En tiedä, mitä tehdä.
Opiskelen kolmatta vuotta amk:ssa, mutta nyt on alkanu kunnolla aivot jumittaa.
Mikään ei kiinnosta. Asioita kasaantuu ja tuntuu, etten mistään selviä. Auto pitäisi katsastaa, jostain pitäis saada lisää rahaa, opintotuki loppuu, koska opintopisteitä ei ole tullut tarpeeksi jne.
Oloni on täysin tyhjä. En saa mitää aikaseksi. Olen käynyt terapiassa, mutta se lopetettiin. Sanottiin vain, että sulla on asiat hyvin. Olen käyttänyt Sepram-nimistä lääkettä. Annoskoko 30g, päivässä.
Nyt on sellainen olo, että ei tekis mieli enää elää. Varsinaisesti ei itsarin tekoakaan jaksa miettiä, koska en kykene enää miettimään mitään.
Onko normaalia tällainen täysin tööt-tila. Onko mulla tulevaisuutta. Vapaa-aika menee vain ollessa. Eli en enää jaksa tehdä yhtään mitään. Silloin tällöin kuitenkin saan itteni juoksulenkille, mutta ajatustyö ei enää toimi lainkaan.
Opiskelen kolmatta vuotta amk:ssa, mutta nyt on alkanu kunnolla aivot jumittaa.
Mikään ei kiinnosta. Asioita kasaantuu ja tuntuu, etten mistään selviä. Auto pitäisi katsastaa, jostain pitäis saada lisää rahaa, opintotuki loppuu, koska opintopisteitä ei ole tullut tarpeeksi jne.
Oloni on täysin tyhjä. En saa mitää aikaseksi. Olen käynyt terapiassa, mutta se lopetettiin. Sanottiin vain, että sulla on asiat hyvin. Olen käyttänyt Sepram-nimistä lääkettä. Annoskoko 30g, päivässä.
Nyt on sellainen olo, että ei tekis mieli enää elää. Varsinaisesti ei itsarin tekoakaan jaksa miettiä, koska en kykene enää miettimään mitään.
Onko normaalia tällainen täysin tööt-tila. Onko mulla tulevaisuutta. Vapaa-aika menee vain ollessa. Eli en enää jaksa tehdä yhtään mitään. Silloin tällöin kuitenkin saan itteni juoksulenkille, mutta ajatustyö ei enää toimi lainkaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
hakemaan apua!
Oletko jutellut asioitasi vanhemmillesi?
Nyt ei lääke auta tai riitä, ota yhteys sinua hoitavaan lääkäriin.
Turhaan virua kauaa tuollaisessa tilanteessa.
Voimia Sinulle
Joku ehdotti ammattiauttajaa. Se on ihan hyvä juttu ! Ehdotan, että etsit seudultasi henkilön (kela, sossu,mielenterveystoimisto jne), joka pystyy olemaan tukenasi ihan jokapäiväisissä pikku asioissa, jotka nyt tuntuvat takkuavan! Mieti myöskin "sapattivuotta", voisit mennä vaikka ruumiilliseen työhön ? Oletko todella innostunut tästä opintosuunnasta ?
>Olen käynyt terapiassa, mutta se lopetettiin. Sanottiin vain, että sulla on asiat hyvin.>
Mua kiinnostais kyllä kovasti kuulla sun terapeutilta todellinen syy siihen, miksi terapia lopetettiin! Ethän sä selvästikään voi lainkaan hyvin. Täysin moraalitonta toimintaa mun mielestä.
>Olen käyttänyt Sepram-nimistä lääkettä. Annoskoko 30g, päivässä.>
Mitä luulisit, olisikohan sun olo vielä huonompi ilman sitä lääkettä? Tai voisiko sun olo ollakin mahdollisesti yhtään parempi...? Oletko kokeillut toisinaan olla ilman lääkettä? Joskushan lääke ei olekaan käyttäjälleen ihan täysin sopiva.
>Nyt on sellainen olo, että ei tekis mieli enää elää. Varsinaisesti ei itsarin tekoakaan jaksa miettiä, koska en kykene enää miettimään mitään.>
Ethän edes ala miettiä itsaria...? Toisaalta mä tietysti toivoisin, että sä jaksaisit miettiä _jotain_, mutta ei ainakaan sitä itsaria!
>Onko normaalia tällainen täysin tööt-tila.>
Eihän se tietysi normaalia ole. Vaikka kyllä mullakin sellainen kausi aina aika ajoin tulee, mutta ainakin olisi hyvä, ettei se jatkuisi liian kauan...
