demonin talo

HyväÄiti

avasin kotioveni onnellisena päästessäni raa`asta auringonvalosta puutaloasuntoni hämärään,joisin kylmää sevenuppia ja juttelisin epun kanssa. nousin kapeita portaita ylös,kun huomasin pinon turun sanomia oven edessä. mutta luinhan minä aamulla lehden yläterassilla vierelläni teepannu ja eppu höpöttämässä?kuka lehdet oli siihen pinonnut?aivan kuin kotini olisi ollut asumaton monta päivää.
ylätasanteella tunsin äkkiä löyhkän,joka oli tuttu kaukaa menneisyydestä, isoisomamman maatilan harmaan heinäladon homeisen heinätonnin takanurkasta löytyneen kuolleen rotan makea haju, krapulaoksennuksen inhottava haju, aamupaskan pistävä haju. kasvoilleni tuli kauhistunut,spastinen irvistys kun pidin tärisevällä kädelläni kiinni porraskaiteesta ja tuijotin vieraita sormiani. -mitä tämä nyt on? mumisin yksinäni portaiden ylätasanteella suljetun oven edessä.
tartuin ovenkahvaan ja aioin repäistä sen nopeasti auki,mutta pelko valutti käsiini ja jalkoihini kuumaa lyijyä.ne liikkuivat nykien. -eppu? eppu! huusin oudolla äänellä. minun rakas eppuni varmaan odottaa minua,päätin ja vedin huoneen oven auki.
olohuone oli entisellään: samettinen kulmasohva, kirjahylly,valtava tv-järjestelmä, ikkuna syksyiselle puutalon pihalle,parvisänkymme,missä eppu varmaan lepäili päiväpeitolla työttömän päiväänsä viettäen. peite oli sileä,ei eppua. -missä ulkona hän mahtaa...- katsoin uudestaan sohvaa ja yhtäkkiä näin hänet.
-eppu! mua pelotti äsken,mikä täällä näin pahalta haisee? hahmo sohvalla ei vastannut,vaan makasi jäykän liikkumattomana. sitten makaavan miehen vatsalla lepäävä käsi liikahti.jäin tuijottamaan ja pelko alkoi taas voimakkaana. hahmo siirsi kättään kuin sivellen rauhallisesti mahaansa,otti tukea sohvatyynystä ja nousi nopeasti istumaan.
-mikä täällä NÄIN pahalta haisee? sanoi kimeällä äänellä mies,jolla oli epun kasvot,lahonneen harmaat,mustahuuliset kalmon kasvot. voin hirveän pahoin,jäykistyin ja päätin juosta pois,mutta hahmo nousi jaloilleen kuvottavan nopeasti ja tuli eteeni seisomaan haisten kuin ruumis. -eiii! huusin särkyneellä äänellä,mikä sai kalmon vihertävänharmaan naaman hetkeksi eloon:-EIIII! se pilkkasi. samassa se tarttui ranteeseeni vakavoituen: -tule mun kanssa helvettiin. ei siellä niin hiljasta ole.
katsoin inhoten minuun tarttunutta kättä, epun sormet olivat mustuneet ja koukussa, ranne oli kiiltävänruskea ja kihisi tuskin nähtäviä matoja,kaulalla oli mustelmannäköisiä lautumia, hänestä uhkui makea kalmanhaju. -hyi! päästä irti!huusin ja sain itseni irti demonin otteesta.
ryntäsin vapisten ja törmäillen takaisin portaikkoon,pääsin alas ja - ulko-ovea ei enää ollutkaan siinä.

3

1516

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • MerituuliH.

