Johonkin oli pakko päästä purkaan kun ei muita taida enää olla. En varsinaisesti ole yksinäinen, mulla olis ihmisiä jotka varmaan haluaa tulla lähelle mutta työnnän kaikki pois. Tai niin olen kuullut mulle sanottavan. Ehkä mää työnnän, miksi, siihen haluaisin vastauksen. Kuvitteleeko ympärilläni olevat ihmiset vain asian vai teenkö niin oikeasti? Mulla on yksi todella tärkeä ja rakas ystävä enkä haluaisi "päästää hänestä irti". mutta tahtomattani taidan niin tehdä:( Mulla on ajatus kaikesta miksi näin teen, pelko että tämä toinen "hylkää" mut tai kuka tahansa niin teen sen ensin ettei se sattuisi liikaa. Sattuuhan se tämäkin, ihan tajuttoman paljon, mutta kestän helpommin sen että itse menen pois. Joskus musta tuntuu etten ole täsä hetkessä, täsä maailmassa. Mutta misäs sitten? Ajatukseni ja tuntemukseni muuttuvat hetkittäin. Ny saattaa tulla juttua paljonkin, mutta 5min. niin saattaa olla ettei saa aikaan mitään. Kuka mää olen? Sekavaa tekstiä. Jos joku saa selvän tuosta niin hyvä. Kysymyksiin vastaukset olisi vielä parempi juttu...Pelkäänkö turhaan?
pelkoa turhasta?
preocupado
5345
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
itse olisin tuon kirjoittanut nuorena ihmisenä.
tein kaikkeni saadakseni ihania ystäviä,sitten kun he kiintyivät,pakenin.
Sy oli juuri kirjoittamasi.Hylätyksi tulemisen pelko.
Ja varsinkin kysymys kuka minä olen,ihan syvimmältä,ihmetyttä yhä ja missä minä olen,on ja ajankohtainen olen keski-ikäinen.Nyt on kuitenkin tunteet paremmin kuin nuorena,mutta tavallinen en ole vieläkään.Mitä se sitten onkin?
On opittava luottamaan.Mutta miten?
On ihmisiä,jotka eivät hylkää,mutta kannattaisi varmaan mennä asiantuntijan juttusille,ettei tilanteet ohitu kokonaan.Voimia sinulle ja luottamusta.
Kiitos vastauksestasi. Mistä se pelko sitten tulee? mIkä saa sen aikaiseksi? Ei mua koskaan ystävät ole hylännyt. Ehkä se, että olen elämäni elänyt ns. yksin, en uskalla ketään päästää lähelle, jättää ketään siihen, kiinni minuun. Niin nuori ole enää itsekkään, elämää nähnyt ja kokenut paljonkin. Mikä se asiantuntija sitten on? Mulla tosiaan on paha luottamuspula. En pysty puhumaan asioistani, on olemassa vain yksi henkilö joka tietää minusta lähestulkoon kaiken. Ja tätä henkilöä olen koko ajan tahtomattani työntämässä pois elämästäni. *huokaus* Voimia myös sinulle, ehkä tämä tästä. Oli vaan pakko saada purettuun päänsisältöä johonkin.
Sinua ahdistaa ajatus siitä, että joku tuntee sinut liian hyvin tai tietää asiasi liian tarkasti? Yksityisyyttäkö?
Saatat olla jälleen oikeassa, en ole varma mitä se on. Varmaan itsensä ja yksityisyyden suojaamista...
Kirjoitinkin sulle tuonne toiseen ketjuun jotain ajatuksia aiheesta..