RKP tunnusti tappionsa Perussuomalaisille pelaamalla natsi-kortin

Yleisesti tunnustettu tosiasia on, että ns. Hitler- tai natsikortin pelaaminen keskustelussa tai väittelyssä on yhtä kuin pyyhkeen heittäminen kehään; vihoviimeinen tunnustus siitä, että peli on hävitty, panokset käytetty, järjelliset argumentit käytetty, merkki siitä, että ettei enää ole mitään annettavaa ja että huivi on tyhjä. Samoin alkaa nykyään olla usein rasismi-kortin kanssa.

Astrid Thors joutui eilen myöntämään RKP:n tappion Perussuomalaisille kilpailussa ihmisten äänistä ja kannatuksesta. Thorsin epätoivoinen teko kuvastaa katkeruutta siitä, että noustessaan ohi RKP:n Perussuomalaiset tipputtavat puolueen kuntien etujärjestön Kuntaliiton hallituksesta, ja nousevat itse tilalle. RKP kun ei ole tottunut siihen, että heidän poliittinen kruununjalokivi-asemansa, johon on "automaattisesti" kuulunut edustus kaikissa tärkeimmissä päättävissä elimissä, ei olekaan aina ja ikuisesti kiveen kirjoitettu.

On hyvin ymmärrettävää, että RKP on huolissaan siirtomaa-ajalta periytyvän etuoikeutetun ruotsinkielisen apartheid-eliitin ylivalta-aseman heikkenemisestä Perussuomalaisten kannatuksen noustessa. Perussuomalaiset kun tuntuvat olevan ainoa vakavasti otettava puolue, joka kyseenalaistaa ruotsinkielisen siirtomaa-eliitin kulttuurisen ja poliittisen valta-aseman.

Jokaisen tulisi muistaa, että vielä 1860-luvulla suomalaisnuoret joutuivat vaihtamaan kielensä ruotsiksi ja nimensä ruotsinkielisiksi mikäli halusivat päästä virkoihin tai saada kunnon töitä. Suomessa ei edelleenkään ole ainuttakaan suomenkielistä korkeakoulua, sillä kaikki korkeakoulut kahta lukuun ottamatta ovat kaksikielisiä, vaikka sijaitsisivat pohjoisessa tai idässä. Äidinkielenään ruotsia puhuvalla on matala kynnys korkeakouluopintoihin, sillä heillä on 5%:n kiintiö jokaiseen näistä kaksikielisistä korkeakouluista. Kiintiöpaikoille ei finjäveleillä ole asiaa, ja sisään siis pääsee, jos puhuu ruotsia, eikä siinä suomalaisen opiskelijan auta muu kuin jäädä rannalle ruikuttamaan, vaikka hänen pääsykoepisteensä olisivat korkeammat. Ne kaksi ei-kaksikielistä korkeakoulua; Åbo Akademi ja Svenska Handelshögskolan ovat sitten pelkästään ruotsinkielisiä.

Suomi oli yli 600 vuotta Ruotsin siirtomaa, ja edelleenkin RKP-mafian ja ruotsinkielisen eliitin etuoikeutettu asema heijastelee tätä kolonialistista kulttuuri-imperialismia. Vielä nykyäänkin ruotsinkielinen vähemmistödiktatuuri hallitsee välillisesti Suomen talouselämää, arviot heidän pääomien hallintavallastaan vaihtelevat neljäsosasta yli 40%:iin, vaikka heitä on alle 5% maan väestöstä.

Thorsin avautuminen Perussuomalaisia vastaan on siis verrattavissa 80-luvun Etelä-Afrikan valkoisen hallinnon ulostuloihin peloista "kommunistien valtaannoususta, mikäli ANC pääsee niskan päälle", tai Belgian siirtomaa-hallinnon katkerista kommenteista Kongon itsenäistymisen aikoihin. On hyvinkin luultavaa, että ilman Venäjän vallan aikaa kansalaissota olisi käyty maamme suomenkielisten rahvaan ja ruotsinkielisen siirtomaaeliitin välisenä etnisenä vapaussotana. Thorsin ulostulossa on siis kyse lähinnä suomalaisvastaisesta siirtomaa-rasismista.