      Hapuilin seinää ovenkahvaa etsien, mutta ymmärsinhän minä, ettei se ollut siinä. Käännyin hitaasti, kun tunsin eltaantyneen löyhkän takaani.
      "Rakkaani, mihin sinulle tuli noin kova kiire?" demoni kysyi näyttäe vilpittömän hämmästyneeltä. Aivan omalta Epultani.
      Demoni asteli lähemmäs ja ojensi kätensä minua kohti. Niin Eppukin teki, kun huomasi minun hätääntyneen. "Mikä sinun on?"
      Halusin kysyä jotain, sanoa jotain, mutta äänteet eivät suostuneet muotoutumaan kurkussani.
      "Keitetään kahvit, ehkä siten rauhoitut," Eppu sanoi puuhakkaana.
      Puristin silmäni kiinni, mikä sai minut kuvittelemaan Epun demoniksi? Kun katsoin kalpeita kasvojani eteisen peilistä, huomasin, ettei Epulla ollut peilikuvaa.

      • HyväÄiti

        Olin jäykkä ja liikuin nykien pelkoni tähden. Sallin Epun tarttua käteeni, vaikka olin niin kauhuissani että tunsin voivani virtsata alleni.
        Käsi oli lämmin ja katsoin häneen, ehkä kuvittelin kaiken. EI!!! Hänen silmänsä katsoivat eteenpäin, mutta eivät kohdistuneet mihinkään; silmistä oli pudonnut pohja pois, kuten ruumiille aina käy. Hän liikkui hurjan nopeasti keittiöön, tuntui kuin hän olisi leijunut, ja istutti minut tuolille.
        Odotin, että Eppu keittää arkisen kahvin,mutta hän vain seisoi selin minuun tuijottaen kaappia, avasi ja sulki sitä, ja kahvinkeitin alkoi sihistä kuumana ja tyhjänä.
        Sihinä tulikin demonin suusta, kun hän aukoi samaa kaapinovea ja paiskoi sen kiinni yhä kovemmin, uudestaan ja uudestaan. Kuuntelin kasvavan paniikin vallassa sen suun sihinää ja kaapin oven kiihtyvää aukomista ja kiinni paukauttamista.
        Vatsaani kouraisi. -Hyi hitto...sanoin paniikissa, marisevalla äänellä,-Mä en jaksa!
        peitin kasvoni käsilläni ja lepuutin otsaani pöytään sulkien silmäni.
        Hengitin täristen ulos, niin että ilma tuli katkonaisesti ulos, avasin silmäni ja kauhu lamasi minut taas: oli säkkipimeää.

        -Voi ei, missä sä Eppu olet. Mä haluun ULOS TÄÄLTÄ! kuiskasin pimeään keittiöön.
        Nousin ylös ja kuljin selkä seinää vasten olohuoneeseen. Televisio oli päällä äänettömänä,
        muuten kotini oli taas tyhjä.
        Naksautin valokatkaisijaa, mutta valot eivät syttyneet. Oli pimeää, paitsi tv:stä tuli joku 80-luvun sarja. Jättikö demoni minut rauhaan?
        Kuulin vaatteiden kahinaa takaani. Pyörähdin ympäri ja siinä se seisoi taas, harmaanaamainen
        ilmeetön kalmo!

        -Mene pois!! Mä vihaan sua! Päästä mut ulos! huusin hysteerisenä ja potkaisin raivokkaasti demonia sääreen.
        Adrenaliinisuihku oli vapauttava ja olin ylpeä sisustani, kunnes huomasin, että hirviö oli hävinnyt edestäni.
        Olin ymmälläni, hengitykseni puhisi luonnottoman kuuluvana, silmissäni oli puhdas kuolemanpelko, iirikset liikkumattomina alaviistoon, yläluomet niin auki, että silmien iiriksen ja luomien väliin jäi sentin paniikkiväli. Taas takanani kahisi.

        Käännyin ja Epun kalmo seisoi jälleen edessäni, nyt vähän lähempänä. -Mene pois! Painu sinne helvettiin minne sä kuulut! huusin hysteerisenä ja iskin kynteni hänen viileään poskeensa. Poski oli yllättävän heikko, kynnet menivät läpi kuin paperista, ja vedin kynteni leukaan asti tehden syvät, pitkät reiät Epun poskeen.
        Kun kiskoin käteni irti hirviön naamasta,
        näin, että viilloista ei tihkunut verta;
        vaan multaa.

        Samassa hän hävisi taas edestäni seistäkseen hetken päästä takanani, nyt mädänneeltä lihalta
        löyhkäävä ruumis seisoi melkein kiinni selässäni.


