Onko teillä jokin syy, miksi olisitte mahdollisesti sairastuneet syömishäiriöön? Itse ainakin luulen sen johtuvan siitä, ettei mulla ole kavareita. Olen suunnitellut jopa itsemurhaa, mutten pysty tekemään sitä vanhempien ja läheisten takia. En enää kauaa kestä tätä. Ainut tapa, jolla tunnen onnistuvani josssain, on laihtuminen. En halua mitään muuta tältä elämältä. Ei mulla ole mitään menetettävää, vaikka kuolisin tähän. Haluan kuolla. Tämän viestin tarkoitus ei ollut pahentaa kenenkään syömishäiriötä, halusin vain purkaa pahaa oloani jotenkin.
syömishäiriön syyt
...
5909
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mun ongelma on riittättömuuden tunne. Tunne, että ei riitä sellaisena kuin on. Pelkään epäonnistumista (monessa asiassa). Sekä kaipaan lähelleni rakkautta ja oikeaa ystävää, ihmistä joka välittää, pitää sinusta sellaisena kuin olet, ei odota sulta suorituksia.
Moikka. Mä ajattelen ihan samalla tavalla.
Laihtuminen on minulle erittäin tärkeää, aion saavuttaa unelmani. Syitä en osaa sanoa muuta kuin että mua on kiusattu koulussa koko kouluajan 9 vuotta, ja mulla ei ole ollut kavereita, hmmm.. 7 vuoteen. Vietän suurimman osan ajastani yksin. Jos mulla ei muuta ole niin on ainakin laihuus.
ainakin stressihormonien muutokset. Hormonitoimintahan ohjaa ihmisen käytöstä. Tästä johtuu myös huono itsetunto ja muut syömishäiriön tuntemukset. Esim. tuo mainitsemasi kavereiden puuttuminen. Hormonitoiminta vaatii rasvaa toimiakseen. Suomalainen lääketiede on kymmeniä vuosia jäljessä. Jos joku tietää jonkun suomalaisen lääkärin joka osaisi hoitaa syömishäiriötä tieteellisten tutkimusten perusteella, voi mainostaa täällä, kiitos. Psyykkiset syyt eivät perustu tieteeseen eli ovat näennäistiedettä. Uskonasioita siis.
moi!
Mulla on oikeastaan montakin syytä miksi tämä kaikki alkoi.
Kerran lukioaikana terkkarissa mitattiin paino ja pituus; ne olivat hieman yläkantissa, 54kg ja 157cm, terveydenhoitajatäti muistutti, että olen normaalipainon ylälukemilla, mukamas O.o No silloin olin terve ja suhteellisen nätti (ainakin tunsin olevani) Siinä oli yksi syy, ennen aina pidän itsestään selvyytenä laihuuttani, koska olin aina ollut alipainoinen ja pieni, en ajatellutkaan olevani lihava.. ennen tätä käyntiä.
Siitä jäin miettimään, etten ollutkaan varmaan enää laiha..ja olokin tuntui kamalalta..Söin silloin aika paljonkin ja herkuttelin myös.. Sitten joku tuntematon henkilö sanoi galleriassa, että käteni olivat kuulemma läskit. Ikinä en yleensä reagoinut tuollaisiin, varsinkaan ellei kukaan läheinen niin sanonut. Kaikkien noiden asioiden yhdistelmänä pahoitin todella mieleni ja ajattelinkin sen pitävän paikkansa.
Siihen aikoihin mulla oli hyvä ystävä , joka oli laihduttanut puolessa vuodes 30kg. Hän oli oikeesti ylipainonen, sen myötä aloin kans vertailemaan itseeni, koska se oli oikeesti silloin anorektinen..
Niihin aikoihin halusin myös kipeesti poikaystävän, eipä sen saanti ollut ongelma, mutta en halunnut näyttäytyä läskinä kellekään..joten siinä oli vielä yksi syy sairastumiseen, ja masennus pehensi myös asiaa, ja se ettei mulla ollut ikinä paljoa kavereita..
Yritin onnistua jossain ja saada kontrolloitua edes jotain asiaa omassa elämässä, kun kaikki muut valuivat ohitseni..
Näin minulle on sanottu: Lapsena ja teini-iässä minua ei ole kuunneltu kun on ollut paha olo tai asiaa. Ei ole ollut aikaa tai ei ole vaan välitetty (minun tapauksessa kumpaakin). Puhumisen sijaan toimin helpottaakseni pahaa oloa (viiltely, bulimia päihteet ym.) Nyt siis opetellaan puhumaan..
No joo syitähän on monia kuten me kaikki tiedetään, mutta tämä kolahti minuun ja käy järkeen.