Tunnen olevani yksin tässä oudossa maailmassa ja niin tylsistynyt. Täällä on vaan vieraita itsekeskeisiä ihmisiä jotka palvovat rahaa, pelkureita ja tylsistyneitä. Tuntuu ettei kukaan uskalla ilmaista omaa mielipidettään koska pelkää eroavan muista ja ainoa elämän tavoite on tuottaa muille tavaroita tai palveluita. Kameroitakin on jo jokapaikassa eikä aikaakaan kun meitä kaikkia valvotaan tiukasti.
Nään kaduilla joukottain ihmisiä jotka ovat vieraita toisilleen, pelkäävät toisiaan, kävelevät hiljaa suorittamaan jotain tehtävää kuin muurahaiskeossa ikään. Yksinäisiä eristäytyneinä surkeat ilmeet kasvoillaan.
Täällä ei tunnu olevan mitään elämää suurempaa, ei saikkailuja eikä mitään persoonallista, ihmeetkin ovat jo arkipäivää.
Oli minulla jotain sanottavaakin mutta tylsistyin nyt lopullisesti tämän vähän kirjoittamisesta. En kuitenkaan ole ihan ihmisraunio vaikka näytänkin yleensä tylsälle, tässä maailmassa on vaan niin vähän asioita jotka saavat todellisen minäni pintaan.
Miten te ihmiset jaksatte tätä jokapäiväistä turhuutta? Normaalisti arjen kohokohtahan on joku viikonloppubiletys ja se siitä. Vanhana voi muistella miten nuorena sai ensimmäisen kerran seksiä, miten pummasi ravintolasta ilmaisen lounaan ja miten on pärjännyt työelämässä.
Onneksi tunnen nyt että ajat muuttuvat ja jonain päivänä voin olla onnellinen ja oma itseni. Olen jo pienestä pitäen ajatellut etten kuullu tänne.
Nään kaduilla joukottain ihmisiä jotka ovat vieraita toisilleen, pelkäävät toisiaan, kävelevät hiljaa suorittamaan jotain tehtävää kuin muurahaiskeossa ikään. Yksinäisiä eristäytyneinä surkeat ilmeet kasvoillaan.
Täällä ei tunnu olevan mitään elämää suurempaa, ei saikkailuja eikä mitään persoonallista, ihmeetkin ovat jo arkipäivää.
Oli minulla jotain sanottavaakin mutta tylsistyin nyt lopullisesti tämän vähän kirjoittamisesta. En kuitenkaan ole ihan ihmisraunio vaikka näytänkin yleensä tylsälle, tässä maailmassa on vaan niin vähän asioita jotka saavat todellisen minäni pintaan.
Miten te ihmiset jaksatte tätä jokapäiväistä turhuutta? Normaalisti arjen kohokohtahan on joku viikonloppubiletys ja se siitä. Vanhana voi muistella miten nuorena sai ensimmäisen kerran seksiä, miten pummasi ravintolasta ilmaisen lounaan ja miten on pärjännyt työelämässä.
Onneksi tunnen nyt että ajat muuttuvat ja jonain päivänä voin olla onnellinen ja oma itseni. Olen jo pienestä pitäen ajatellut etten kuullu tänne.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Yksin me kaikki täällä olemme... yhdessä.. ;)
Katsot katukuvaa tai ihmisiä kaupassa. Ihmiset ovat vieraita. Kaikki näyttävät kiireisiltä. Iso osa näyttää myös itsekeskeisiltä. Osa heistä onkin sitä, mutta ei kaikki, ei edes puolet. Ihmisistä löytyy paljon hyvää kun antaa heille jokaiselle mahdollisuuden. Älä tuomitse ennenkuin olet todennut asian.Sittenkin sinun kannattaa hyväksyä erilaisuus ja eriävät mielipiteet. Ihmiset pelkäävät, ovat arkoja, näyttävät surullisilta. Se on luonnollista, mutta älä anna sen hämätä. Iso osa ihmisistä on onnellisia juuri sellaisenaan ja arkojakin tarvitaan!
Joku tulee onnelliseksi tavaroista, materiasta. Suo se oikeus hänelle, mutta huomaa, että meitä on täällä monenlaisia ihmisiä. Joskus sitä vain on niin vaikea havaita ja uskoa.