      • liuhll-ä
        HyväÄiti kirjoitti:

        Olin jäykkä ja liikuin nykien pelkoni tähden. Sallin Epun tarttua käteeni, vaikka olin niin kauhuissani että tunsin voivani virtsata alleni.
        Käsi oli lämmin ja katsoin häneen, ehkä kuvittelin kaiken. EI!!! Hänen silmänsä katsoivat eteenpäin, mutta eivät kohdistuneet mihinkään; silmistä oli pudonnut pohja pois, kuten ruumiille aina käy. Hän liikkui hurjan nopeasti keittiöön, tuntui kuin hän olisi leijunut, ja istutti minut tuolille.
        Odotin, että Eppu keittää arkisen kahvin,mutta hän vain seisoi selin minuun tuijottaen kaappia, avasi ja sulki sitä, ja kahvinkeitin alkoi sihistä kuumana ja tyhjänä.
        Sihinä tulikin demonin suusta, kun hän aukoi samaa kaapinovea ja paiskoi sen kiinni yhä kovemmin, uudestaan ja uudestaan. Kuuntelin kasvavan paniikin vallassa sen suun sihinää ja kaapin oven kiihtyvää aukomista ja kiinni paukauttamista.
        Vatsaani kouraisi. -Hyi hitto...sanoin paniikissa, marisevalla äänellä,-Mä en jaksa!
        peitin kasvoni käsilläni ja lepuutin otsaani pöytään sulkien silmäni.
        Hengitin täristen ulos, niin että ilma tuli katkonaisesti ulos, avasin silmäni ja kauhu lamasi minut taas: oli säkkipimeää.

        -Voi ei, missä sä Eppu olet. Mä haluun ULOS TÄÄLTÄ! kuiskasin pimeään keittiöön.
        Nousin ylös ja kuljin selkä seinää vasten olohuoneeseen. Televisio oli päällä äänettömänä,
        muuten kotini oli taas tyhjä.
        Naksautin valokatkaisijaa, mutta valot eivät syttyneet. Oli pimeää, paitsi tv:stä tuli joku 80-luvun sarja. Jättikö demoni minut rauhaan?
        Kuulin vaatteiden kahinaa takaani. Pyörähdin ympäri ja siinä se seisoi taas, harmaanaamainen
        ilmeetön kalmo!

        -Mene pois!! Mä vihaan sua! Päästä mut ulos! huusin hysteerisenä ja potkaisin raivokkaasti demonia sääreen.
        Adrenaliinisuihku oli vapauttava ja olin ylpeä sisustani, kunnes huomasin, että hirviö oli hävinnyt edestäni.
        Olin ymmälläni, hengitykseni puhisi luonnottoman kuuluvana, silmissäni oli puhdas kuolemanpelko, iirikset liikkumattomina alaviistoon, yläluomet niin auki, että silmien iiriksen ja luomien väliin jäi sentin paniikkiväli. Taas takanani kahisi.

        Käännyin ja Epun kalmo seisoi jälleen edessäni, nyt vähän lähempänä. -Mene pois! Painu sinne helvettiin minne sä kuulut! huusin hysteerisenä ja iskin kynteni hänen viileään poskeensa. Poski oli yllättävän heikko, kynnet menivät läpi kuin paperista, ja vedin kynteni leukaan asti tehden syvät, pitkät reiät Epun poskeen.
        Kun kiskoin käteni irti hirviön naamasta,
        näin, että viilloista ei tihkunut verta;
        vaan multaa.

        Samassa hän hävisi taas edestäni seistäkseen hetken päästä takanani, nyt mädänneeltä lihalta
        löyhkäävä ruumis seisoi melkein kiinni selässäni.

