Tapaan uusia ihmisiä päivittäin työpaikalla, opiskeluissa yms. ja olen huomannut, että suulaimmat ihmiset ovat loppujen lopuksi niitä tylsimpiä.
Heillä on se sanottava mitä he höpöttävät eikä vapaa-ajalla heistä paljastu juurikaan uusia puolia. En kiellä ettei poikkeuksia olisi.
Kumminkin näitä hiljaisia ja vaatimattomampia ihmisiä on vaikeampi lähestyä. Etenkin kun en itsekään ole mikään turhan jaarittelia. Joskus jopa tuntuu ettei he ovat edes kiinnostuneita tutustumaan. Mutta se lienee vain harhaa? Kaikilla ei ole vain niin kehittyneitä sosiaalisia taitoja.
Mistä siis tietää onko vaitelias ihminen kiinnostunut vai ei? Aika yleistävä kysymys, mutta toivottavasti tajuatte mitä tarkoitan.
Heillä on se sanottava mitä he höpöttävät eikä vapaa-ajalla heistä paljastu juurikaan uusia puolia. En kiellä ettei poikkeuksia olisi.
Kumminkin näitä hiljaisia ja vaatimattomampia ihmisiä on vaikeampi lähestyä. Etenkin kun en itsekään ole mikään turhan jaarittelia. Joskus jopa tuntuu ettei he ovat edes kiinnostuneita tutustumaan. Mutta se lienee vain harhaa? Kaikilla ei ole vain niin kehittyneitä sosiaalisia taitoja.
Mistä siis tietää onko vaitelias ihminen kiinnostunut vai ei? Aika yleistävä kysymys, mutta toivottavasti tajuatte mitä tarkoitan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Vaitelias ihminen hakeutuu ajan oloon seuraasi,tai saattaa jopa hymyillä.Pidä antennit tarkkoina,kyllä sen "hyväksynnän"erottaa torjunnasta.Kiusaantunut ilme ja ainainen kiirekin saattavat jotain kertoa.
kaiken päälle pahasta ujoudesta?
Siinäpä tarvitaankin keittäjä joka niistä aineksista sopan vääntää.
Melkoisen ikävän kuuloinen yleistys vailla perusteita. En aivan täysin ymmärrä kysymystä. Vaitelias ihminen kiinnostunut mistä? Keskustelemaan kanssasi? Tutustumaan sinuun?
mieltä. Suulaat tykkäävät puhua vain itsestään eivätkä ole kiinnostuneita puhumaan mistään syvällisemmästä.
Kehottaisin lähestymään hljaisia ihmisiä, sillä sitten kun heille puhuu, he ovat yleensä älyttömän mukavia. Päällepäin vakava naama hämää.
monien todella suulaiden ihmisten joukossa on aika paljon sellaista minä-olen-paras- ajattelutapaa. Siksi tasavertainen asioista keskustelu on joskus täysin mahdotonta. Kun toinen puhuu tunnin siitä, miten hän aikoo sisustaa kämppäänsä ja kun itse alat kertomaan jotain asioitasi tai kyselisit vähän tarkentavia kysymyksiä niin toinen keskeyttää puheesi. En tiedä, tarkoittavatko nämä ihmiset pahaa, mutta vähän enemmän tahdikkuutta toivoisi ja vuoropuhelukykyä.
Minusta on kivempi puhua asioista, jotka koskettavat molempia keskustelukumppaneita: vaikka ihan jotain hömppää tosi-tv-sarjasta, jota molemmat katsovat tai sitten päivän polttavaa politiikkaa jne. Luulisin, että usein ongelma on siinä, ettei ihmisillä ole oikein muuta puhuttavaa kuin omat asiansa ja se on pitkän päälle puuduttavaa, koska vaikeaa on saada keskustelua aikaiseksi.
monien todella suulaiden ihmisten joukossa on aika paljon sellaista minä-olen-paras- ajattelutapaa. Siksi tasavertainen asioista keskustelu on joskus täysin mahdotonta. Kun toinen puhuu tunnin siitä, miten hän aikoo sisustaa kämppäänsä ja kun itse alat kertomaan jotain asioitasi tai kyselisit vähän tarkentavia kysymyksiä niin toinen keskeyttää puheesi. En tiedä, tarkoittavatko nämä ihmiset pahaa, mutta vähän enemmän tahdikkuutta toivoisi ja vuoropuhelukykyä.