Valitse ystäväsi ja lähipiirisi oikein. Ole tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa jotka saavat olosi tuntemaan hyväksytyksi ja ilmapiiri heidän kanssaan on positiivinen. Maailmassa on turhaa surua ja kärsimystä vain siksi, että ihmiset luovat sitä omassa päässään.
Kameroita on ja tulee olemaan ja ne tulevat lisääntymään. Mitä sitten? Ne eivät heikennä elämäsi laatua? Suurin osa kaupungilla sijaitsevista kameroista on yksityisissä kauppaliikkeissä. Näiden kameroiden takana työskentelee joukko ihan tavallisia ihmisiä ja usein vieläpä hyviä ja rehellisiä sellaisia. Eivät he halua kytätä "juuri sinua", vaan tekevät työtään.
Elämää suurempia seikkailuja tulee jos niin antaa tapahtua. Jos uskaltaa elää ja kokea. Aina suuret asiat ja ihmeet eivät ole mittakaavaltaan suuria vaan esimerkiksi pieniä tunteita,muistoja,kokemuksia. Avarra mieltäsi ja etsi niin löydät!
En voi kertoa kenellekkään miten elää ja miksi, mutta voin antaa näkökulmia ja vaihtoehtoja. Toivottavasti tästä oli sinulle edes pientä hyötyä ja keskustella voidaan lisääkin!
-PD-
"Iso osa näyttää myös itsekeskeisiltä. Osa heistä onkin sitä, mutta ei kaikki, ei edes puolet. Ihmisistä löytyy paljon hyvää kun antaa heille jokaiselle mahdollisuuden. Älä tuomitse ennenkuin olet todennut asian."
Niin tiedän kyllä, pointti olikin lähinnä että ihmisiä on niin paljon ja miten vähän me heitä tunnemmekaan.
"Sittenkin sinun kannattaa hyväksyä erilaisuus ja eriävät mielipiteet. Ihmiset pelkäävät, ovat arkoja, näyttävät surullisilta. Se on luonnollista, mutta älä anna sen hämätä."
Eriävistä mielipiteistä sen verran, että pinna palaa kun jokainen kertoo omista uskoista niinkuin ne olisivat absoluuttisia totuuksia ja niitä saakin kuulla päivittäin, ja jos argumentoi saa vaan paskaa niskaan vaikka miten kiltisti ja loogisesti yrittäisi keskustella. Toisaalta jos saisin olla erillaisessa ympäristössä ja sellainen kuin oikeasti olen minua ei haittaisi muiden mielipiteet eikä muukaan vaikka se olisikin miten äärimmäisessä muodossa.
Pelolla tarkoitan pelkoa tehdä mitä oikeasti haluaa, pelkoa puolustaa sitä minkä näkee oikeaksi jne, esimerkkinä jos jotain viatonta hakataan kadulla niin pelkoa tulla auttamaan (jos ei ole mitään mahdollisuutta voittaa on turha kuitenkaan mennä nostamaan hakattujen määrää kahteen) ja inhoan sitä ja harva oikeasti haluaa edes yrittää taistella pelkojaan vastaan.
Mitä taas tulee yksinäisiin niin raastaa vaan nähdä joku yksinäinen esim koulussa kurjan näköisenä ja nyt tarkoitan henkilöitä jotka istuvat aina yksin, ja ovat ainakin koulussa oikeasti yksinäisiä. Se pistää aina vähäksi aikaa vihaikeksi (ei yksinäisiin tietenkään) ja mietin että mitä pahaa ovat tehneet ansaitakseen tuollaisen rangaistuksen.
"Joku tulee onnelliseksi tavaroista, materiasta. Suo se oikeus hänelle"
Minulle se on ihan sama, valitan vaan siitä koska olen itse ansassa, mutta tuskin kukaan ihminen jaksaisi valittaa muista ihmisistä jos itsellä olisi kaikki hyvin.
"Valitse ystäväsi ja lähipiirisi oikein. Ole tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa jotka saavat olosi tuntemaan hyväksytyksi ja ilmapiiri heidän kanssaan on positiivinen. "
Vaikka minulla on vain vähän ystäviä voin olla iloinen että he ovat aitoja ystäviä eivätkä selkäänpuukottajia, ei se määrä vaan laatu.
