Työkaverillani on ollut epilepsia lapsesta asti. hän pärjää hyvin sairautensa kanssa eikä ole saanut kohtauksia moneen vuoteen. Hän on hieman yksinkertainen mutta pärjää elämässään ihan hyvin.
Kaikki asiat eivät kuitenkaan suju häneltä, kirjoitustaito ja lukutaito ovat vähän niin ja näin, samoin laskutaito. Tällaisissa asioissa hän tarvitsee hieman apua. Hän hoitaa työnsä hyvin, maksaa laskunsa ja vuokransa eli selviää kyllä kun saa hieman apua perheeltään, ystäviltään, työtovereiltaan ja naapureiltaan.
Hänessä on yksi omituinen piirre jonka en tiennyt kuuluvan epilepsiaan: Kun esim kerron hänelle että isäni on vaikkapa ostanut punaisen volvon, hän heti perään kertoo kuinka hänen ystävänsä/työtoverinsa on juuri ostanut punaisen volvon. Jos kerron keksineeni hauskan keinon istuttaa kukkia ja kerron sen hänelle, hän heti perään kertoo minulle innosta hehkuen keksineensä hauskan keinon istuttaa kukkia ja kertoo ideani minulle takaisin omanaan. Aika omituista kun aina on kaiku joka toistaa kaiken kertomasi, vain hieman muunnellen.
Mistä tallaisessa on kysymys? Kuuluuko piirre epilepsiaan, onko se vain luonteenpiirre (jos on niin on todella rasittava) vai onko tällaiselle käyttäytymiselle joku nimitys? Kysyn siksi että mikäli käytökselle on olemassa joku ymmärrettävä syy, on helpompi ymmärtää häntä ja vuorovaikutus työpaikalla on helpompaa hänen kanssaan.
Työympäristössä on joskus hermoja raastavaa kun yksi kertoo kaikuna itselleen tapahtuneen kaiken sen minkä muut ovat kertoneet. Joskus on pinna niin tiukalla kun joutuu monta tuntia kuuntelemaan samaa selvitystä uudelleen ja uudelleen ja pelkään että joku kerta ärähdän rumastikin tälle kaiulle. En tietenkään haluaisi menettää hermojani mutta joskus on todella hankalaa olla piittaamatta hänen jankutuksestaan. Olisi helpompaa jos ymmärtäisi syyn.
Kertokaa jos teillä on tietoa mistä tässä on kysmys, jos teillä on kokemuksia asiasta tai neuvoja miten käyttäytyä että hänen kaikuna olemisensa ei niin ottaisi päähän tai miten sitä voisio hillitä?
Kaikki asiat eivät kuitenkaan suju häneltä, kirjoitustaito ja lukutaito ovat vähän niin ja näin, samoin laskutaito. Tällaisissa asioissa hän tarvitsee hieman apua. Hän hoitaa työnsä hyvin, maksaa laskunsa ja vuokransa eli selviää kyllä kun saa hieman apua perheeltään, ystäviltään, työtovereiltaan ja naapureiltaan.
Hänessä on yksi omituinen piirre jonka en tiennyt kuuluvan epilepsiaan: Kun esim kerron hänelle että isäni on vaikkapa ostanut punaisen volvon, hän heti perään kertoo kuinka hänen ystävänsä/työtoverinsa on juuri ostanut punaisen volvon. Jos kerron keksineeni hauskan keinon istuttaa kukkia ja kerron sen hänelle, hän heti perään kertoo minulle innosta hehkuen keksineensä hauskan keinon istuttaa kukkia ja kertoo ideani minulle takaisin omanaan. Aika omituista kun aina on kaiku joka toistaa kaiken kertomasi, vain hieman muunnellen.
Mistä tallaisessa on kysymys? Kuuluuko piirre epilepsiaan, onko se vain luonteenpiirre (jos on niin on todella rasittava) vai onko tällaiselle käyttäytymiselle joku nimitys? Kysyn siksi että mikäli käytökselle on olemassa joku ymmärrettävä syy, on helpompi ymmärtää häntä ja vuorovaikutus työpaikalla on helpompaa hänen kanssaan.
