Vinkkejä

Olen seurannut näitä Nizza-aiheisia keskusteluja ja ihmetellyt tiettyjen ihmisten negatiivista kuvaa kaupungista. Ajattelinkin siksi antaa muutaman vinkin, joita mietiskelemällä voi pohtia uudelleen suhdettaan paikkaan.

Ensiksikin: miksi joillakuilla tuntuu olevan tarve luokitella Rivieran kaupungit tyyliin huono-ihana? Itse koen Rivieran ja Etelä-Ranskan kokonaisena alueena, jossa erilaisuus on rikkautta. Jos lomailee tai hankkii asunnon Nizzasta, ei se tarkoita, että täytyy pysyä vain siellä. Alueella parasta on kaupunkien ja kylien monimuotoisuus ja helppous liikkua paikasta toiseen. Ylipäätään paikkojen luokittelu yhden silmän varassa on vaarallista, myös Suomessa. On pelottava ajatus matkustaa ulkomaille ja alkaa tehdä samaa arvoasetelmaa, mitä Suomessa tehdään jostain kumman syystä esimerkiksi Itä-Helsingin ja Espoon välillä. Arvosteluasenne on usein myös sama kuin turistilla, joka arvioi Kanarian saarten tai Thaimaan turistikeskusten eroja. Eli näkövinkkeli on täysin turistin, ei ihmisen, joka haluaa antautua syvempään vuoropuheluun esimerkiksi ranskalaisen elämäntavan kanssa.

Toiseksi: täytyy olla edes hieman kulttuurihenkinen oivaltaakseen Nizzan kaltaisen kaupungin hienot puolet. Nizzassa jopa matkailu käsitteenä on kulttuuria, se on laajentunut mm. venäläisten aristokraattien avulla aikoinaan ja saanut henkevyytensä artistisuudesta.

Kolmanneksi: Nizzassa, kuten muuallakaan Ranskassa, ei pääse kaupungin ydinoloon, ellei ole kiinnostunut ruoasta. Kaupungin rytmi kulkee ruoka-aikojen mukaan, ei turistin vatsalaukun. Tosin turistinälän tyydyttämistä voi Nizzassa tyydyttää esimerkiksi kävelykadun kuppiloissa. Jos saisi antaa vain yhden vinkin Nizzaan matkaaville, olisi se tämä: älä koskaan milloinkaan mene ravintolassa istumaan suoraan pöytään, ellet halua kokea, miltä tuntuu olla näkymätön. Ranskassa otetaan kontakti kohteliaasti tarjoilijaan ja puhutellaan häntä "Bonjour/Bonsoir monsieur/madame", ilmoitetaan montako henkilöä on tulossa ruokailemaan ja vasta sen jälkeen mennään pöytään.
Tervehtiminen, kiitokset, hyvästely ja anteeksi pyyntö tönäistessä/ohitettaessa ovat ehdoton osa ranskalaista tapakulttuuria ja ne voi tehdä tarvittaessa vaikka omalla kielellä, mutta niiden opettelu ranskaksi kyllä palkitsee vaivan. Ihmistä, joka ei ymmärrä peruskohteliaisuuksien merkitystä, kohdellaan kuin ilmaa, sillä hänen käytöksensä loukkaa ranskalaista.

Olen ollut myös hämmästynyt siitä, kuinka ihmiset sanovat pettyneensä Nizzaan. Silloin mielenkiintoista on, mikä mahtaa olla odotusarvo. Kannattaisi ottaa selvää etukäteen, että Nizza on Helsingin kokoinen kaupunki, jossa on ison kaupungin ongelmat ja ihanuudet. Turistille sopii Cannes, jossa asukkaiden keski-ikä on lähes 70 vuotta ja keskusta-alue pieni. Idyllinen, puhtoinen ja helppo paikka luksusturismin tunnelmaa haluaville.
Samaa edustaa Monaco.

Mutta. Jos esimerkiksi haluaa asua pidempään Rivieralla, Monacon pilvenpiirtäjäökyilyyn vain harvoilla on varaa/halua ja Cannes taas tuntuu ensiviehätyksen jälkeen tylsältä kongressikermakakulta. Aivan toinen todellisuus Cannesista avautuu jo, kun uskaltautuu kilometrin, parin verran sisämaahan päin.

Ylipäänsä meistä jokaisen kannattaisi kyllä miettiä omaa matkailijanrooliaan: haluaako nähdä vain puhtoisia idyllejä vai ottaako kulttuurit ja elämäntavat vastaan niin, että niistä oppii uutta. Siinä on turistin ja elämysmatkailijan ero.