Kameroista en nyt viitsisi alkaa puhumaan paljoa, olen perehtynyt tähän yksityisyys asiaan todellakin huolella ja tiedän että se on pahasta ja maailma on menossa vaan huonompaan suuntaan. Tästä asiasta on oikeastaan turha alkaa keskustelemaan jos et ole siihen perehtynyt (ei siis millään pahalla).
Uskon kuitenkin vielä parempaan huomiseen ja sitä odotellessa kehitän itseäni fyysisesti sekä henkisesti kun ei ole parempaakaan tekemistä. Jos vaikka sen oman asunnonkin löytäisi niin voisin löytää jonkinlaisen mielenrauhan.
Kiitos vaan kun jaksoit kommentoida noinkin asiallisesti ja kehittävästi, se on aika harvinaista.
En näkisi, että sinulla on kovin suurta ongelmaa, vaan ennemminkin pohdittavaa ja itsesi hakemista kuten meillä kaikilla ajoittain.Olen kyllä hyvin pitkälti samoilla linjoilla noista asioista kanssasi. Kameroista sen verran, että olen perehtynyt, koska olen yksi niistä ihmisistä kameran puikoissa, sen voin paljastaa. Pääasia on, että elät niinkuin itse haluat, hyväksyt itsesi ja muut niin sinulla tai minulla ei ole hätää. Hyvää jatkoa!
Luin tuon siun jutun ja olen kanssasi samaa mieltä tosiaan!!!
Olisi kiva vaihtaa ajatuksia.
jos haluat kirjoitella niin osoite on [email protected]
Suurin osa ihmisitä on itsekeskeisiä pintaliitäjiä, asian kanssa on vaan opittava elämään. Täytyy keskittyä omana itsenä olemiseen ja jättää muut omaan arvoonsa.
eletään hullua kautta juuri nyt. Ja me nyt vaan satutaan elämään tätä aikakautta. 100 vuoden päästä on taas jo ihan eri meno. Tämän aikauden ihmiset ovat yksinkertaisesti sairaita.
Kyllähän minuakin harmittaa kun en tunnu kuuluvan joukkoon. Mutta asialle ei voi mitään. elämä on helpompaa kun unohtaa muut ja nauttii niistä asioista joista itse tykkää.
Mutta nekin jotka töissä raatavat niska limassa ja kännäävät viikonloppuisin, ovat ihan yhtä onnettomia. Seuraukset tulevat näkyviin vasta vuosien päästä... Jotkut kun aluksi luulevat, että työ ja raha tekevät onnellisiksi tai ainakin, että ne asiat täytyy saavuttaa, jotta on hyväksytty muiden silmissä.
Itse en ota paineita. Olen työtön vaikka loppuelämäni jos mieluisaa työpaikkaa ei löydy, sanokoon muut mitä tahansa. Enkä mene naimisiin ja hankin lapsia, jos sopivaa miestä ei löydy. Enkä kaipaa selkäänpuukottavia ystäviä.
Muutkin ajattelevat samoin. Kaikki vaan hukkuu yhteen suureen massaan. Se on turvallista.
Pidän itseäni kuitenkin hyvänä ihmistuntijana, tunnistan herkästi ihmisten vilpillisyyen ja teeskentelyn. Siksi viihdyn yksikseni. Toki minulla on ystäviä, mutta pidän heihinkin tietyn välimatkan. Olen sen verran heikko, etten kestäisi tulla petetyksi.
Mutta jokainen eläköön oman elämänsä miten parhaiten näkee. On se vaan surullista tehdä asioita siksi kuin muutkin.
...niinkuin eilisessä Tukka auki- ohjelmassa mies tunnusti naiselle olevansa siriukselta! : )
Kyllä täällä on aika vaikea hengittää. Kenellekään ei ole enää mitään periaatteita tai ainakaan kukaan ei uskalla tuoda niitä julki, kuten ilmaisit. Raha ratkaisee kaiken.
Eikä yhtään tätä tee helpommaksi se, että olen kasvanut hieman boheemissa perheessä, jossa materialla ei ole ollut kovinkaan suurta sijaa. Sen sijaan rakkautta ja välittämistä oli paljon. Siksi ei voi muuta kuin kummastella tätä menoa.