        Juoksin olohuoneeseen jossa televisio välkkyi ja särähteli, ohjelma joka siellä oli äsken pyörinyt oli nyt muuttunut mustavalkoiseksi, kumman tutuksi elokuvaksi. Jämähdin seisomaan ruudun eteen henkeäni haukkoen ja katselin miten Eppu lampsi filmissä kaikessa rauhassa sanomalehti kainalossaan aamukahville. Kamera tarkentui hetkeksi hänen kahvikuppiinsa, sitten hänen sänkiseen naamaansa. Eppu luki sanomalehteä jonka etusivulla ilmoitettiin joukkoirtisanomisista läheisessä tehtaassa, miehen kasvot olivat totiset. Nyt kuva siirtyi kauemmaksi ja kuului kissan naukaisu, Mirri hyppäsi kehräämään istuvan miehen syliin ja Epun käsi siirtyi rapsuttamaan leveästi hymyilevää Mirriä. Sitten kissa parkaisi ja sähähti; epun käsi oli kouristunut sen niskavilloihin ja kissa loikkasi karkuun. Kamera siirtyi kauemmas; Epun silmät seisoivat päässä ja hänen suunsa oli auki ja sieltä valui mustaa kahvia ja kuplivaa vaahtoa lehden päälle. Mies haukkoi henkeä ja kynsi sanomalehteä, kahvimuki kaatui pöydälle samalla kun Eppu lysähti lehden päälle. Sitten näin miten joku vilahti kameran editse ja jäi seisomaan eppua tuijottaen keittiön nurkkaan. Vieraalla olivat tutut vaatteet. Tunnistin äidiltäni saamani tuliaispaidan vaivoin, filmi oli utuinen ja huonolaatuinen. Kädessäni oli multainen rautalapio.

        "Mitäs pidit leffasta?" Eppu sähisi selkäni takaa.
        "Et tainnut muistaa kaikkea tätä, mitä? Luulottelit itsellesi että olin lähtenyt toisen naisen matkaan vaikka olitkin haudannut minut ruusupensaan alle!"

        Ryntäsin olohuoneen sohvan yli alakertaan ja kellariin johtavalle ovelle, saatoin kuulla miten Eppu jäi hihittelemään itsekseen yläkertaan.
        "Työttömyys on vakava asia!" Hän karjui perääni.
        Kellarin ovi ei ollut lukossa. Juuri kun olin menossa alas johtavalle portaikolle, Eppu olikin takanani lemuamassa.
        "Se oli niin vakava sinulle, että häpesit minua niin paljon että päätit tappaa minut!"
        Käännyin henkeä haukkoen ja katsoin olennon kuolleisiin kasvoihin.
        "Mutta nyt meillä on kaikki aika" Eppu riekkui ja tarttui kiinni käsivarsiini.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nykynuoret puhuu nolosti englantia suomen sekaan, hävetkää!

      Kamalan kuuloista touhua. Oltiin ravintolassa ja viereen tuli 4 semmosta 20-25v lasta. Kaikki puhui samaan tyyliin. Nolo
      Maailman menoa
      198
      4666
    2. 57-vuotiads muka liian vanha töihin?

      On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei
      Maailman menoa
      274
      2750
    3. 134
      1707
    4. Luovutetaanko nainen?

      En taida olla sinulle edes hyvän päivän tuttu. Nauratkin pilkallisesti jo selän takana.
      Ikävä
      67
      1401
    5. Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?

      Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette
      Sinkut
      203
      1357
    6. J-miehelle toivon

      Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.
      Ikävä
      84
      1156
    7. Miten olette lähestyneet kiinnostuksen kohdettanne?

      Keskusteluita seuranneena tilanne tuntuu usein olevan sellainen, että palstan anonyymit kaipaajat eivät ole koskaan suor
      Ikävä
      64
      1124
    8. By the way, olet

      mielessäni. Olet minulle tärkeä, niin suunnattoman tärkeä. En kestäisi sitä jos sinulle tapahtuisi jotain. Surullani ei
      Ikävä
      74
      1077
    9. Haluatko S

      vielä yrittää?
      Ikävä
      59
      1057
    10. Onko kaivattunne suosittu?

      Onko teillä paljon kilpailijoita? Mies valitettavasti näyttää olevan paljonkin naisten suosiossa :(
      Ikävä
      76
      1051
    Aihe