Minusta on kivempi puhua asioista, jotka koskettavat molempia keskustelukumppaneita: vaikka ihan jotain hömppää tosi-tv-sarjasta, jota molemmat katsovat tai sitten päivän polttavaa politiikkaa jne. Luulisin, että usein ongelma on siinä, ettei ihmisillä ole oikein muuta puhuttavaa kuin omat asiansa ja se on pitkän päälle puuduttavaa, koska vaikeaa on saada keskustelua aikaiseksi.
Eräällä edesmenneellä vanhalla ystävälläni oli tapana sanoa: "Tyhjät tynnyrithän ne eniten kolisevat". En tiedä onko se totta puhuttaessa ihmisten sisällöstä. Olen tehnyt paljon kenttätutkimusta ja tehnyt sellaisia havaintoja, että moni epävarma ihminen peittää epävarmuuttaan jatkuvalla höpöttämisellä. Heidän kanssaan on vaikeaa virittää keskustelua syvemmäksi. Kai heilläkin on se herkkä puoli, mutta sitä ei kovin herkästi näytetä.
Perustan väitteeni siihen, että olen vain todennut omassa elämässäni tämän.
Ihminen, joka näennäisesti on tosi sosiaalinen ja jolle puhutaan onkin turhan päiväinen läpisijä. Yksikin tyttö duunissani hölisee päivän aikana moneen kertaan saman asian: Mitä aikoo laittaa illalla ruuaksi, kuinka hänellä on ihana heila toisessa kaupungissa yms. Ei tämä tyttö ole koskaan kysynyt seurustelenko tai minkälaisista ruuista itse pidän. Tuskin se häntä edes kiinnostaa. Enkä ota sitä henkilökohtaiseksi, mutta lähinnä se ärsyttää, kun yrittää jonkun toisen kanssa puhua hän tulee viereen puhumaan omista asioistaan.
Ihan vaan vinkkinä niille hölisijöille, että sosiaaliset taidot eivät pidä pelkästään sisällä sen taukoamattoman pulinan vaan myös kuuntelemisen ja kyselemisen taidon.
niin ja sosiaalinen - moni on hirveän yksin suulautensa takana - haluavat vain että joku tykkäisi ja haluavat miellyttää ja päteä jatkuvalla reuhoomisella
sen joka ihan oikeesti on läsnä hetkessä ja paikassa ei tarvi reuhoo, hänen läsnä olonsa kyllä tuntee...
Hiljaisemmat ihmiset voivat olla ihan yhtä tylsiä, mutta sitä ei vaan tiedä, kun he eivät puhu niin paljoa. Mielikuvitus tekee tepposet!
Kukin tietysti tykkää ja on kiinnostunut millaisesta ihmisestä haluaa.
Se, että onko toinen kiinnostunut sinusta, voi selvitä kysymällä, mutta saattaahan siinä käydä niinkin, ettet saa vastausta.
monesti tällainen "ylisosiaalinen" tyyppi kertoo liikaa itsestään tai jostain omasta jutustaan, eikä yleensä edes ymmärrä jos muita ei kiinnosta. siinä sitten vähän hiljasemmat yrittää mukautua ja on tyyliin että "joo näinhän se on", "ihan totta" "se on kyl jännä juttu joo..."
" Joskus jopa tuntuu ettei he ovat edes kiinnostuneita tutustumaan. Mutta se lienee vain harhaa? Kaikilla ei ole vain niin kehittyneitä sosiaalisia taitoja. "
toisilla vain on sellainen näkymätön suojakuori ympärillä. sen kuoren murtamiseen tarvii luottamuksen. kyse ei ole yleensä siitä, etteikö tämä olisi halukas tutustumaan. kyse ei myöskään ole varsinasesti sosiaalisten taitojen puuttumisesta, vain erilaisesta luonteesta. jos saa tällaisesta "siilistä" ystävän, niin se onkin yleensä varma ystävä
"joo näinhän se on", "ihan totta" "se on kyl jännä juttu joo..."