>Onko mulla tulevaisuutta.>
On varmasti! Uskothan että sulla on?
>Silloin tällöin kuitenkin saan itteni juoksulenkille, mutta ajatustyö ei enää toimi lainkaan.>
Tilanteesí on siinä mielessä erityisen hankala, että olet opiskelija, eli sun pitäisi siinä mielessä jaksaa ajatella. On kuitenkin hienoa, että jaksat käydä juoksulenkillä! Voisitkohan löytää enemmänkin terapeuttista apua liikunnan harrastamisesta? Ja onko sulla ketään ihmistä, jonka kanssa voit keskustella asioista?
alkuun mulle määrättiin Sertralin-nimistä lääkettä. Käytin sitä noin vuoden verran ja kävin samalla terapiassa. Tuolloinkin terapiakäynnit olivat kolmen viikon välein. Lopulta käynnit vähenivät niin, että joka toinen kuukausi oli yksi aika.
Sitten seurasi aika, jolloin käytin vain pelkästään sertralinia, jonka vaikutus vähitellen rupes huononee. Pyysin, että voisinko kokeilla jotain muuta lääkettä.
Sertralinin lopetus ei ollu helppoa, vaikka teinkin sen lääkärin opastuksella. Lihaksen nykivät ärsyttävästi ja välillä huippas. Miten olisi käynyt, jos olisin ominpäin lopettanut sen.
Nyt en saa enää aikaa, koska mukamas oloni on hyvä. Minulla nimittäin tuli täys nolla keväällä tehdyssä kyselyssä. Oloni muka ei ole terapeuttini mukaan voinut niin nopeasti huonontua. Mielestäni se kyselykin on hyvin ympäripyöreä. Vain muutama kysymys tyyliin, tunnetko olosi paremmaksi, samanalaiseksi, tai huonommaksi, kuin ennen.
Olen käynyt lenkillä, koska muutakaan tekemistä ei ole ollut ja siinä ei tarvi käyttää aivoja. Mutta haluaisin saada myös sosiaaliseen elämään vähän sisältöä.
>Sertralinin lopetus ei ollu helppoa, vaikka teinkin sen lääkärin opastuksella. Lihaksen nykivät ärsyttävästi ja välillä huippas. Miten olisi käynyt, jos olisin ominpäin lopettanut sen.>
Juu, ei varmastikaan ole viisasta lopettaa lääkitystä omin päin.
>Oloni muka ei ole terapeuttini mukaan voinut niin nopeasti huonontua.>
No sun terapeutti ei taida sitten oikein ymmärtää asioita. Ihan varmasti olo voi huonontua hyvinkin nopeasti, varsinkin jos elämässä tapahtuu jotain traagista, mutta aina ei tarvitse edes tapahtua yhtään mitään! Joillakin ihmisillä kun mielialat vaihtelevat voimakkaammin kuin joillakin toisilla.
>Mielestäni se kyselykin on hyvin ympäripyöreä. Vain muutama kysymys tyyliin, tunnetko olosi paremmaksi, samanalaiseksi, tai huonommaksi, kuin ennen.>
Eihän tuollainen kysely kerro mitään siitä, mitä syvällä ihmisen sisällä tapahtuu! Ei kuulosta kovin ammattimaiselta toiminnalta... Eikö olisi parempi, että sä pääsisit juuri nyt tällä hetkellä, tämänhetkisten tuntemustesi kanssa juttelemaan asioista, niin he saisivat realistisemman käsityksen??
>Olen käynyt lenkillä, koska muutakaan tekemistä ei ole ollut ja siinä ei tarvi käyttää aivoja.>
Niin, lenkillä käyminen voi olla todella hyvä tapa unohtaa maailman murheet edes hetkeksi.
Mä en nyt tiedä, miten sä koet asian, mutta mun mielestä sun ei tarvitse vaatia tällä hetkellä itseltäsi enempää kuin mihin pystyt. Siis jos et jaksa opiskella ja tehdä ajatustyötä, olisiko sinun mahdollista pitää ihan oikeasti vähän taukoa? Jatkaa opintoja vaikka joskus myöhemmin?
>Mutta haluaisin saada myös sosiaaliseen elämään vähän sisältöä.>
Tämän ymmärrän kyllä oikein hyvin. Ja se virkistäisi varmasti mieltäsi...