupensaan alle!"

Ryntäsin olohuoneen sohvan yli alakertaan ja kellariin johtavalle ovelle, saatoin kuulla miten Eppu jäi hihittelemään itsekseen yläkertaan.
"Työttömyys on vakava asia!" Hän karjui perääni.
Kellarin ovi ei ollut lukossa. Juuri kun olin menossa alas johtavalle portaikolle, Eppu olikin takanani lemuamassa.
"Se oli niin vakava sinulle, että häpesit minua niin paljon että päätit tappaa minut!"
Käännyin henkeä haukkoen ja katsoin olennon kuolleisiin kasvoihin.
"Mutta nyt meillä on kaikki aika" Eppu riekkui ja tarttui kiinni käsivarsiini.