Yleensä istun kuin halvaantunut tuijottaessani tv:tä. Kaikki päivät ovat samanlaisia: käyn koulussa, syön, käyn koiran kanssa lenkillä, nukun, käyn koulussa, syön, käyn koiran kanssa lenkillä, nukun......jne. päivästä toiseen. Joskus tapaan kaverit, eikä siinä ole mitään uutta. Tää on ahdistavaa, siis eikö missään ole mitään? siis mä oon vaan, niin eihän sillä ole mitään merkitystä. Mikä mulla on, masennusta vai?
Kaikki on niin tylsää!
Booooring
9961
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Aseta itsellesi välillä tavoitteita. Haaveile ja unelmoi. Kirjaa ne vaikka ylös. Yleensä ne toteutuvat jos riittävästi uskot niihin ja arvioit omat kykysi ja taitosi oikein. Mieti mitä oikein kovasti haluaisit ja ihan oikeesti haluat tehdä. Äläkä heti turhaudu jos asiat eivät menekään niinkuin hakuaisit. Asioiden eteen myös täytyy itse tehdä ja välttämättä ne eivät toteudu ihan niin kuin toivoit, mutta kun oikein mietit niin asiat toteutuvat ainakin jollakin tasolla viiveellä. Itsestäsi se riippuu.
Täällä myös yhtä tylsää,vaikka se ei taida lohduttaa.Herään menen töihin,tulen,kauppa koti,kävely,tv,joskus ystäviäkin,silti vaan tuntuu mielettömän turhalta,mitä HYÖTYÄ mistään on? Jos teen tavoitteita,niin entäs sitten,mitä se hyödyttää,ja mitä kaikella tiedollakaan tekee??Pitäisköhän tallasten mennä hoitoon???
Nyky maailmassa kuulee monesti että teen sitä ja tätä mut siitä ei oo mitään hyötyä.Enkä kyllä ymmärrä miks kaikesta pitäis olla jotain hyötyä.Mut huonohan se on toisen tekemisiä ruveta neuvomaan.Omasta minästäni tuo mitä olen lukenut kuulostaa normaali arjelta.Vaan eihän sitä voi tietää miten toinen ihminen asiat mielessään kokee.Tässä hyvä motto TÄMÄ ON LOPPUELÄMÄNI ENSIMMÄINEN PÄIVÄ.Voimia kaikille sitä tarvitseville.Terv.kohtalaisen nuorimies
Mikään ei innosta..=(
Päivät mullakin samanlaisia: kouluun, kotiin, tietsikka päälle, joskus kauppaan tai punttikselle yms, nukkumaan. Mut mikään ei siis oikeesti innosta. Oon ihan ku joku robotti. Kavereita on tietty kiva nähdä, mut kun ne lähtee seuraa sama hillitön yksinäisyyden tunne. Ei varmasti auta asiaa, et en ees seurustele. En saa sitä miestä, johon olen syvästi ihastunut ja muut ei kiinnosta..=(
Usein mietin, mitä järkeä koko elämässä on, mutta pelkään kuolemaa kuitenkin vielä enemmän...
On meitä muitakin ahdistuneita....
Tsemppiä edellisille kirjoittajille! :)
väriä elämään toisi seurustelu mutta kun ei löydy ketään. ja se kehen oon ihastunut ei huoli mua.=(
Hei, toi kuulostaa tutulta jokainen päivä on samanlainen ja yhtä tylsä...
Mulla on ihan sama olo. Millään ei oo mitään merkitystä, ei huvita, kun ei oo mitään tarkoitusta miks jotain tekee.
Eikä se seurustelukaan välttämättä kaikkia ongelmia ratkaise. Mulla on ihana avomies, jota rakastan yli kaiken. Sen kainalossa tuntuukin vähän aikaa hyvältä ja siltä että munkin olemisella on merkityksensä. Mutta kun siellä sen kainalossakaan ei voi loppuelämäänsä viettää... Turhaa tää elämä eikö?
Ei elämä turhaa ole..Yleensä kun on masentunut tai paha olla, ei näe asioita kovinkaan positiivisesti ja tulee just tuo, että millään ei oo mitään väliä, missään ei oo järkee...
Sullakin jos on avomies, niin puhu sille ongelmistas, ellet ole jo puhunut. Sulla sentään on joku jonka kainaloon tukeutua, mutta silti kuten sanoit ei se kaikkea sano.
Juttele jonkun aikuisen kanssa, ammattiauttajan vaikka ja miettikää mikä mättää. Onhan se elämä joskus aikaisemmin kuitenkin tuntunut jollekin?
Älä ainakaan jää sinne sänkyyn makaamaan, sitten onkin jo vaikeaa nousta ylös.
kuse jonkun postilaatikoon niisaajännitystä
ja juoksekarkuu ettei vihane isäntä saa kiinni