Työympäristössä on joskus hermoja raastavaa kun yksi kertoo kaikuna itselleen tapahtuneen kaiken sen minkä muut ovat kertoneet. Joskus on pinna niin tiukalla kun joutuu monta tuntia kuuntelemaan samaa selvitystä uudelleen ja uudelleen ja pelkään että joku kerta ärähdän rumastikin tälle kaiulle. En tietenkään haluaisi menettää hermojani mutta joskus on todella hankalaa olla piittaamatta hänen jankutuksestaan. Olisi helpompaa jos ymmärtäisi syyn.
Kertokaa jos teillä on tietoa mistä tässä on kysmys, jos teillä on kokemuksia asiasta tai neuvoja miten käyttäytyä että hänen kaikuna olemisensa ei niin ottaisi päähän tai miten sitä voisio hillitä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
En ole kuullut moisista oireista epilepsiaan liittyen.
Tässä voisi olla kyseessä ihan jokin muu asia (ehkäpä yksipuolinen), hmmm...jos hän kerran mielestäsi on "hieman yksinkertainen", miksi et "vahvempana" anna asian olla? Simple as that.
Reagointisi vaikuttaa hysteeriseltä. Yritä ymmärtää heikompaa.
Kyllähän minä ymmärrän, olen ymmärtänyt jo vuosia. Samoin muut työkaverit. Olemme kaikki tehneet kaikkemme että jaksaisimme jatkuva jankutuksen ja toistelun kanssa mutta joskus se vaan alkaa tökkiä oikein tosissaan.
Vaikka kuinka ajattelemme että hän on "heikompi" eikä voi asialle mitään niin siltikin on joskus todella vaikea hillitä itseään. En ole siis yksin täällä kysymässä vaan asia koskee meitä n viittä ihmistä jotka vietämme seitsemän h hänen kanssaan joka työpäivä. Esimiehemmekin on tietoinen asiasta mutta ei oikein voi tehdä mitään koska tämä työntekijä tekee työnsä hyvin eikä sillä sektorilla ole valittamista.
Muuten tämä ihminen on kiltti ja ystävällinen mutta kuvittele itse miltä jatkuva toisten puheiden toistelu ja toisten kertomien asioiden edelleen kertominen omina asioina alkaa nyppiä kun sitä saa kuunnella koko työpäivän koko työviikon, kuukaudesta kuukauteen, vuodesta vuoteen.
Kun istumme kahvitauolla ja yritämme jutustella, ei siitäkään tahdo tulla mitään kun yksi puhuu samaa asiaa uudestaan ja uudestaan kovalla äänellä toisten puheiden päälle, keskeyttää toisetn puheet ja alkaa kertoa sitä mitä joku muu juuri kertoi jne. Mistään ryhmäkeskustelusta ei tahdo tulla mitään koska emme pääse missään eteenpäin koska hän jää jankkaamaan muiden jo käsittelemiä asioita eivätkä muut pysty jatkamaan kun hän jankkaa samaa uudestaan ja uudestaan. Monet ovatkin alkaneet täysin jättää hänet huomiotta, eivät kuuntele mitä hän sanoo ja puhuvat hänen puheensä päälle. Ei sekään ole kivaa.
Kirjoitin tänne saadakseni apua ja neuvoja siitä miten saisimme työyhteisömme toimimaan ja miten auttaisimme tätä kaikua, en siksi et minun reaktiotani syytetään hysteeriseksi. Jos minun reaktioni on hysteeristä, sitten se on sitä myös koko työyhteisömme jäsenilläkin.
"Vahvempana" joudumme paljon "antamaan asioiden olla" mutta ei se aina onnistu eikä käy päinsä. Mutta meilläkin on oikeus työrauhaan. Usein joudumme menemään salaa keskustelemaan toiseen huoneeseen että saisimme edes jotain aikaiseksi, jos hän näkee ja tulee mukaan asiat jäävät hoitamatta koska sama jankkaaminen alkaa heti. Emme voi aina jäädä salaa ylitöihin hoitamaan tärkeitä asioita, kyllä meilläkin on oikeus lähteä töistä silloin kun päivä on täysi.
