Hyvä päätös

Vaikka olen ollut Hanoi-fani 80-luvun alusta lähtien, uusio-Hanoi ei oikein iskenyt. Biisit olivat Mike Monroen soololeveyiltä tuttua tasapaksua ja vieläpä Popeda-soundeilla höystettyä perusrokkia, jota ei voi sanoa huonoksi, mutta ei erityisen hyväksikään. Joitakin poikkeuksia ja kohokohtia toki oli uudessakin tuotannossa, mutta se ei todellakaan pärjää 80-luvun Hanoi Rocksille.

Jotenkin tuntuu, että biisien teko olisi pitänyt jättää enemmän Andyn hommaksi, kun Monroen kynästä ei tunnu irtoavan kuin tasapaksua ja helposti unohdettavaa roskaa. Uusio-Hanoi levyjen miksauksetkin ovat yhtä perseellään kuin Monroen sooloalbumeilla ja 80-luvun Hanoi-levyjen tunnelma puuttuu... kokonaan.

Täytyy toivoa, että Andy ja Michael vielä levyttäisivät yhdessä, mutta biisien on oltava rutkasti parempia. Sillä aikaa kun Andy rustaa hittibiisejä kokoon, Monroe voisi käsittää olevansa vain laulaja-fonisti, keskittyä siihen ja lopettaa biisien tekemisen.