Tietyllä tapaa olen onnekas. Minusta otetuissa valokuvissa on aito, onnellinen hymy- kiitos vanhemmilleni. Joskus tuntuu, että olen todella outo lintu. En tunne kuuluvani siihen onnettomaan ihmisjoukkoon, joka matkaa päämäärättömästi saadakseen vähän mainetta ja kunniaa sekä täytettä ansioluetteloonsa.
No, itse harrastan aika paljon todellisuuspakoa. Katselen vanhoja leffoja, koska niissä ei ole tätä nykypäivän typerää arjen kuvailua ja ahdistavaa tunnelmaa, vaan kuten sanottu, uskotaan myös ihmeisiin.
Ja tässä menossa pystyy lopulta vain auttamaan itse itseään. Antaa muiden juosta, edustaa ja suorittaa, rakentaa kontakteja, vastata haasteisiin, kasvaa suuriksi ja olla mahtimiehiä ja -naisia!
Minä vain ihmettelen ja elän ihan omaa pientä elämääni. Eikö ole kivoja nuo vanhat elokuvat? Vaikka se dokumentti noitavainoista? Ja hyvät kirjat? Vaikka se yksi, jossa kuvataan globalisaatiota! Ja antikvariaatit, luonto, museot ja konsertit.
Minä olen vieraantumassa tästä menosta, jossa ihmisen arvoa mitataan suoritusten määrällä.
Älä anna periksi lannistuskulttuurille. Ole itse positiivinen. Muhammad Alikaan ei antanut. Voimaa!
Minäkin tunnen ajoittáin etten kuulu tänne maailmaan.ja varsinkaan täyttämään kaikkia toiveita ystävyyteen....jos kiinnostaa kirjoita [email protected]
On meitä muitakin kokonaan ulkopuolelle jätettyjä, siinä mielessä et ole yksin. Mutta jos tarkoitat ,että olis joku joka auttais pois tästä jamasta ,että elämä olis vielä joskus elämisen arvoista niin sitten olet ihan yksin. Jotta joku vois oikeasti auttaa ,pitäisi hänen tuntea sen yksinäisen ihmisen tuska kuin omansa, olla samalla tasolla, muuten siitä tulee sellaista ärsyttävää "kyllä se aurinko vielä sullekin paistaa" siirappia ,paapotaan kuin jotain vähä-älyistä ja hälläväli-asenne paistaa rivien välistä. Toinen yksinäinen taas ei pysty auttamaan ,heillä on omat elämänsä, eivätkä osaa auttaa itseäänkään. Mitä siinä voi ihminen tehdä ,jos kaikki muut päättää että olet luuseri vain koska sinusta ei ole heille mitään hyötyä heidän elin tasonsa pönkittämisessä (tai et halua alistua olemaan vain hyväksi käytettävänä, niin kuin se olisi ainoa olemassaolosi tarkoitus)( =tuntuu olevan ystävän nyky määritelmä) ja sulkevat sinut ulkopuolelle. (Edellä oleva on kokemusperäinen näkemykseni asiasta)
Olen huomionut saman,paitsi että jos Voimakas Tahtoinen ja ei suostu "Ammatti"ihmisten määritelmään ja ne ovat Tietämättä elämän (henkilön Yksityi asioista Väärässä)
Samaa mieltä olenhan ollut ikäni suomessa.Itselläni kun olisikin Tylsää odatan vain loppuani koska ei ole "motivaatiota" olla Olemassa aina joku nopeampi ja parempi tai onni loppuu matkasta ja ei tarvitse Kestää Tiettyä "suomalaisuutta" ja minun "tuurilla"LIIAN usein Käy "Hyvin sekä Huonosti samalla kertaa"Riittää kun Ilmestyn paikalle jostain syystä "ihmiset" alkaa "sekoilla"(mikäli "tyypillistä"Alkoholilla on osuutta asiaan)Vaikka 100% ei tilanne ole Minun aiheuttama.Ikaros Tipu alis Nexus 35 Tampereelta.PS Netissä On elämäni sirpaleet,joten Tästä on turha tehdä spyko-analyysiä ja heti olla kun tietäisi toisesta kaiken.