Eli kovasti yritämme ymmärtää heikompaa ja siksi täällä kyselemme apua.
tai en ole ikinä kuullutkaan
sellaisesta käytöksestä.
ehkä hänellä on jotain muutakin
ns.ongelmia.
joka työpaikassa on omat juttunsa
yritä kestää.
onko kukaan maininnut hänelle kyseisestä
asiasta?
moisesta koskaan kuullut että epi tuollaista aiheuttaisi. minä en mikään lääkäri ole mutta itselleni tuli mieleen
Touretten oireyhtymä
"useita motorisia ja yksi tai useampia äänellisiä pakkoliikkeitä kohtauksen aikana, muttei välttämättä täysin samanaikaisesti. Äänelliset pakkoliikkeet saattavat olla:
ekolalia - pakonomainen tarve toistaa muiden sanoja; "
käyppä lukemassa lisää ko. aiheesta..voisikohan olla tuollaista?
Siis, oikeesti. Toivottavasti ihmiset ei yleisesti luule, että epilepsiaa sairastavat on jotenkin yksinkertaisempia!? Epilepsia voi olla ihan kellä tahansa on sitten professori tai duunari. Oireet ovat moninaisia, mutta hyvin monilla (itseni mukaan lukien) ei kukaan edes tietäisi epilepsiasta, jos ei sitä kertoisi.
Tuollainen "oire" ei liity mitenkään epilepsiaan. Mutta, kaverilla voi olla epin lisäksi, jotain muita oireyhtymiä. Kerroit, että hän on ehkä hieman tällainen "70 prosenttinen", liittyisiköhän käytös siihen, että hän on sosiaalisilta avuiltaan hieman yksinkertainen? Ehkä hän on aikoinaan muodostanut tällaisen käyttäytymismallin ja pitää sitä jotenkin turvallisena.
Mutta, tällä palstalla oleellista ja tärkeää: Epilepsia ei suoranaisesti vaikuta ihmisen älykkyyteen tai sosiaaliseen lahjakkuuteen!!!
Näin epileptikkona toivon, että viet tämän viestin myös työyhteisöösi.
T: Epileptikko-maisteri
On kyllä ihka uusi ja vasta keksitty oire epiin.
Kyllähän tuomoseen juttuun törmää,että kerrot työkaverille jonku idean....ja tämä mennee ja kertoo etteen päin omana ideana,mutta epi siitä on silti kaukana. Jotensaki koin tuon kysymyksen tuonnin tälle palstalle niin, että epileptikko olis jotenki vajaa älyinen. Ehkä et tarkottanu sitä niin,mutta silti...
Epilepsia EI tee ihmisestä yksinkertaista.
olen itsekkin opiskellut useita ammatteja. Kyse on lähinnä ihmisen persoonasta ja siitä mitä muutkin jo kirjoittivat, työkaverisi haluaa kommunikoida teidän kanssanne ja koska "omia" juttuja ei ole niin käyttää muiden. Toisaalta kyse voisi olla myös narsismista, eli käyttää muiden hyviä juttuja ominaan - mutta sekään ei sovi kuvaan koska narsisti ei ole kiltti eikä hyväsydämminen. Naristi ottaa hyvät asiat omikseen ja sysää pahat jutut muiden syyksi/niskoille.
hän on vain "heikompi", se on osa häntä eikä liity epilepsiaan.
Hienoa että kysyt asiaa, epilepsiasta kun tahtoo olla monenlaisia virheellisiä käsityksiä. Se ei näy päälle päin ja ihminen voi olla hyvinkin koulutettu ja korkeassa virassa/arvossa.
itse en käytä edes epilepsialääkkeitä, on hyvä tietää että on olemassa niitäkin jotka eivät niitä tarvi, lääkityskään ei vaikuta ihmisen psyykkeeseen eikä älykkyyteen myöskään.
Meitä on vain erilaisia ihmisiä, se epilepsia voisi olla kenellä vain teidän yhteisössänne niin ja se heikompi voisi olla myös joku toinen - eikä ne välttämättä olisi yhdellä ihmisellä, vaan toinen voisi olla epilepsiaa sairastava ja toinen se heikompi.
Minusta fiksumpana yritetään kestää heikompiamme ja tuulettua voi ja saa muualla. Tietenkin asiasta voi varmaan huomauttaa jos ei jaksa enään, mutta heikompi on heikompi, toisinaan on parempi antaa asian olla varsinkin heikomman kohdalla, tasavertaisen kanssa on eri juttu.
sekavasti kirjoitettu, pahoittelen.
Mielestäni työkaverisi on lieväsi vammainen, ei siis mitään tekemistä epilepsian kanssa.